Artikkeli on kirjoitettu Tuotantovarmuutta nurmesta -hankkeelle. Hanke on toiminut 1.4.2019 – 30.6.2022 välisellä ajalla. Hankkeen toteutti Luonnonvarakeskus, ProAgria ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Päärahoituksensa hanke sai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta Pohjois-Savon ELY-keskuksen kautta. Hankkeessa tavoitteena oli lisätä suomalaisen nautakarjatalouden tuotantovarmuutta ja resurssitehokkuutta sään ääriolosuhteiden lisääntyessä.

Euroopassa vallitsevan tilanteen vuoksi tuotantopanoksien hinnat ovat nousseet huippuunsa. Vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen aikana Lannoitteiden hinnat nousivat 97 % ja eläinten rehujen hinnat nousivat taas 29 %. (Statt.fi)

Vaikka tuottajahinnat ovat myös olleet hienoisessa nousussa, tuottajahintojen nousu ei riitä kattamaan tuotantokustannuksiin menevää rahamäärää. Jokainen viljelijä saa miettiä nyt todella tarkkaan mitkä ovat ne tuotantopanokset mihin sijoitetaan, koska tuottajille maksettavat hinnat laahaavat pahasti jäljessä.

Kun hintojen nousuun ja alhaisiin tuottajahintoihin yhdistetään nopeasti yleistyvät sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, rankkasateet ja myrskyt, voi monella tuottajalla olla helpompaa lopettaa kokonaan kuin jatkaa yrittämistä.

Maatalouden taloudelliset haasteet ovat vakavasti otettavia ongelmia, joita emme voi ohittaa vain olan kohautuksella. Meidän täytyy keksiä keinot, kuinka maatilayritysten toiminta saadaan pysymään käynnissä myös huomenna.

Katovuosien ruokintamalli

Viimeiset pari kasvukautta ovat olleet haastavia alkukesien kuivuuden takia. Ensimmäinen rehusato on perinteisesti ollut se paras sato ja se on ollut sitä rehua mitä karja syö mielellään ja ”lypsättää paremmin” kuin toisen korjuun sato.
VarmaNurmi-hankkeessa testattiin ”katovuoden ruokintamallia”, jossa säilörehun osuutta laskettiin reilusti ja väkirehun osuutta nostettiin.

Kokeen alkaessa väkirehuseoksen osuus oli 40 % ja karkearehujen osuus 60 %. Ruokintaa muutettiin asteittain ja kokeen päättyessä väkirehuseoksen osuus ruokinnasta oli 65 % ja karkearehujen osuus enää vain 40 %.

Säilörehun osuuden pienentyessä samalla pieneni myös ruokinnasta saatavan kuiva-aineen määrä. Ruokinnassa vähentyneen kuiva-aineen määrää korjattiin tarjoamalla karjalle suurella kuiva-aine määrällä olevaa karkearehua, kuten olkea.

Eläinten terveyttä, maitomääriä ja maidon pitoisuuksia seurattiin tarkasti koko kokeen ajan. Maitomäärissä tapahtui pieni notkahdus heti kokeen alettua mutta korjaantuivat pian normaalille tasolle. Ruokinnan muutoksella havaittiin olevan vain pieniä vaikutuksia eläinten terveyteen ja vakavilta sairastumisilta säästyttiin.

Maidon- ja lihantuottajilla pitää olla aina valmiina kaikkeen

Mitä jos katovuoden ruokintamalliin yhdistettäisiin vielä itsekasvatettu valkuaisrehu. Tuotannonkustannuksissa voitaisiin säästää huomattavia summia, kun valkuaisen tarvetta ei tarvitsisi täyttää ostorehuilla. Valkuaiskasvien viljelystä syntyy kustannuksia samalla tavalla kuin nurmenviljelyssä. Mutta onko valkuaiskasvien viljelyssä mahdollisuus todelliseen rehuomavaraisuuteen?

Esimerkiksi rehuvirna (HANKA) on valkuaispitoisuudeltaan korkea. Korjataan sato niin viljana kuin vihantarehuna valkuaispitoisuus on korkeampi kuin herneessä. Viljana korjattaessa valkuaispitoisuus on noin 30 % ja viherrehuna valkuaispitoisuus on noin 16 %.

Toisena vahvana vaihtoehtona nousee esille sinimailanen, jota voidaan viljellä rehuvirnan tapaan puhtaana kasvustona tai seoskasvustona viljan tai nurmen kanssa. Sinimailaslajikkeen (Tuori) nuppuvaiheen kasvustossa raakavalkuaisen määrä on 196 g/kg ka ja NDF määrä on 406.

Tulee kuitenkin muistaa että, mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän sinimailasen viljely vaatii. Kasvuston selviäminen talvesta on epävarmaa ja suositeltavaa onkin viljellä sinimailasta seoskasvustoissa nurmen kanssa, jolloin nurmikasvit paikkaavat talvella mahdollisesti hävinneensinimailaskasvuston. Tallaukselle herkkää kasvustoa ei suositella lannoitettavaksi lainkaan keväisin. Nämä valkuaiskasvit ovat kuitenkin hyviä typensitojakasveja ja sinimailasella on erinomaiset maanparannusominaisuudet juuristonsa ansioista.

Pienillä valinnoilla voi olla merkittävä vaikutus tilan taloudelliseen tilanteeseen ja rehu omavaraisuuteen. Valkuaiskasveilla voidaan saada nostettua merkittävästi karkearehujen valkuaispitoisuutta, jolloin ostettavan valkuaisen tarve vähenee. Lajeja valittaessa kannattaa myös miettiä kasvin vaikutuksia maaperään.

Omavarainen valkuaisrehujen tuotanto yhdistettynä katovuodenruokintamalliin voi olla ratkaisu moniin haasteisiin. Maailman markkinoiden epävakauden vuoksi ulkomailta tuotaviin raaka-aine kuljetuksiin ei voi aina luottaa. Jos kuljetukset ulkomailta ei pääse meille saakka, tulee meillä olla itsellämme resurssit ja tieto siitä, kuinka ruokaa voidaan tuottaa meidän ja karjamme tarpeisiin.

VarmaNurmi hanke päättyy kesäkuussa 2022, jatkoa seuraa Kestävyyttä nurmesta- hankkeen aloitettua huhtikuussa 2022. Kestävyyttä Nurmesta- hankkeessa selvitetään karjanlannan pitkäkestoisia vaikutuksia nautakarjantuotannossa, tulevaisuudessa hyödynnettäviä nurmi- ja valkuaiskasvilajikkeita sekä mob-laidunnuksen vaikutuksia maaperään. Hankkeessa selvitetään myös, kuinka ”hukka” peltoja voidaan hyödyntää valkuaisomavaraisuuden parantamiseksi.

Kirjoittaja:

Outi Kuvaja, projektiasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Tuotantovarmuutta nurmesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-390-9

Maatalouden tuottajahinnat rivakassa nousussa vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä – Tilastokeskus (stat.fi) Tuottajahintojen nousu

Maatalouden tuotantopanosten hinnat rajuun nousuun vuoden 2022 ensimmäisellä vuosineljänneksellä – Tilastokeskus (stat.fi) Tuotanto panosten hintojen nousu

 Nurmet rahaksi luke-luobio_17_2019.pdf