Savonia-artikkeli: Lääkärihelikopteritoiminta osana ensihoitoa
#SavoniaAMK
HEMS ( Helicopter Emergency Medical Service) tarkoittaa lääkärihelikopteritoimintaa ensihoidon äkillisissä ja henkeä uhkaavissa tilanteissa. Nopea reagointikyky ja helikopterin laaja toimintasäde turvaavat kansalaisten tasa-arvoisen aseman ensihoitolääkäripalvelujen saajina. HEMS on kiinteä osa korkealaatuista ensihoitopalvelua ja sillä on merkittävä rooli nopean hoidon saavutettavuudessa erityisesti haja-asutusalueilla sekä vaikeassa maastossa. Suomessa toiminnasta vastaa valtion omistama FinnHEMS Oy. Vuonna 2021 FinnHEMS Oy vastasi 12 019 hälytykseen, joissa potilaskontakti tapahtui 3565 tehtävällä (FinnHEMS 2022.)
FinnHEMS toimii tällä hetkellä kuudella paikkakunnalla (Vantaa FH10, Turku FH20, Tampere FH30, Oulu FH50, Rovaniemi FH51 ja Kuopio FH60).
Ensihoitoa vaativan tehtävän sattuessa usein potilaan kohtaavat ensimmäisenä autolla eli ambulanssilla liikkuvat ensihoitajat. Lääkärihelikopteria tarvittaessa helikopterin ja potilasta kuljettavan ambulanssin ensihoitajat sopivat ennalta kohtaamispaikan, johon helikopteri voi turvallisesti laskeutua. Kohtaamispaikkojen tarkoituksena on nopeuttaa potilaan hoitoon pääsyä, lyhentää hoidon aloituksen viivettä ja toisaalta antaa etäisyyksistä sekä aikaviiveistä luotettavaa kuvaa, kun arvioidaan nopeinta kuljetustapaa.
Kohtaamispaikkojen ennalta tarkastamisen ajatellaan lisäävän lentoturvallisuutta. Jo vuonna 2013 Norjassa tapahtuneen lääkärikopterionnettomuuden tutkijalautakunta suositti raportissaan, että virallisen tahon pitäisi huolehtia HEMS-kohtaamispaikkaverkostosta.
Millainen on turvallinen, potilaan hoitoon pääsyä ja hoidon aloituksen viivettä lyhentävä lääkärihelikopterin ja ambulanssin kohtaamispaikka?
HEMS-kohtaamispaikkoja ei ole aiemmin virallisesti luotu Suomeen. Savonia-amk:n YAMK -opinnäytetyössä määritettiin HEMS-kohtaamispaikat FH 60:n toiminta-alueella hyödyntämällä tulevaisuustutkimusta eli Delphi-menetelmää (Kuusi 2013, 249) siten, että ensihoidon asiantuntijoiden konsensusta sopivista kohtaamispaikoista haettiin kolmella erillisellä aineistonkeruukierroksella puolen vuoden ajanjaksolla. Ensimmäisellä kierroksella asiantuntijoiden eli kuuden eri sairaanhoitopiirin kenttäjohtajien, FinnHEMS lääkärihelikopterin lentäjien, lääkäreiden ja ensihoitajien näkemyksiä koottiin käyttäen apuna karttamallinnusta.
Asiantuntijoiden asettamat kohtaamispaikkaehdotukset käsiteltiin siten, että poistettiin aluksi käytännön kannalta mahdottomat HEMS- kohtaamispaikkavaihtoehdot. Yleisin poistamisen syy oli, ettei paikan kokovaatimus täyttynyt (30 m x 60 m). Tämän jälkeen paikat pisteytettiin (0–6 p) pohjautuen helikopterioperaattorin toimintakäsikirjaan. HEMS- maastolaskupaikan valintaan vaikuttavat siis paikan koko ja alustan kaltevuus sekä reunaesteet. Lisäksi paikan valaistus, lumenpoisto ja maantieteellinen sijainti toi ominaisuuspisteitä.
Vähintään neljä ominaisuuspistettä keränneet paikat esitettiin samoille asiantuntijoille toisella tutkimuskierroksella ja haettiin näistä konsensusta parhaista laskeutumispaikoista. Kolmannella kierroksella lopullisten kohtaamispaikkojen märittämiseksi pienennettiin asiantuntijajoukko kahdeksaan HEMS-toiminnan operatiivista työtä tekevään henkilöstöön.
Ensihoidon asiantuntijat kokivat HEMS-kohtaamispaikat kiinteänä osana lääkärihelikopteripalvelun saatavuutta. Samansuuntaiseen tulokseen ovat aiemmin päätyneet Foo ym. 2010. Delphi-tutkimuksen kolmannen kierroksen jälkeen turvalliseksi määriteltyjä ja maantieteellisesti sopivia kohtaamispaikkoja jäi yhteensä 189 kappaletta. Yllätyksellisesti ensihoidon asiantuntijat olivat haluttomia karsimaan kohtaamispaikkaverkostoa pienemmäksi, vaan halusivat jokaisella tutkimuskierroksella pitää määrän kohtalaisen suurena, näin ollen HEMS-kohtaamispaikkatavoite (50) ylitetiin nelinkertaisesti.
Tutkimuksessa huomattiin, että levähdyspaikkojen käyttö talvella lennonsuunnittelussa on kyseenalainen. Lumisina talvina levähdyspaikan mitat ovat kaventuneet aurauspenkereiden takia. Toisin sanoen kohtaamispaikan turvalliset mittasuhde vaatimukset eivät enää täyty. Tulevaisuuden visiona on esittää Väylävirastolle ne teiden varsilla olevat levähdysalueet, mitkä voisi rakenteellisesti muokata HEMS-kohtaamispaikoiksi.
Lopuksi on tärkeää todeta, että jatkossa tarvitaan tutkimustietoa helikopterikuljetuksen kestosta ja siihen kiinteästi liittyvistä toiminta-ajoista. Toiseksi tarvittaisiin tietoa ambulanssien kuljetusajoista. Vertailemalla helikopterikuljetukseen käytettyä aikaa sekä ambulanssikuljetukseen käytettyä aikaa samasta pisteestä sairaalaan, saataisiin helposti tietoa siitä, mikä kuljetustapa olisi mistäkin HEMS-kohtaamispaikasta nopeampi tapa toimittaa potilas lopulliseen hoitopaikkaan. Helikopterikuljetukset voivat vähentää merkittävästi esimerkiksi aivohalvauspotilaiden sairaalahoitoa edeltäviä viivästyksiä erityisesti maaseudulla, mutta optimaalisen kuljetustavan tai menetelmäketjun valinta tulee päättää tapauskohtaisesti.
Tällä hetkellä (toukokuu 2022) tutkimuksessa luotu kohtaamispaikkaverkosto on asennettu karttasovellus Foreflight:iin, jota jo käytetään lennonsuunnitteluun FinnHEMS Oy:n ilma-aluksissa. Jatkossa tavoitteena on hyödyntää kohtaamispaikkaverkostoa myös kenttäjohtojärjestelmä (KEJO:ssa) ja muissa Sote-alueiden käyttämissä järjestelmissä.
Kirjoittajat:
Simo Hytönen, HEMS technical Crew, FinnHEMS Oy
Suvi Aura, TtT, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Hytönen, Simo 2022. Ensihoidon toimijoiden arvioita lääkärihelikopterin kohtaamispaikoista. YAMK Opinnäytetyö. Ensihoidon kehittäminen ja johtamisen koulutusohjelma. Savonia ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/urn:nbn:fi:amk-2022052511852.
FinnHEMS 2022 tehtävätietokanta ei vapaasti käytettävissä.
Foo, Cheryl, Ahghari, Mahvareh, MacDonald, Russell 2010. Use of geographic information systems to determine new helipad locations and improve timely response while mitigating risk of helicopter emergency medical services operations. Prehospital Emergency Care 14 (4), 461-468. https://doi.org/10.3109/10903127.2010.493983. Viitattu 29.10.2021.
Kuusi, Osmo 1993. Delfoi–tekniikka tulevaisuuden tekemisen välineenä. Teoksessa Vapaavuori, Matti (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Painatuskeskus.