Tässä blogiartikkelissa kuvataan opiskelijoiden oppimiskokemuksia Ikääntyneiden fysioterapian opintojaksolta. Opintojaksolla oli keskeistä oppia, mitä ikääntyminen tarkoittaa yksilöllisinä muutoksina ja miten se näkyy toimintakyvyn eri ulottuvuuksilla. Opintojaksolla opiskelijat tekivät yhden iäkkään henkilön kokonaisvaltaiseen toimintakyvyn kartoituksen ja fysioterapeuttiseen tutkimukseen käyttäen menetelminään haastattelua ja toimintakyvyn eri mittareita. Saamiensa tulosten perusteella he laativat iäkkäälle liikunnallisen harjoitusohjelman edistämään iäkkään toimintakykyä ja itsenäistä pärjäämistä kotona. Opiskelijat kirjoittivat raportin, jossa he kuvasivat saamiaan tuloksia, laatimaansa harjoitusohjelmaa ja omia oppimiskokemuksiaan. Fysioterapiaopiskelijoiden oppimiskokemukset muodostivat kuusi oppimisen teema, jotka kuvataan alla yksityiskohtaisemmin.

Tuttu iäkäs henkilö

Opiskelijat saivat valita itse iäkkään henkilön, jolle tekivät toimintakyvyn kartoituksen ja harjoitusohjelman. Opiskelijat haastattelivat sekä ikääntyviä miehiä että naisia, haastateltavien keski-iän ollessa 78-vuotta. Suurin osa opiskelijoista valitsi jonkun läheisen, joka koettiin sekä hyvänä, että haasteellisena. Hyvänä puolena koettiin, että tehtävää tehdessä opittiin tuntemaan oma läheinen paremmin ja samalla sai viettää ”arvokasta aikaa isovanhempien kanssa”.  Myös kuvattiin, että ”asiakkaani, eli mummoni, kertoi hyötyneensä harjoitteista ja koki osallistumisen miellyttäväksi. ” Opiskelijat nostivat esille myös sen, että asiakkaat eli läheiset, kokivat hyötyneensä harjoitteista ja kokivat osallistumisen miellyttäväksi. Toisaalta taas koettiin, että läheisen kanssa tehtävän tekeminen joskus suuntautui harhapoluille, kuten yksi opiskelija toteaa: ”Mikäli saisin jälkeenpäin valita asiakkaan uudestaan, en valitsisi näin läheistä ja tuttua asiakasta. Välillä haastattelu meinasi mennä harhateille ja ryhdyimme puhumaan omista asioistamme.”

Haastattelemalla ja mittaamalla toimintakyvystä tietoa

Tehtävä vahvisti opiskelijoiden taitoja haastatella ja käyttää valmiita lomakkeita. ”Tehtävän tehdessäni tulin varmemmaksi ja luontevammaksi haastattelijaksi.” Osalle opiskelijoita tehtävä tarjosi mahdollisuuden tutustua uusiin toimintakykymittareihin, joka vahvisti kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arvioimisen taitoja. Tehtävä kehitti opiskelijoiden kykyä havainnoida haastateltavaa haastattelutilanteessa ja toimia luontevasti olennaisiin asioihin keskittyen, kuten yksi opiskelija totesi ”Iäkkäät saattavat helposti poiketa juteltavasta aiheesta, joten itse tulisi pysyä juteltavassa aiheessa ja yrittää pitää keskustelua niin sanotusti paikallaan.”  

Yksilöllisen harjoitusohjelman laadinta

Osa opiskelijoista koki henkilökohtaisen harjoitusohjelman laadinnan iäkkäälle henkilölle haastavana. Haasteellisina koettiin muun muassa lihasvoiman mittaaminen ja yhden toiston maksimin laskeminen kotiolosuhteissa ja henkilön sen hetkisten voimavarojen ja tarpeiden huomioiminen. Lisäksi haasteellisena koetiin liikkeiden valinta huomioiden henkilön erilaiset rajoitukset, realistiset mahdollisuudet liikkeitä toteuttaa kotioloissa ja progressiivisesti etenevän kotiharjoittelun suunnittelun ja toteutuksen.

Opiskelijat kokivat, että tehtävä vahvisti opiskelijoiden liikkeiden ohjaamistaitoja ja -tapoja. Erilaisia ohjausmenetelmiä kokeiltiin käytännössä ja omaa osaamista arvioitiin ja analysoitiin kriittisesti. Ohjaamisessa erityisesti korostui liikkeiden laadun arviointi ja korjausehdotusten ja palautteen antaminen iäkkäälle henkilölle. Yksi opiskelija totesikin, että ”Opin, että on tärkeää soveltaa ohjaus- ja terapiakäytäntöjä asiakkaan toimintakyvyn mukaan, koska ikääntymismuutokset ja toimintakyvyn ulottuvuuksien kehittämistarpeet vaihtelevat yksilöllisesti. Myös ohjaustapojen soveltaminen asiakaslähtöisesti on tärkeää, koska kaikille ei välttämättä sovellu samanlaiset ohjaustavat.” Opiskelija kokivat saaneensa hyvää harjoitusta siitä, miten omat ammatilliset valinnat tulee perustella tutkitulla tiedolla. Harjoitteita ohjatessaan opiskelijat havaitsivat kehittyneensä toimintasuunnitelman muuttamisessa ja soveltamisessa yksilöllisten tarpeiden mukaan: ”Osaan analysoida, valita ja muuttaa tarvittaessa yksilöllisiä liikkeiden ohjaustapoja ja harjoitteita. Osaan muuttaa liikkeen vaikeutta ja helppoutta tarpeen tullen.”

Ikääntymismuutosten huomiointi

Tietenkin opiskelijat kokivat oppineensa lisää ikääntymis- ja toimintakykymuutoksista sekä opintojaksoon kuuluneista psykiatrian ja geriatrian perusteista. Opiskelijat kuvasivat hyvin tehtävissään, miten sairaus oli tuonut haasteita iäkkään ihmisen arjessa pärjäämiseen ja miten iäkkäät olivat sopeutuneet tai kehittäneet kompensointikeinoja näihin tilanteisiin. Opiskelijat kuvasivat ikääntymismuutoksiin liittyvää oppimistaan muun muassa iäkkään henkilön lähtötason arvioidessa ja harjoitusohjelmaa laadittaessa. Opiskelijat olivat oppineet huomioimaan myös iäkkään henkilön palautumista fyysisestä harjoittelusta, kun he laativat harjoitusohjelmaa. Ikääntymisen kognitiivisten muutosten oppiminen nousi esille, kun opiskelijat kuvasivat iäkkään henkilön kykyä oppia ja muistaa harjoitusohjelman liikkeet ja niiden oikeat suoritustekniikat.

ICF ja rakenteellinen kirjaaminen

Tehtävän mukaisesti opiskelijat kokivat oppineensa käyttämään rakenteista kirjaamista. Yksi opiskelija kuvaa omaa oppimistaan seuraavasti: ”Oivalsin ettei rakenteinen kirjaaminen ja ICF-viitekehyksen käyttö ole toisistaan erillisiä vaan niitä voi käyttää kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Opinkin tehtävää työstäessäni, miten ICF-viitekehyksen voi sisällyttää osaksi rakenteista kirjaamista. Opin rakenteisesta kirjaamisesta myös sen, että mitkä teemat kuuluvat minkäkin otsikon alle.”

Valmiudet toimia fysioterapeuttina

Opiskelijoiden valmiudet toimia fysioterapeuttina kehittyivät monipuolisesti. Erityisesti tehtävä ohjasi opiskelijoita tarkastelemaan iäkkään ihmisen toimintakykyä laaja-alaisesti ja toisaalta jäsentämään arviointiin liittyviä tekijöitä eri toimintakykymittareita käyttäen ja haastatellen. Tehtävän myötä opittiin iäkkäiden heterogeenisyydestä ja yksilöllisyydestä, riskitekijöiden ennaltaehkäisyn merkityksestä iäkkäiden ihmisten kuntoutuksessa ja toimintakyvyn edistämisessä.

Tulevaisuuteen

Yks opiskelija toteaa oivallisesti oman tehtävänsä lopuksi, että ”Ymmärsin tehtävää työstäessäni sen, että ikääntyneiden fysioterapiassa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi ennemminkin keskittyä toimintakykyisten elinvuosien lisäämiseen eikä kokonaiseliniän pidentämiseen. Toimintakykyiset elinvuodet ovat usein monen ikääntyneen onnistunutta vanhenemista.” Tämä on hyvä ohje kaikille hyvään ja onnistuneeseen vanhenemiseen.

Kirjoittajat:

Marja Äijö, TtT, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Saijamari Hiltunen, ft, TtM, AmO, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuvat luotu Canva-sivuston tekoälyä käyttäen.