Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet säilyvät läpi elämän. Kun kognitiivinen vanheneminen lyö kapuloita sujuvan kanssakäymisen rattaisiin, on aika tarkastella omia vuorovaikutustaitoja.

Keski-iän lähestyessä ja sen ylittyessä moni huomaa, että omien vanhempien kanssa käytävät keskustelut eivät välttämättä suju enää ihan niin jouhevasti kuin silloin ennen. Kognitiivinen vanheneminen eli ajattelemisen, muistamisen, oppimisen ja havaitsemisen heikkeneminen on luonnollinen osa elämää ja koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia. Ensin toisen ihmisen kautta ja jonain päivänä omakohtaisesti.

Niin kauan kuin me itse olemme vielä nuoria, meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka läheisemme kokee väistämättömän muutoksen elämänsä ehtoopuolella. Voimme haastaa itseämme kysymällä esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:

Kun minä tulen paikalle, niin mitä tulee mukanani? Tuonko tullessani pelkoa, pomottamista, epäluuloa, pessimismiä, välinpitämättömyyttä, kireyttä, kiirettä, toivottomuutta ja epävarmuutta? Vai huumoria, onnea, turvallisuutta, ystävyyttä, lempeyttä, äidillisyyttä, toveruutta, rauhallisuutta, hyväksyntää, ratkaisukeskeisyyttä ja hyväntahtoisuutta?

It’s up to you.

Huomaa minut!

Jokainen ihminen toivoo tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi hyväntahtoisesti. Se tarkoittaa läsnä olevaa vuorovaikutustilannetta, missä kumpikin osapuoli keskittyy kohtaamiseen ja sulkee mielestään pois kaiken muun. Mutta miten se on mahdollista, kun puhelin soi, muistutukset piippaavat ja televisiosta tulee mielenkiintoinen dokumentti? Meillä on valta valita oma suhtautumistapamme ajankäyttöön, kiireeseen ja siihen, minkä koemme tärkeäksi. Meillä on valta sanoa häiriötekijöille ’ei’.

Ihmisen vanhentuessa ja sairastuessa esimerkiksi muistisairauteen läsnä olemisen merkitys vuorovaikutustilanteissa korostuu. Ihminen ei pysty havainnoimaan ympäristöään enää niin nopeasti kuin aiemmin. Tällöin meidän on hyvä pysähtyä miettimään omaan temperamenttiimme ja oppimiimme malleihin perustuvia tapoja toimia vuorovaikutustilanteissa. Erityisesti ristiriitatilanteet ovat niitä hetkiä, jotka antavat erinomaisen mahdollisuuden oppia tuntemaan paremmin itseä paitsi ihmisenä, myös osana ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tämä edellyttää sitä, että henkilö tunnistaa oman tapansa toimia vuorovaikutustilanteissa, mitä kautta hän voi ristiriitatilanteen kynnyksellä oppia säätelemään omaa toimintaansa. Se on tärkeää erityisesti silloin, kun ollaan tekemisissä muistisairaan läheisen kanssa.

Minä vai sinä?

Odotamme vuorovaikutustilanteelta monesti sitä, että toinen osapuoli kuuntelee ja ymmärtää minua, mutta samalla unohdamme havainnoida sitä, miten me itse kuuntelemme tai puhumme toiselle. Käytämmekö hetken oikeasti aitoon läsnäoloon vai siihen, että mietimme koko ajan sitä, mitä itse sanoisimme seuraavaksi? Kun puhutaan kohtaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, se tarkoittaa pysähtymistä, kuuntelemista ja keskinäisen luottamuksen rakentamista. Aito kuunteleminen on pohjimmiltaan empatiaa, mikä on puolestaan vuorovaikutuksen säätelyä ja hoksaamista. Sitä, että pystymme asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Validaatiokouluttaja ja Savon ammattiopiston lehtori Minna Tikkanen opettaa työssään, kuinka kohdata muistisairas arvostavasti ja hänen sisäistä kokemusmaailmaansa tukevasti. Keskeistä menetelmässä on tunnetason vuorovaikutus. Sen perusajatuksena on tunnustaa ihmisen arvokkuus sairaanakin ja ymmärtää, että hän itse tietää parhaiten, miltä hänestä tuntuu.

– Sairaus muuttaa ihmistä ja vaikuttaa paitsi ihmisen omaan elämään, myös läheisten ja hoitohenkilökunnan elämään. Avun, hoidon, huolenpidon ja hoivan määrä lisääntyvät asteittain. Tärkeää on, että henkilö saa kokea arvokkuutensa säilyvän, vaikka toimintakyky heikkeneekin, Tikkanen sanoo.

Hän huomauttaa, että ihminen haluaa olla sujut elämänsä kanssa alusta loppuun saakka.

– Sairauden edetessä hän tekee luopumistyötä ja käsittelee omaa elämäänsä. Se on mahdollista arvostavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Kun ihminen sairastuu, hänen kykynsä ilmaista itseään ja ymmärtää muitten viestejä muuttuu. Tarve olla yhteydessä ihmiseen säilyy kuitenkin ennallaan.

Toimi näin, jos läheisesi keinot vuorovaikutukseen supistuvat

Kuuntele ja myötäelä. Sanojen ja kuuntelemisen taidon lisäksi myös ilmeet, eleet ja olemus viestivät toisen ihmisen arvostuksesta. Hyväksyvä, lempeä ja tunteet kuuleva ilmapiiri vaikuttaa ihmisen voimavaroihin kokonaisvaltaisesti.
Sivuuta läheisen tahattomasti käyttämät väärät sanat. Toistuva puheen korjaaminen tuntuu epäonnistumiselta, mikä saattaa johtaa muistisairaan puhumattomuuteen.

Puhu suoraan asioiden oikeilla nimillä. Puheen ymmärtämisen heikentyessä kielikuvat ja sarkasmit kannattaa jättää pois. Esimerkiksi lausahdus ’taakka pois harteilta’ voi tarkoittaa muistisairaalle käsinkosketeltavaa taakkaa, jonka toinen osapuoli on nostanut tai saanut harteilleen.

Pidä kiinni sosiaalisista rutiineista. Kielitieteilijöiden mukaan aivoissamme on sisäänrakennettu sanavarasto, johon tallentuvat usein toistetut sanat, kuten tervehdykset ja muut arjen kohteliaisuussanat. Samoin alakoulussa ulkoa opetellut lorut ja laulut ovat usein syöpyneet muistin sopukoihin niin syvälle, että ne löytyvät sieltä, vaikka lähihistoriaa alkaisikin olla jo haastavaa hahmottaa.

Kosketa. Vaikkei sitä usein tulekaan ajatelleeksi, niin koskettaminen on yksi vuorovaikutuksen muoto ja hyvin tehokas sellainen. Koskettamalla saatamme herättää tunteita, joita puhe ei kykene nostamaan pintaan.

Huomaa hyvä. Kiittäminen, rohkaiseminen, kehuminen ja musiikki vaikuttavat vielä silloinkin, kun sanoja ei enää ole. Se tukee identiteettiä ja hoitaa mieltä myös terveillä ihmisillä.

Kiinnitä huomiota omaan tapaasi viestiä. Muistisairas aistii hyvin herkästi tunnetilat ja seuraa ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. Hän huomaa kiireen ja siihen mahdollisesti liittyvän elekielen.

Tue muistisairasta arjen askareissa. Onko läheinen rapistuva vanhus vai rajoitteistaan huolimatta pystyvä ikäihminen? Ihminen saattaa lopettaa asioiden tekemisen siksi, ettei koe saavansa riittävää tukea. Sopivalla tuella ja ymmärryksellä jokainen sairastunut voi elää muistisairauden kanssa ja olla arvokas osa yhteiskuntaa.

Löydä syyt ristiriitatilanteiden takana. Pysähdy hetkeen ja kuuntele. Kiinnitä huomio toisen sanoihin, tunteisiin ja kokonaistilanteeseen. Pohdi, mikä tunne sanoja ohjaa tai mikä tätä asiaa ympäröi. Auta toistamalla niitä sanoja, joita muistisairas itse käyttää tai muotoile kuulemasi uudelleen omin sanoin. Se antaa muistisairaalle vahvistuksen siitä, että hänet on kuultu ja ymmärretty.

Ole aidosti kiinnostunut. Vaikka muistisairaan tarina olisi epäuskottava, hänen kokemansa tunteet ovat silti aitoja. Kun iäkäs läheisesi on seuraavan kerran lähdössä lehmiä lypsämään, ole kiinnostunut ja muistele elettyä elämää yhdessä. Ihmisen tunnemuisti säilyy tietoon pohjautuvaa muistia paremmin.

Anna puheelle aikaa. Puhu sopivan hitaasti ja anna aikaa toisen osapuolen vastata puheeseen. Nopeus voi välittyä vastapuolelle tunteena siitä, ettei hänestä pidetä. Pyri selkeyteen ja tarvittaessa esitä kysymys toisin sanoin. Kysy tarkennusta. Kaikki tämä viestii siitä, että olet läsnä ja välität.

Toimi ratkaisukeskeisesti. Pyri vahvistamaan muistia sen sijaan, että kysyisit, muistatko sen ja tämän. Vahvista muistia sanomalla esimerkiksi, että sinulla on vieläkin punaiset posket siitä, kun kävimme äsken ulkona.

Kysy tarkennusta. On hyvä muistaa, että jokainen meistä on yksilö omine tunteineen ja tarpeineen. Ja jokainen ne myös tietää omalta kohdaltaan parhaiten. Tämä neuvo pätee kaikissa vuorovaikutustilanteissa läpi elämän.

Lähde: Tikkanen, M. 2021. Vuorovaikutus ja kohtaaminen iäkkään ihmisen kanssa. Viitattu 29.3.2022.

Kirjoittaja: Maiju Korhonen, viestintäasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu, maiju.korhonen@savonia.fi