Suomalainen äitiysneuvolatoiminta ja sen kehittäminen on maailmanlaajuisestikin tunnettu edelläkävijä. THL:n (2022) mukaan äitiysneuvola kattaa suomalaisten syntymärekisteritietojen mukaan 99,7–99,8 % synnyttäneistä. Äitiysneuvolatoiminnan tavoitteena on mm. turvata raskaana olevan naisen ja sikiön terveys ja hyvinvointi. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä erikoissairaanhoidon äitiyspoliklinikoiden kanssa, joissa puolestaan seurataan erityisesti riskiraskauksia.

Digitaaliset palvelut ovat muodostuneet keskeiseksi osaksi terveydenhuoltoa ja ammattilaisten tekemää työtä. Digitaalisuus mahdollistaa entistä enemmän myös asiakkaiden osallisuutta omaan hoitoonsa. Esimerkiksi iPana Äitiys -sähköisen äitiyskortin tavoitteena on selkeyttää odottavan äidin ja terveydenhuollon ammattilaisen välistä asiointia. Odottavan äidin on mahdollista kirjata kotimittauksia järjestelmään ja terveydenhuollon ammattilaisen on mahdollista seurata mittauksia pilvipalvelun kautta. Toimiakseen tämä edellyttää saumatonta järjestelmien toimivuutta ja käytettävyyttä samalla tukien asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistyötä.

Karvonen (2022) tarkasteli opinnäytetyössään iPana potilastietojärjestelmään liitettyä iPana Äitiys palvelua. Opinnäytetyön yhteistyötahona oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

Käytettävyyden tavoitteet

Järjestelmän käytettävyyttä tarkasteltiin Jakob Nielsenin käytettävyysteorian pohjalle rakennetun kyselyn avulla. Nielsen on jakanut järjestelmien käytettävyyden tavoitteet viiteen osa-alueeseen; järjestelmän käytön opittavuus, tehokkuus, muistettavuus sekä virheiden tekemisen välttäminen ja korjaus, sekä tyytyväisyys.

Suurimmalla osalla vastaajista (n = 37 kätilöä) oli pitkä työkokemus kätilönä. Lisäksi moni vastaajista työskenteli useammassa yksikössä, jolloin heillä oli varsin laaja näkemys Ipanan eri osioiden käytettävyydestä.

IPana Äitiyden kätilöiden työtä tukevat ominaisuudet olivat käytön opittavuus ja muistettavuus. Tehokkuuden näkökulmasta puolestaan työtä tukivat tiedon löytymisen helppous ja selkeä termistö. Kyselyn tulosten mukaan kehittämiskohteiksi paljastuneet seikat liittyivät tästä huolimatta järjestelmän käytön tehokkuuteen. Järjestelmä kaipasi kehittämistä muun muassa rutiinitehtävien suorittamisen näkökulmasta sekä poikkeavien arvojen havainnointiin liittyen. Lisäksi kehittämiskohteiksi nimettiin ehkä tyypillisestikin integraatiohaasteet toisiin järjestelmiin sekä tätä myöten tuplakirjaamiseen haasteet.

Järjestelmä näyttäisi ohjaavan vastaajia melko hyvin, sillä noin puolet oli sitä mieltä, virheiden tekemisen välttäminen oli helppoa. Myös tehtyjen virheiden korjaaminen näyttäytyi niin ikään helpohkolta. Käyttäjätyytyväisyys näyttäytyi myös hyvältä, kun suurin osa vastaajista oli järjestelmään tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä.

Kehitystyö on jatkuvaa

Osa opinnäytetyössä nousseista kehittämisehdotuksista on suoraan käytettävissä järjestelmän kehittämiseen. Toisaalta tarvitaan tarkempaa tarkastelua haasteista, jotka ovat vaikuttaneet käyttäjäkokemukseen. Vastauksia tarkastellessa voidaan pohtia, miksi jopa kolmasosa vastaajista jättää hyödyntämättä asiakkaan omaseurannan mittaustuloksia. Olisiko asia ratkaistavissa järjestelmän käytettävyyden kehittämisellä vai kenties toimintatavan muutoksella.

Yleisellä tasolla mainittakoon, että potilastietojärjestelmän hankkijan tulisi olla tietoinen siitä, että tarpeet järjestelmää kohtaan voivat muuttua tulevaisuudessa. Lisäksi osa käytettävyyshaasteista paljastuu paljon myöhemmin käyttöönoton jälkeen. Jatkuva kehittäminen ja käytettävyyden arviointi on tärkeää koko järjestelmän elinkaaren ajan. Järjestelmävalmistajien ja tilaajaorganisaation tulisi sitoutua tarkistamaan käytettävyyttä käyttöönoton jälkeen ja sopia muokkaustarpeisiin vastaamisesta myös tulevaisuudessa. Tämä edellyttää terveydenhuollon organisaatioiden ja järjestelmävalmistajien saumatonta ja sujuvaa kehitysyhteistyöstä jo sopimusvaiheesta lähtien.

Lue lisää aiheesta ja tarkemmat tulokset: Karvonen Anna-Leena (2022), Midwives´s View of the iPana Maternity´s Digital Solutions Usability.

Kirjoittajat:

Anna-Leena Karvonen, kätilö Digital Health (YAMK) -opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.
Elisa Snicker, Lehtori, CBC, KTM, TtM, Savonia ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School.