Ensihoitajan työnkuva vaatii keskittymistä, tunteiden hallintaa sekä taitoa käsitellä niitä. Ensihoitaja tekee työssään useita myös kriittisiä päätöksiä, jotka vaikuttavat potilaan jatkohoitoon, selviytymisennusteeseen sekä tarkoituksellisimman hoitopaikan valitsemiseen. Valmistuneessa ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkittiin keskittymisen sekä tunteiden vaikutusta päätöksentekoon.

Opinnäytetyön tiedon keräys toteutettiin haastattelemalla ensihoitajia syksyllä 2021. Ensihoitajien työkokemus oli 0-15-vuotta.

Työssä selvitettiin ensihoitajien näkemyksiä keskittymisen sekä tunteiden vaikutuksesta päätöksentekoon ja se toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelut suoritettiin yksilöteemahaastatteluna. Kysymykset ja teemat olivat avoimia, joka mahdollisti kattavan pohdinnan. Teemahaastattelun avulla saatiin selville ensihoitajien näkemyksiä keskittymistä parantavista ja heikentävistä seikoista.

Tunteiden vaikutuksesta päätöksentekoon nousi esille ensihoitajien kokemat tunteet työssä, tunteiden näyttäminen työtehtävillä, tunteiden näyttäminen työyhteisössä ja ominen tunteiden tiedostaminen. Päätöksenteon osalta nousi esiin päätöksenteossa käytössä olevat apuvälineet ja koulutukselliset mahdollisuudet.

Tulokset

Ensihoitajat kokivat keskittymistä edistäviksi tekijöitä riittävä levon, riittävä ravinnon sekä hyvän työparin, mutta myös henkilökohtaisen elämän tasapainon sekä ennakoinnin operatiivisella tehtävällä.

Keskittymistä haittaavaksi tekijöiksi ensihoitajat kokivat huono työparin, riittämättömän levon, riittämättömän ravinnon, henkilökohtaisen elämän epätasapainon, työympäristön ongelmat, kuten sosiaaliset ongelmat. Lisäksi haittaaviksi tekijöiksi koettiin myös ulkoiset ärsykkeet, kuten melu, paikalla olevien ihmisten käytös, riittävä valaistus, ym.

Ensihoitajat kokevat työssään laajan kirjon eri tunteita. Tuloksista kävi ilmi, että ensihoitajat kokivat tärkeänä säilyttää ammatillisen asenteen tunteita herättävillä tehtävillä. Tiettyjen tunteiden näyttäminen koettiin soveliaana, joita olivat esimerkiksi hyvän mielen näyttäminen sekä onnistumisen tunteet.

Negatiivisten tunteiden, kuten surun, ahdistuksen ja pelon näyttäminen koettiin luonnollisena työyhteisön kesken, mutta ei silloin kun ensihoitaja on tehtävillä potilastyössä. Työyhteisö kuitenkin koettiin ympäristöksi, jossa ensihoitaja pystyi olemaan oma itsensä sekä näyttämään halutessaan tunteita, joka on merkittävä löydös jaksamisen kannalta. Tähän huomioon on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti, sillä tutkimuksen otoskoko (n=9) oli pieni ja tutkimus oli rajattu vain yhden Pohjois-Savon palveluntuottajan työntekijöille.

Apuvälineet, joita päätöksenteossa kuvattiin olivat kokemus, intuitio, työpari, hoito-ohjeet, tsekki- listat, konsultaatiot, ammatillinen tieto, mittaustulokset sekä potilaan anamneesi. Intuitiota käytettiin useasti päätöksenteossa ja se koettiin tärkeäksi.

Tutkimuksen mukaan intuitiota korreloi ajallinen työkokemus ensihoitajan ammatista ja tehtävistä. Työkokemus koettiin tärkeäksi, mutta kokemus voitiin tunnistaa myös negatiivisesti. Negatiivisen kokemuksen tunne saattoi tulla silloin, kun jotkut käytänteet olivat vanhentuneita, joita kokenut ensihoitaja ei ollut päivittänyt omaan työtapaansa. Tähän liittyykin koulutusnäkökulma, josta tutkimuksessa tuli ristiriitaista näyttöä.

Osa haastateltavista koki debriefing, defusing, mental firefit (pelastustoimen henkisten voimavarojen hanke) sekä työterveys psykologin riittäväksi koulutus sekä apukeinoksi, kun taas toiset kokivat, että koulutuksia tai tietoa ei aiheisiin ollut riittävästi.

Ensihoitajien mielestä toivottuja koulutuksia olivat tilannejohtamiseen liittyvät harjoitukset, tunteiden käsittelyyn liittyvät koulutukset, keskittymistä, tunteiden hallintaa ja päätöksentekoa parantavat harjoitukset. Mieluisimpana oppimismenetelmänä koettiin simulaatio-oppiminen.

Ensihoitajan tunteet jatkuvassa muutoksessa tehtäväprofiilin muuttuessa

Ensimmäiset suomalaiset ensihoitajan ammattikorkeakoulututkinnot aloitettiin vuonna 1998 Kuopiossa, Helsingissä, Kotkassa ja Lappeenrannassa. Tuolloin osaamistarve ensihoitopalvelussa ja tutkinnon näkökulma oli voimakkaasti somaattisen akuuttitilanteen ratkaisuun keskittyvä. Nyt vuonna 2022, lähes neljännesvuosisadan jälkeen voidaan todeta, että potilasprofiili muuttunut voimakkaasti mm. lääketieteen edistymisen ansiosta ja yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamana.

Tällä hetkellä usean hyvinvointialueen tehtävien enemmistöön nousevat monisairaat vanhukset ja psykiatriset asiakkaat. Tällaisilla tehtävillä hoidolliset ratkaisumallit eivät ole suoraviivaisia, kuten somaattisessa akuuttitilanteessa, joiden tarpeeseen ensihoitajakoulutus on alun perin suunniteltu ja tämä saattaa hämmentää ensihoitajan tunnemaailmaa ja suhtautumista tilanteisiin. Ensihoidon perustehtävästä puhuttaessa ymmärretään, että se on kuitenkin ensisijaisesti akuutteihin hätätilanteisiin vastaamista. Kuten tuoreessa artikkelissa ensihoidon ylilääkärit Markku Kuisma ja Sanna Hoppu kirjoittavat: Korjausliikkeitä tarvitaan, jotta ensihoitopalvelu pystyisi tulevaisuudessakin vastaamaan lakisääteisen perustehtävänsä hoitamisesta.

Ensihoitajien työnkuva on muuttunut pysyvästi ja tulee vielä muuttumaan vuosien saatossa. Yhä enenemissä määrin ensihoitajien työn kuvaan kuuluu hoidontarpeenarviointi asiakkaiden kotona. Itse ensihoitopalvelutyön kokonaisuuden tulee pysyä laadukkaana kyetä vastaamaan lakisääteiseen perustehtäväänsä. Myös koulutus on avainasemassa ja suomalainen ammattikorkeakoulutasoinen ensihoitajakoulutus on avain kentän laajempaan kehityssuuntaan.

Työssä jaksaminen, kouluttautuminen sekä uuden oppiminen ovat tärkeitä tekijöitä työssä kehittymiseen. Ensihoitajat tulevat tulevaisuudessakin tekemään päätöksiä työssään luottaen kokemukseensa. Tuleeko vastuu kasvamaan vai tullaanko sitä rajoittamaan, on vielä epävarmaa. Joka tapauksessa ensihoitajien tulee olla tietoisia siitä, mitkä asiat vaikuttavat päätöksentekoon sekä kuinka niihin voi itse vaikuttaa ja kehittyä niissä. Omien tunteiden tunnistaminen sekä niiden käsittely on tärkeää. Ensihoitajat kokevat laajan kirjon tunteita ja jokaisella on oma tapansa tiedostaa sekä käsitellä niitä. Oppilaitoksien tulee osana kokonaisuutta vastata haasteeseen ja antaa työkaluja tunteiden käsittelyyn. Yhtenä mahdollisuutena voisi ensihoitajille tai jopa ensihoitajaopiskelijoille olla vuosittainen psykologikäynti tai vanhemman mentorin kanssa keskustelu. Tarkastetaanhan ensihoitajien terveydentila mittauksin sekä verikokein. Miksi ei siis tuettaisi myös ensihoitajan psyykkistä jaksamista?

Kirjoittajat:
Matti Markkanen, Ensihoidon johtamisen ylempi tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu
Marko Tolonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Markkanen, M. 2022. Ensihoitajan keskittymisen ja tunteiden vaikutus päätöksentekoon. Saatavilla 3.6.22: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205057328

Kuisma, M., Hoppu, S., 2022. Hätätilapotilas vaarassa ensihoitopalvelun kuormittuessa sille kuulumattomista tehtävistä. Ensihoidon kenttä on muuttunut. Duodecim. Saatavilla 3.6.22 https://www.duodecimlehti.fi/duo16826