Kevätrypsi (Brassica rapa subsp. oleifera) on meillä Suomessa viljelyltään varmimmin onnistuva öljykasvi ja se onkin yksi Suomen tärkeimmistä öljykasvilajeista. Kevätrypsi kuuluu ristikukkaisiin ja kaksisirkkaisiin kasveihin, josta saadaan ruokaöljyä sekä ruokaöljyn puristuksen sivutuotteena syntyvää valkuaispitoista puristetta, jota pystytään käyttämään mm. eläinten rehuna. Ristikukkaisena kasvina se on viljelyalueillaan myös tärkeä pölyttäjille ja siten luonnon monimuotoisuudelle. Kevätrypsi sopiikin hyvin vuoroviljelyyn samalle lohkolle katkaisemaan esimerkiksi viljojen viljelyä.

Savonian bio- ja kiertotalouden vahvuusalan KiertoKasvu-hankkeessa toteutetaan kevätrypsillä ruukkumittakaavan maanparannusainekoe demonstraatio kaarikasvatushuoneessa ulko-olosuhteissa. Demonstraation tarkoituksena on selvittää soveltuisiko sivuvirtana syntyvä materiaali peltoviljelyyn, suhteuttamalla maataloudessa käytettävät viljelykäytännöt ruukkumittakaavaan ja näin edistää kiertotaloutta sekä vihreää siirtymää. Kevätrypsin lisäksi maanparannuskoe demonstraatioon valittiin verrokkikasviksi heinäkasveihin kuuluva yksisirkkainen westerwoldinraiheinä (Lolium multiflorum subsp. westerwoldicum).

Kevätrypsin kylvöasteena käytettiin maanviljelyssä suositeltua 300 siementä/m2, mikä ruukkumittakaavassa tarkoitti 14 siementä per ruukku, ruukun pinta-alan ollessa 452 cm2. Westerwoldinraiheinän kylvöasteena taas käytettiin aiemmin toteutettujen kasvatuskokeiden mukaisesti 1 itävä siemen/4 cm2. Tutkittavaa sivuvirtaa ruukkuihin lisättiin 5 %, 10 %, 15 % ja 20 %, jotka käytännössä vastasivat 250 g, 500 g, 750 g ja 1000 g lisäyksiä. Lisäykset peltomittakaavassa vastaavat noin 78 tn/ha, 157 tn/ha, 235 tn/ha ja 313 tn/ha, 10 cm maakerrokseen sekoitettuna. Maalajina kokeessa käytettiin Pohjois-Savossa tyypillistä kivennäismaata, joka oli maalajiltaan multavaa hienoa hiekkaa. Rinnakkaisia ruukkuja demonstraatiossa oli neljä kappaletta.

Kaarikasvihuoneella maanparannusainekoe demonstraatio aloitettiin punnitsemisella 5 kg maata 6 litran vetoisiin altakasteluruukkuihin sekä tämän jälkeen punnitun maan kalkituksella. Kalkkia ruukkuihin ylläpitokalkituksena lisättiin 15 kg/100 m2, joka ruukkumittakaavassa vastasi 3,013 g kalkkia per ruukku. Tämän jälkeen suoritettiin kylvö.

Ensimmäiseksi ruukkuun punnitusta maasta otettiin sivuun 3 dl maata, joka murustettiin hienoksi. Sitten ruukkuun jääneeseen maahan sekoitettiin tutkittava sivuvirta sekä hieman vettä. Tämän jälkeen kylvöpinta tasattiin ja siemenet sekä kaupallinen lannoite (N-P-K, 23-3-8) lisättiin tasaisesti ruukkuun, samalla käyttäen apuna ”kylvörengasta”, jonka tarkoituksena oli estää siementen meno liian lähelle ruukun reunoja. Lannoitetta kevätrypsille lisättiin 348 kg/ha ja westerwoldinraiheinälle 500 kg/ha, jotka ruukkumittakaavassa vastasivat 1,57 g ja 2,26 g lannoitetta per ruukku. Ravinnetarve laskettiin demonstraatiossa käytettävän kivennäismaalajin viljavuustason perusteella. Siemenet sekä lannoite painettiin kevyesti maanpintaan kiinni pyöreän ”kylvölevyn” avulla. Tätä seurasi siementen peittäminen aiemmin sivuun otetulla murustetulla maalla, jonka jälkeen kylvetyt ruukut peitettiin tuorekelmulla itämisen nopeuttamiseksi.

Kevätrypsin kohdalla tarkoituksena on tutkia, kuinka sivuvirta vaikuttaa kevätrypsin satokomponentteihin ja sitä kautta hehtaarisatoon.

Kevätrypsin satokomponentteja ovat taimien lukumäärä neliöllä, litujen määrä yksilössä, siementen lukumäärä lidussa sekä tuhannen siemenen paino, joiden avulla voidaan laskea hehtaarisato demonstraation eri käsittelyille. Satokomponentit määritetään syksyllä, kunhan kasvusto on tuleentunut, eli sato on kypsynyt. Tuleentunut kasvusto on harmaanruskeaa ja halkaistut siemenet sisältä keltaisia.

Westerwoldinraiheinän kohdalla taas tutkitaan, kuinka tutkittava sivuvirta vaikuttaa sen tuorepainoon, keräämällä ruukuista kesän aikana kaksi satoa.

Kuten tekstin alussa kerrottiin, kevätrypsi kuuluu ristipölytteisiin kasveihin, kesän aikana riittävä hyönteispölytys parantaakin kevätrypsin satoa, sillä se kasvattaa satoa lisäämällä sekä lituja, että niiden sisällä olevien siementen lukumäärää. Tähän olemme onneksi saaneet ahkeria apulaisia.

Kirjoittajat:

Eevi Minkkinen, tutkimusinsinööri, eevi.minkkinen@savonia.fi
Maarit Janhunen, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö, maarit.janhunen@savonia.fi
Iina Kilpeläinen, TKI-asiantuntija, iina.kilpelainen@savonia.fi
Miika Virtanen, projektiasiantuntija, miika.virtanen@savonia.fi