Pieni vilkaisu peräpeiliin, miten opetus ja opiskelu ovat muuttuneet muutamien vuosikymmenten aikana. Muutos on ollut huikeaa, ja vieläpä viimeisten vuosien aikana. Kurkataan peräpeilistä 1990-lukuun. Silloin keskeisimmäksi oppimiskäsitykseksi tuli konstruktivismi. Yrjö Engeströmin motivoinnin ja orientaatioperustan luonti (1980-alkupuoli) olivat myös in. Ovat ne tärkeitä nykyäänkin, itseasiassa 1990-luvun alun konstruktivismia ei ole vielä isminä kumottu. Tuolloin 90-luvulla opetuksen suunnittelu pohjautui 45 minuutin mittaisiin oppitunteihin. Oppitunteja oli suunniteltu riittävä määrä, jona aikana ehti luennoimaan, pitämään eri tasoisia harjoituksia, välikokeet ja loppukokeen. Osin vielä oli käytössä valtakunnalliset opetussuunnitelmat, joissa oli kuvattu mitä opintojakso täytyy sisältää ja miten opetus tulee toteuttaa kullakin alalla. Arviointi perustui pitkälti kokeisiin ja harjoituksista saatuihin pisteisiin. Opintojaksot kulkivat yleensä omaa polkuaan opettajajohtoisesti, ne olivat opetussuunnitelmassa hienosti suunnitellussa järjestyksessä ja opiskelijat osallistuivat opetukseen lähes aina lähitapaamisina, poikkeuksena monimuotokoulutukset tai kirjekurssit. Entäpä nyt, miten nykyaikana opiskelun suunnittelua tehdään?

Oppija on se, joka oppimispolun itse kulkee, toki sen voi tehdä myös ryhmissä, mutta lähtökohtaisesti oppija on aktiivinen toimija. Välillä oppimispolku viettää alamäkeen ja toisinaan tulee vastaan ylämäkiä. Opiskelijalle toteutussuunnitelma kertoo, miten oppimispolku tulee kulkea ja millaisia aktiviteetteja tehdä, jotta oppimistavoitteet saavutetaan. Opettaja varmistaa, että oppijalle on riittävästi tukea ja ohjausta saatavilla, jotta ylämäessä oppija ei ala liukumaan takapakkia.

Mielekäs ja hyvin suunniteltu oppimisympäristö tukee oppimista. Opintojakson toteutuksessa on huomioitu vuorovaikutus, sosiaalinen kanssakäyminen, psykologinen turvallisuus sekä fyysinen ja digitaalinen oppimistila. Tarkoituksen mukainen oppimisympäristö luo aina turvallisuuden tunnetta ja tukee oppimista.

Pedagoginen käsikirjoitus selkeyttää sitä oppimispolkua, jonka oppijan on tarkoitus opintojakson aikana kulkea. Onko polku kapea, jolloin oppijan täytyy noudattaa tiettyjä opettajan asettamia askelmerkkejä, vai onko kyseessä leveä polku, jolloin jokainen voi kulkea omaan tahtiin ja vaihtoehtoisia askelmerkkejä on enemmän. Oppimistavoite määrittää mitä on tarkoitus oppia ja miten oppimista on mielekästä arvioida ja kuka arvioinnin tekee. Arvioiko oppija oppimistaan itse, tekeekö sen vertainen vai opettaja. Ovatko arvioitavat kohteet linjassa oppimistavoitteiden kanssa. Onko oppijan tarkoitus ymmärtää asioita ja osata kertoa niistä toisille vai esimerkiksi soveltaa oppimaansa. Bloomin taksonomia on oiva apu pedagogisen käsikirjoituksen suunnittelutyössä. Opitun siirtäminen käytännön osaamiseksi, linkittäminen työelämään tulee myös huomioida. Arvioinnissa tulee huomioida myös se, että arvioidaan oikeita asioita ja oikealla tavalla.

Opetussuunnitelman runko rakennetaan Peppiin kunkin oppilaitoksen henkilöstön ja verkoston näkemyksen mukaisesti. Kun opetussuunnitelman runko on valmiina, niin opettajat laativat osaamisperustaiset opintojaksokuvaukset. Opintojaksoissa on tyypillisesti integroitu usean “vanhan maailman” opintojaksojen sisältöjä. Nyt opintojaksokuvauksissa on huomioitava, miten integroidut kokonaisuudet nivoutuvat toistensa kanssa ja miten opintojaksot muodostavat keskenään toimivan jatkumon. Opintojaksot toteutetaan joko suomeksi tai englanniksi kohdeyleisöstä riippuen. Jos vaihto-opiskelijat valitsevat jonkun suomeksi toteutettavan opintojakson, niin toteutus voi olla alkuperäisestä poiketen englanniksi.

Opetussuunnitelman laadinnan jälkeen päästäänkin kohtaan, jossa toimintatapa muuttuukin paljon peruutuspeilistä häämöttävään maailmaan. Integroiduissa opintojaksoissa on useita eri opettajia laatimassa toteutussuunnitelmaa, pedagogista käsikirjoitusta. Tämä suunnitelma sisältää tarkat kuvaukset siitä, miten paljon oppimistuokioita on (ne eivät ole sidoksissa 45 minuutin kerrannaisiin), miten eri opettajien toteuttamat opintojakson osat ajoittuvat toistensa kesken ja millaiset fasiliteetit kukin oppimistuokio tarvitsee. Nyt ei enää opiskella luokkahuoneessa, vaan välillä opiskelu tapahtuu opiskelijajohtoisesti flipaten, välillä kokoonnutaan isommalla tai pienryhmillä opettajavetoiseen ohjaustilanteeseen, välillä tehdään käytännön harjoitteita oikean työelämän mukaisessa simuloidussa oppimistilassa, välillä opiskelijat toimivat yksin tai pienryhmissä Moodle-ohjeiden mukaisesti, osa oppimisesta opinnollistetaan työelämässä tapahtuvaksi sekä huomioidaan aiempi osaaminen AHOT-menettelyiden avulla. Välillä opiskelu tapahtuu videoneuvotteluna, välillä toimitaan hybridinä osan opiskelijoista ollen paikalla ja osan verkossa. Tässä muutamia asioita, joita oppimistuokion suunnittelussa on huomioitava.

Yksittäisen opintojakson suunnittelun lisäksi tulee tarkastella puolivuositeemat, lukukauden mittaiset kokonaisuudet. Toteutussuunnittelun merkitys oppimisessa on todella tärkeä, jotta oppimisesta saadaan pedagogisesti ja sisällöllisesti mielekäs kokonaisuus. Toteutussuunnitelmassa huomioidaan jo muutkin kuin itse opiskelusta tulevat rytmitykset, esim. oppilaitoksen käytänteet. Toteutussuunnitelma rakentuu ajatukselle, että jokainen oppimispäivä on eheä. Niin eipä unohdeta sitä, että tämä toteutussuunnitelman mukainen toiminta pitää pystyä vielä laatimaan lukujärjestykseksi niin, että tilojen, henkilöresurssien ja kaikkien näiden ajankäyttö on tehokasta.

Ydinainesanalyysin avulla opintojakson oppimissisällöt on mahdollista helpommin jakaa osiin. Minkä osan opiskelija opiskelee itsenäisesti tai yhdessä opiskelukavereiden kanssa? Mikä osa oppimateriaalista käsitellään esimerkki verkkoluennolla ja mikä kurssin oppimateriaali käsitellään yhdessä lähiopetuksessa? Tällaisessa toteutuksessa on se tarkoitus, että opiskelija perehtyy oppimateriaaliin itsenäisesti ja tekee siihen liittyvät harjoitustehtävät, jonka jälkeen lähi- tai etäopetuksessa opettajan ohjauksessa jo opittua syvenne-tään. Tällaisesta opiskelusta on kyse, kun flipataan tai ylipäätään opetus toteutetaan oppijakeskeisesti.

Mitä sinä osaat, mitä sinä tahdot oppia, vaatii suunnittelua. On huomioitava eri tavoin oppivat, eri tahdissa oppivat. Opintojakson suunnittelu vaatii ehkä enemmän suunnittelua tai ainakin erilaisista lähtökohdista kuin aiemmin. Monipuolista oppimateriaalia on myös hyvä olla tarjolla: tekstiä, videoita, kuvia ja äänitallenteita pelillisyyttä unohtamatta.

Opetuksen suunnitteluun vaikuttaa myös se, että yhteiskunta on kaikissa toiminnoissaan ja ajattelumallissaan muuttunut sitten viime vuosituhannen lopun. Monimuoto-opiskelu kaikkine eri variaatioineen, opiskelu työn ohessa, jatkuva oppiminen, koronan vaikutus, satelliittitoteutukset, kansainvälistyminen, lainsäädännön muuttuminen, massatoteutukset, jne. ovat arkipäiväistä elämää korkeakouluissa tällä hetkellä. Opetuksen toteuttamisessa huomioitava myös opiskelijoiden taitojen muuttuminen, esim. nykynuoret eivät enää kirjoita käsin, vaan he tekevät opintoihin liittyvät asiat jonkin it-laitteen avulla. Opettajan tulee tukea opiskelijoita mm. tulevaisuuden taitojen oppimisessa, itsensä johtamisen taidoissa, geneerisissä taidoissa, vuorovaikutustaidoissa substanssiosaamisen lisäksi. Näitä taitoja opiskelija tarvitsee, kun hän siirtyy työelämään, joka on koulutuksen aikana kehittynyt ja opiskelijan olisi työssään osattava ratkaista aivan uusia asioita, mitä koulutuksen aikana ei voitu huomioida.

Edellä on kuvattu itseasiassa tilannetta, jossa opiskellaan tutkintotavoitteisesti. Tämähän ei ole koko totuus. Ammattikorkeakoulujen yhtenä keskeisenä tehtävänä on vaikkapa jatkuvan oppimisen toteuttaminen. Nyt opiskelu voi olla osa avoimen ammattikorkeakoulun tarjoamaa opetusta, opiskelu on suunniteltu jonkun yrityksen kanssa räätälöitynä koulutuksena tai opiskelu voi olla MOOC-kurssilla tapahtuvaa, jossa opiskelijamäärät ovat suuria ja opiskelu voi alkaa non-stopina. Opiskelu voi olla laaja kokonaisuus tai se voi olla mikrokurssi. Kun tähän lisätään se, että laadukkaasti toteutetut oppimistilanteet saavat jatkaa ja vähemmän laadukkaat eivät toteudu, niin nämä erilaiset toteutustavat ja -tilanteet haastavat opetuksen suunnittelun ihan eri tasolle kuin mitä peruutuspeilistä vielä hieman häämöttävät.

Laadukas opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen näkyy myös organisatorisesti oppilaitoksen toiminnassa. Oppilaitoksessa on oltava avoin ja yhteistyötä tukeva toimintamalli, jossa työtä tehdään yhteisohjautuvasti tiimeissä. Oppilaitoksen kulttuurin on tuettava uusien toimintatapojen kehittämistä ja kokeilua niin onnistumisten kuin epäonnistumisten aikana. Tämä vaatii johtamiselta aivan uudenlaista valmentavaa otetta. Toisaalta opintojaksojen hyvin monipuolinen toteuttamistapa vaatii oppimisympäristöltä ja -tiloilta muun-tautuvuutta: pulpetit eivät olekaan enää särmikkäästi rivissä ja liitutaulu pyyhittynä oppimistuokioiden alussa. Oppimistila sisältää hyvin monipuoliset laitteistot ja havainnointivälineet ja tilakin voi olla muokattavissa, joiden sujuvan käytön osaaminen on osa opettajan arkityötä.

Oppijakeskeinen opiskelutapa on kaiken a ja o, muut ovat menetelmiä ja välineitä, joilla tämä voidaan toteuttaa. Opintojakson suunnittelussa opiskelija on keskeinen toimija. Opintojaksojen suunnittelun rinnalla puhutaankin monesti oppimismuotoilusta. Oppimismuotoiluajattelussa oppija on ikään kuin oppimispolun päässä ja aikeissa kulkea polku alusta loppuun. Polun muodostavat opintojaksot, joille opiskelija on ilmoittautunut. Opettaja toimii oppimisen mahdollistajana opiskelijaa tukien ja ohjaten kohti oppimistavoitteita. Pohdittavaksi jää, kuinka hyvin omat opintojaksomme kestävät kehityksessä mukana. Ajat muuttuvat, muuttuvatko käytänteet.

Kirjoittajat:

Anuliina Savolainen, monimuotopedagogiikan asiantuntija, Savonia-amk

Seppo Räsänen, digipeda-asiantuntija, Savonia-amk