Työhyvinvointi ja siihen liittyvä tutkimus ovat siirtyneet pikkuhiljaa huomioimaan työn hyviä puolia sekä niiden lisäämistä. Ennen työhyvinvoinnista puhuttiin ongelmakeskeisesti ja työn haasteita ja uhkista. Positiivisen psykologian tuoma näkökulma hyvinvointi- ja johtamiskeskusteluun on virkistävä näkökulma. Työhyvinvoinnin kysymykset ja onnistumisen kokemukset työssä ovat vahvasti mielenkiintoni kohteena. Teinhän tutkimukseni liittyen jälkihuollon sosiaalityöntekijöiden onnistumisen kokemuksiin työssä ja mitkä asiat edistivät onnistumisen kokemuksia.

Suomalaisten hyvinvointia seurataan erilaisten tutkimusten kautta. Tällä hetkellä on surullista ja huolestuttavaa luettavaa sosiaalialan ammattijärjestön Talentian tutkimus siitä, että hyvinvointialueelle siirtyminen on vähentänyt sosiaalialan työntekijöiden mukaan. Tutkimuksen mukaan 59 % sosiaalialan työntekijöistä vastasi jäsenkyselyssä, että työhyvinvointi on vähentynyt muutoksen myötä. Voisiko näitä muutoksia katsoa erilaisesta näkökulmasta ja siitä, mikä toimii ja on hyvin? Kuinka työntekijät otetaan palveluiden suunnitteluun mukaan?

Osallisuus ja merkityksellisyys ovat erityisen tärkeitä näkökulmia siihen, miten työhyvinvointia voi lisätä, mutta se ei lisäänny ilman työntekijän omaa toimintaa. Uusitalo-Malmivaaran ja Vuorisen (2017) mukaan yksilö voi oppia hyvinvointia eikä se ole pysyvä tila. Suomalaisessa yhteiskunnassa olisi järkevää lähteä ajattelemaa asioista ratkaisukeskeisesti eikä ongelmakeskeisesti. Ratkaisukeskeisyys ja onnellisuuden ja kiitollisuuden taitojen kautta hyvinvointi ja mielenterveys kohenevat. Hyvän huomaaminen itsessä ja muissa hellii ihmisten aivoja ja sitä kautta mielenterveyttä. Jokaisen osaamisen ja vahvuuksien huomioiminen työpaikoilla lisäisi työnhyvinvointia. Martin Seligmanin teorian mukaan hyvinvoinnin käsite on laajempi ja se koostuu viidestä hyvinvoinnin pilarista eli positiivisesta emootiosta, sitoutumisesta, sosiaalisista suhteista, merkityksellisyydestä sekä saavutuksista. Nämä pilarit tukevat yksilön hyvinvointia ja niitä tavoitellaan niiden itsensä vuoksi ja niitä voidaan mitata erillisinä osa-alueina.

Seligman on yhdessä muiden tutkijoiden kanssa lähteneet edistämään hyvinvointitutkimusta onnellisuustutkimuksesta vahvuustutkimukseen, joiden kautta hyvää huomaamalla edistetään ihmisten hyvinvointia. Kun tutkimme työhyvinvointia teorioiden näkökulmasta, onnellisuustaidot ovat yksi tärkeä ulottuvuus. Avolan & Pentikäisen (2020) mukaan onnellisuustaidot ovat:

• taitoja huomata, nähdä ja tehdä hyvää
• taitoa tuntea sekä osoittaa arvostusta ja kiitollisuutta
• taitoa tehdä asioita, jotka tuottavat onnellisuutta itselle ja muille
• taitoa pysähtyä onnellisten hetkien äärelle ja ottaa hyvä vastaan

Tutkijoiden mukaan ihminen pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa juuri nostamalla omaa onnellisuutensa tasoa. Tärkeimmät onnellisuustaidot ovat kiitollisuus sekä hyvän huomaaminen, joihin voimme itse omassa toiminnassamme vaikuttaa. Onnellisuus syntyy sivutuotteena, kun teemme itselle merkityksellisiä, mielekkäitä ja tärkeitä asioita. Tämä näkyy myös työhyvinvoinnin saralla, kun keskitymme työssämme huomaamaan hyviä asioita ja toimivia käytänteitä. Optimaalisessa ja hyvinvointia eniten tukevassa myönteisten ja kielteisten tunteiden suhteessa myönteisiä tunteita on vähintään kolme kertaa enemmän kuin kielteisiä tunteita. Myönteisten tunteiden vahvistaminen pitää tehdä usein tietoisesti, sillä ne saattavat jäädä huomaamatta.

Muistatko työpäivästäsi ne kaksikymmentä onnistumista vai sen yhden nolon mokan? Barbara Fredricsonin tunneteorian mukaan myönteiset tunteet laajentavat ajattelua, lisäävät hyvinvointia, lisäävät luovuutta, auttavat ratkaisemaan ongelmia, lisäävät resilienssi ja lisäävät kognitiivisia kykyjä eli kaikkia niitä taitoja, joita sosiaalialalla tarvitaan. Myönteisten tunteiden vahvistamisella on siis monia hyötyjä. Ihmisten tavoittelevan onnellisuuden voidaan ajatella koostuvan yksittäisistä koetuista myönteisistä tunteista ja pidempiaikaisesta myönteisestä mielialasta. Vaikka tämä päivä tuntuisikin kurjalta, niin jokaisella ihmisellä on menneisyydessään tähtihetkiä, joita muistella. Muista siis tutkia työpäivääsi ja etsiä sieltä hyviä hetkiä. Hyvän huomaaminen voi olla vaikeaa senkin takia, jos sen uskoo olevan erityisen vaikeaa.

Oma opinnäytetyöni oli osa Tampereen yliopiston, Savonia-ammattikorkeakoulun sekä SOS-lapsikylän Hyvää jälkeä -hanketta. Hanke tutkii jälkihuoltoa eri näkökulmista ja omani keskittyi työntekijöiden onnistumisen kokemuksiin sekä mitkä asiat edesauttoivat onnistumista. Oman tutkimukseni pohjalta voidaan sanoa, että onnistumisen kokemukset ja niitä edistävät asiat ovat usein samoja. Yhteistyö, oma ammatillisuus ja pitkäjänteinen luottamuksellinen työskentely asiakkaiden kanssa nousevat onnistumisen kokemuksina. Myös se, että osataan iloita ja huomata toisten onnistuminen, nähdään itselläkin onnistumisen kokemuksena. Toivoisinkin, että näitä onnistumisen kokemuksia lähdettäisiin laajemmin jakamaan myös muille työyhteisössä, sillä nämä lisäävät onnellisuutta ja työssä jaksamista.

Opinnäytetyö julkaistaan Theseuksessa (www.theseus.fi) kesäkuussa 2023.

Kirjoittaja: Riikka Jurvainen, hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Avola, Pauliina & Pentikäinen, Viivi (2020). Kukoistava kasvatus –Positiivisenpedagogiikan ja laaja- alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja. Espoo: BEEhappy Publishing Oy

Fredrickson, Barbara (2009). Positivity. Top-notch research reveals the upward spiral that will change your life. Crown.

Talentia: Hyvinvointialueuudistus toi vaikeuksia sosiaalialalle: “Touhu tuntuu suurelta sirkukselta” | Talentia

Uusitalo-Malmivaara, Lotta & Vuorinen, Kaisa (2017) Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: PS-kustannus