Onko koulutus kaikille samassa muodossa tarjottava bulkki-tuote vai oppijakohtaisesti räätälöity kokonaisuus? Näin asetettuna kysymys on toki provokatiivinen eikä mahdollista vain yhtä oikeaa vastausta. Yksi mahdollisuus on tarkastella asiaa oppimisen näkökulmasta, lähdemme siis siitä, että koulutuksen tavoitteena kaikissa muodoissaan on paras mahdollinen oppiminen.
Laajaa julkisuutta saaneen Arizonan yliopiston tutkimuksen mukaan ihminen oppii parhaiten, kun oppimiseen käytetystä ajasta noin 15 prosenttia kuluu epäonnistumisiin. Keskiverron ammattikorkeakouluopiskelijan osalta tämä tarkoittaa laskennallisesti sitä, että lukuvuoden aikana epäonnistumisiin aikaa tulisi käyttää 240 tuntia ja viikkotasolla kuusi tuntia. Tässäpä haastetta opintojaksojen toteutussuunnitelmiin.
Tutkijoiden mukaan ihminen oppii parhaiten silloin, kun opittava asia on juuri oppijan osaamisen ulkopuolella. Oli sitten kyse matemaattisesta ongelmasta tai kädentaidon kehittämisestä, sopivan haastava tehtävä johtaa usein epäonnistumiseen.
Lopulta oppija kykenee aiempaa osaamistaan ja tätä tukevaa ohjausta hyödyntämällä löytämään oikean ratkaisun. Pinnistelyn tuloksena osaaminen laajenee ja/tai syvenee, eli tapahtuu oppimista.
Jos taas ratkaistavat ongelmat ovat liian helppoja ja oppija löytää aina oikean vastauksen, ei hän opi mitään. Sama toteutuu tilanteessa, jossa oppija ei esimerkiksi puutteellisen palautteen vuoksi tiedä, onko hänen tuottamansa ratkaisu oikea.
Vastaavasti jos oppijan haasteet ovat liian vaikeita ja hän ei kykene riittävän usein ratkaisemaan ongelmia, ei oppimista juurikaan tapahdu. Liiallinen helppous tai liika haasteellisuus saattavat kumpikin johtaa opiskelijan turhautumiseen. Hyvä vertailukohta löytyy tietokonepeleistä. Parhaimmat pelit haastavat pelaajaa ja alun epäonnistumisten kautta pelaaja oppii etenemään pelissä sen samalla koko ajan vaikeutuessa.
Hyvän oppimisen tulisi koukuttaa suosikkipelin lailla.
Oppijat ovat erilaisia ja alussa esitettyyn kysymykseen voidaan vastata toteamalla, että ammattikorkeakoulussa koulutus ei voi olla bulkkituote. Meillä ei myöskään kansantaloutena ole varaa heikkoon oppimiseen ja osaamispotentiaalin hukkaamiseen. Oppisen sopiva haastavuus varmistetaan koulutuksen kokonaisvaltaisella suunnittelulla, tarkoituksenmukaisella ohjauksella ja palautteella sekä oppijatasoisella personoinnilla.
Lukukausi-, lukuvuosi- ja tutkintotasoisella yhteissuunnittelulla varmistetaan oppimisprosessin eteneminen. Ohjauksella ja palautteella tuetaan oppijan valintoja ja vahvistetaan oppimiskokemusta sekä motivaatiota. Oppijatasoisella personoinnilla mahdollistetaan yksilötasolla parhaan mahdollisen oppimistuloksen saavuttaminen.
Ideaalimalli ja realismi eivät aina ole toistensa parhaita kavereita. Koska käytössä ei ole määrättömästi aikaa ja rahaa, joudutaan niukkojen resurssien puitteissa tekemään valintoja ja painotuksia. Oleellista onkin tällöin tunnistaa tekijät, jotka tehokkaimmin tukevat hyvää oppimista.
Esa Viklund, koulutusjohtaja