Asetutaanpa hetkeksi asiakkaan tai omaisen rooliin. Jos sinä itse joutuisit tai omaisesi joutuisi potilaaksi, millaiset potilasohjeet sinä toivoisit saavasi? Millaista kieltä ohjeessa pitäisi käyttää? Vaikuttasiko ohjeen ulkoasu siihen, luetko ohjeen? Entä millaisesta lähteestä toivoisit sen tiedon olevan peräisin?
Tässä blogissa käsitellään potilasohjeen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä, jotka ovat osa käytettävyyttä. Blogi pohjautuu Jaana Halmeen YAMK-opinnäytetyöhön.

Potilasohjeen käytettävyys

Potilasohjeen käytettävyys on potilasturvallisuuskysymys, sillä potilasohjeet välittävät potilaalle tärkeää tietoa (Chhabra ym. 2018). Riittävä ja käytettävyydeltään toimiva potilasohjeen sisältö johtaa myönteisiin hoitotuloksiin, mutta epätarkoituksen mukainen potilasohje ei tavoita potilasta. (Ortet-Walker ym. 2019; Lipari ym. 2019; Ballegooie 2020; Rahman ym. 2020; Clarke ym. 2021; Fortuna ym. 2020).

Tutkimuksen mukaan suurin osa potilasohjeista oli tekstiltään keskimääräisille ihmisille ”luettavia”, mutta potilaiden oli vaikea ymmärtää ohjeen sisältöä ja toimia ohjeen mukaan. Käytettävyydeltään heikko potilasohje voi johtaa vääränlaiseen toimintaan ja haittatapahtumien riski on suuri. (Gardner 2012; Ortet-Walker ym. 2019; Lipari ym. 2019; Ballegooie 2020; Rahman ym. 2012; Clarke ym. 2021.)

Useimmat potilaat haluavat saada kattavaa tietoa hoidostaan ja hoitovaihtoehdoista koko hoitoprosessin ajan. Tämän vuoksi useat lääkärit ohjaavat potilaita Online -sivustoille saamaan lisätietoa sairaudesta ja sen hoidosta. (Ballegooie 2020.) Koska Internetistä on viime vuosina tullut suosittu tapa etsiä terveystietoa, tulee potilaiden saada ohjausta terveydenhuollon ammattilaisilta luotettavan tiedon lähteisiin (Misra, Oermann, Teague & Ledbetter 2021).

Käytettävyyden parantamiseksi ja haittatapahtumien ehkäisemiseksi potilaiden mukaan ottaminen potilasohjeiden kehittämistyöhön on avainasemassa ja potilasohjeiden kuntoon saattaminen on avaintekijä positiivisiin terveystuloksiin (Ortet-Walker, Ponsford & McIntosh 2019; Lipari ym. 2019; Ballegooie 2020; Clarke ym. 2021)

• Potilasohjeen käytettävyyden todettiin määrittelevän sen, voiko potilas hyödyntää potilasohjeen informaation omahoidossa ja toimia saamansa ohjeen perusteella (Gardner 2012; Kececi ym. 2019; Lipari ym. 2019; Kirby ym. 2020; Rahman ym. 2020).
• Potilasturvallisuuden ja käytettävyyden näkökulmasta vaatimus on, että suullinen ja kirjallinen potilaan ohjaaminen on ajantasaista sekä kaikkien ammattiryhmien ja hoitoon osallistuvien tahojen välillä yhdenmukaista (Atwal ym. 2017).
• Käytettävyyttä alentavaksi ongelmalliseksi nähtiin, jos potilasohje ei sisällä potilaalle tärkeää tietoa tai ohje ei sovi potilaan arkeen (Kececi ym. 2019; Ortet-Walker ym. 2019; Lipari ym. 2019; Clarke ym. 2021.)
• Omahoidosta selvitäkseen, potilas saattaa tarvita erilaisia apuvälineitä. Potilaan tarpeista huolimatta apuväline voi jäädä käyttämättä. Apuvälineen hylkäämisen syyt ovat moninaisia. Eräs keskeinen ongelma, joka usein aiheuttaa apuvälineen käyttämättä jättämisen on käyttöympäristön ja henkilön välinen yhteensopimattomuus. Näin voi käydä, esimeriksi jos potilaan hoitoon osallistuvilla tahoilla on erilaiset apuvälineiden mittausohjeet, joita he jakavat potilaille. On tärkeää, että kaikki potilasohjeet ovat yhdenmukaisia. (Atwal ym. 2017.)

Potilasohjeen luettavuus

Potilasohjeen tulee olla helppolukuinen ja noudattaa lukutasoa koskevia suosituksia. Yksilöllisestä lukutaidosta huolimatta kaikki ihmiset pitävät helppolukuisista ohjeista. Vaikeat termit ja monimutkainen kieli tekevät potilasohjeesta haastavaa luettavaa ja vaikuttavat kielteisesti lukijaan. Vaikealukuinen teksti saattaa johtaa siihen, että potilas ei lue saamaansa ohjetta tai lukee sen vain osittain – tai ei ollenkaan, jolloin potilas ei hyödy saamastaan ohjeesta.

Helppolukuisuutta voidaan lisätä tutkimusten mukaan seuraavilla asioilla:

• Asiat ilmaistaan arkikielellä, turhat asiat jätetään pois ohjeesta (Joseph ym. 2016; Lampert ym. 2016; Heath ym. 2016; Ballegooie ym. 2020; Kirby 2020; Szmuda ym. 2020).
• Sanasto muokataan mahdollisimman yksinkertaiseksi. Yksinkertaistetussa tekstissä vaikeat termit ilmaistaan helpommin. Pitkät lauseet ja sanat muutetaan lyhyemmiksi. (Joseph ym. 2016; Lampert ym. 2016; Ballegooie 2020; Kirby ym. 2020; Szmuda ym. 2020.)
• Selkeys tekstin fyysisessä ominaisuudessa mm. kirjasintyyli, kirjasimen koko, kontrasti, riviväli (Kayyaali ym. 2017; Heath ym. 2019; Nguyen-Soenen ym. 2019 ; Meredith ym. 2019).
• Tekstiä havainnollistaa luettelomerkit– nuolet- tasattu teksti – grafiikan käyttö – tekstin yhteenvedot (Kayyaali ym. 2017; Heath ym. 2019; Nguyen-Soenen ym. 2019 ; Meredith ym. 2019).
• Lukemista puolestaan vaikeuttavat keskitetty teksti – lihavoinnin, kursivoinnin tai alleviivauksen laaja käyttö – liian pieni tai epäselvä fontti (Meredith ym. 2019; Nguyen-Soenen ym. 2019; Ballegooie 2020; Fortuna 2021).

Potilasohjeen ymmärrettävyys

Ymmärrettävyyden saavuttamiseksi itsestään selvää ja helppokäyttöistä vakioprosessia ei ole olemassa (Gardner 2012; Lampert ym. 2016). Parhaan ymmärrettävyyden toteuttamiseksi potilasohjeen laatijan tulisi kyetä asettumaan potilaan asemaan ja kirjoittaa potilasohje potilaan näkökulmasta, potilaalle tärkeistä asioista. (Atwal ym. 2017; Chhabra ym. 2018; Kececi ym. 2019; Lipari ym. 2019; Clarke ym. 2021.)

Potilasohjeen ymmärrettävyyteen ei vaikuta pelkästään esitetyt tosiasiat, vaan myös käytetty keskustelutapa. Esimerkiksi pelottavat ilmaisutavat, kuten ”elektrodit asetetaan sinun rintasi päälle”, voivat aiheuttaa potilaassa voimakkaan pelkoreaktion. (Kayyali ym. 2017; Azardi ym. 2018; Rahman ym. 2020; Kirby ym. 2020; Clarke ym. 2021.)

Koska keskustelutavalla voidaan vaikuttaa potilaan tunnetilaan, tulee kirjoittajan huomioida potilaiden erilaisuus ja antaa tietoa neutraalisti. Neutraalin kirjoitustavan lisäksi potilasohjeen tieto hoidon hyödyistä ja haitoista tulee olla tasapainossa. Tieto hoitomenetelmän haitoista saattaa herkissä potilaissa aiheuttaa voimakkaan emotionaalisesti negatiivisen reaktion (nosebo) ja johtaa välttämiskäyttäytymiseen. On myös niin, että potilaalle mieluinen tieto aiheuttaa mielihyvän tunnetta (plasebo) ja toimii toisinpäin. (Kirby ym. 2020.)

Yhteistyö potilaan kanssa, sekä relevantit potilasohjeet parantavat potilaan hoitoon sitoutumista ja hoito-ohjeiden noudattamista (Ortet-Walker ym. 2019). Potilasohjeen tulee auttaa potilasta tunnistamaan toipumisessa tapahtuvat poikkeamat ja tukea kokonaisvaltaisesti potilasta (Rahman ym. 2020; Clarke ym. 2021). Tärkeää on, että potilas ymmärtää saamansa ohjeen ja kykenee toimimaan ohjeen perusteella (Kececi ym 2019; Lipari ym. 2019).

Ymmärrettävyyttä voidaan lisätä tutkimusten mukaan seuraavilla asioilla:

• Potilasohje etenee loogisesti, jotta potilas ymmärtää asiayhteyden helpommin (Traylor 2015; Lampert ym. 2016; Heath & Huenerberg 2019; Rahman ym. 2020; Fortuna ym. 2021).
• Teksti kirjoitetaan mahdollisimman lyhyin virkkein, helpoin sanoin ja lauserakentein (Atwal ym. 2017; Lipari ym. 2019; Smuzda ym. 2020).
• Samasta asiasta käytetään aina samaa termiä (Joseph gym. 2016; Lampert ym. 2016; Heath ym. 2016; Meredith ym. 2019; Ballegooie ym. 2020; Kirby 2020; Szmuda ym. 2020).
• Vältetään monimutkaisen terminologian ja ammattitermien käyttöä. Diagnostiset ja muut vaikeat termit tulee selventää ja selittää termin sisältö. (Joseph ym. 2016; Lampert ym. 2016; Heath ym. 2016; Meredith ym. 2019; Ballegooie ym. 2020; Kirby 2020; Szmuda ym. 2020.)
• Erilaisia lyhenteitä ilman riittävää selitystä, tulee välttää (Azari ym. 2018; Chahabra ym. 2018; Johnsson ym. 2019).
• Numeroiden ja kuvien käyttäminen tekstin sijasta sekä visuaaliset vihjeet parantavat ymmärrettävyyttä ja auttavat muistamaan asiasisällön paremmin (Kayyali ym. 2017; Chhabra ym. 2018; Krasnoryadtsevaa ym. 2020; Rahman ym. 2020).
• Sisällyttämällä potilasohjeeseen kuvia, videoita, kaavioita tai piirroksia huomioidaan myös erilaiset oppimistyylit sekä potilaiden mahdolliset fyysiset ja kielelliset rajoitukset (Chhabra ym. 2018; Health ym. 2019; Nguyen-Soenenym. 2019; Ballegooie ym. 2020; Johnsson ym. 2020; Clarke ym. 2021).
• Ymmärrettävyyttä voi helpottaa toisten potilaiden kokemuksien lainaaminen. Potilaiden positiivisten kokemusten lainaamien todettiin tarjoavan miellyttävää asia- ja aistitietoa ja vähentävän potilaan pelkoa. (Kayyali ym. 2017.)
• Paras tapa arvioida potilasohjeen ymmärrettävyyttä on suora potilaspalaute, eli pyytää potilasta kertomaan miten hän aikoo toimia (Atval ym. 2017; Lipari 2019; Rahman 2020).

Perinteisten kirjallisten potilasohjeiden ohella on huomioitava, että lisääntyvä potilaan yksilöllinen hoito ja digitalisaatio asettavat tulevaisuudessa uudenlaisia vaatimuksia potilasohjeiden kehittämistyöhön (Salanterä 2018). Tämän lisäksi Internetistä saatavana oleva terveystieto muuttaa yhä enemmän terveydenhuollon ja potilaan välistä dynamiikkaa ja lisää potilaiden aktiivista osallistumista hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Esimerkiksi lasten vanhemmat käyttävät Internetiä etsiessään kattavaa tietoa lapsensa sairaudesta, niin paljon, että hakukone on saanut nimensä ”Dr. Google”. Tämä on huolestuttavaa, koska Internet-sivuston julkaisija voi olla kuka tahansa ja monet korkealaatuiset verkkosivustot eivät täytä luettavuusvaatimuksia, minkä vuoksi väärinymmärryksen riski on suuri. (Azari, Ganjalikhani & Amirshoja 2018.)

Kuva 1. Potilasohjeen laatimiskriteerit (Halme, Jaana 2022).

Internet tarjoaa monenlaisia visuaalisia tapoja potilaille välitettävän tiedon toteuttamiseen. Esimerkiksi infograafissa tekstin tarkoitus on antaa lukijalle vihje ja helposti ymmärrettävä yhteenveto tiedon sisällöstä. Houkuttelevan grafiikan tarkoitus on välittää tietoa nopeasti. Infograafien luomiseen on saatavilla erilaisia ilmaisia ohjelmia. Infograafi tämän tutkimuksen keskeisistä tuloksista (kuva 1) on toteutettu canva.com sivustolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvin laadittu potilaslähtöinen potilasohje suullisen ohjaamisen rinnalla auttaa potilasta tekemään hoitopäätöksiä ja toimimaan asianmukaisella tavalla terveytensä edistämiseksi. Tehdyn tutkimuksen mukaan potilasohjeen luettavuus ja ymmärrettävyys määrittävät potilasohjeen käytettävyyden, jotka ovat näyttöön perustuvan potilasohjeen vaatimukset (Rahman ym. 2020). Potilasohjeen käytettävyys määrittää, onko potilasohje toimiva ja palveleeko potilasohje potilasta (Shoemaker, Wolf & Brach 2013; Kececi ym. 2019; Rahman ym. 2020).

Kirjoittajat:
Jaana Halme, sairaanhoitaja, haavahoitaja, hoitotyön kliininen asiantuntija YAMK, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, jaana.halme@phhyky.fi

Liisa Klemola, Lehtori, FT, Savonia ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio, liisa.klemola@savonia.fi

Lähteet ovat saatavissa ensimmäiseltä kirjoittajalta.
Opinnäytetyö on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202242845