Digivisio on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke. Sen tavoitteena on luoda oppimiselle tulevaisuus, joka hyödyttää niin korkeakouluja, oppijoita, kuin yhteiskuntaamme. Digivision avulla muodostetaan avoin oppimisen ekosysteemi, jossa oppija voi hyödyntää korkeakoulujen opintotarjontaa tarpeensa mukaan. Palvelulupaus on kunnianhimoinen. Voisiko tosiaan oppija olla keskiössä, jolloin ekosysteemin tuottama arvo määriteltäisiin oppijoille tuotettavan lisäarvon kautta? Tarkastelen asiaa yhden asiakasryhmän, tutkinto-opiskelijoiden, näkökulmasta ja nostan esiin nykytilanteessa havaittavia haasteita.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoimaa eAMK-hanketta (Oppimisen uusi ekosysteemi) voidaan perustellusti pitää yhtenä tuloksekkaimmista ja vaikuttavimmista korkeakoulusektorin yhteisistä hankkeista. Hanke kuului vuosina 2017-2020 OMK:n kärkihankkeisiin ja hankkeen tulokset ovat jääneet elämään myös sen päättymisen jälkeen. Samaa ei voi valitettavasti voi todeta kaikista vastaavana aikana rahoitetuista kärkihankkeista. eAMK-hankkeen näkyvin ja vaikuttavin tulos oli ammattikorkeakoulujen yhteisen CampusOnline-portaalin kehittäminen. Portaali kokoaa yhteen verkko-opintotarjontaa kaikista Suomen 24 ammattikorkeakoulusta.

CampusOnline on ollut kiistaton menestystarina. Opiskelijat ovat löytäneet yhteisen tarjonnan ja ammattikorkeakoulut oppineet tunnistamaan ja tunnustamaan toisessa korkeakoulussa suoritettuja opintoja. CampusOnline-tarjonnan laajamittainen hyödyntäminen näkyy korkeakoulujen välisten yhteistyöopintojen määrän jyrkkänä kasvuna, josta CampusOnline-suoritusten osuus on huomattava.

Vuonna 2021 ammattikorkeakoulujen yhteenlaskettu yhteistyöopintojen opintopistemäärä ylitti jo 240 000 opintopisteen rajan, vastaavasti yliopistosektorilla yhteistyöopintoja kirjattiin noin 45 000 opintopistettä. Jos suhteutetaan yhteistyöopintojen opintopistemääriä tutkinto-opiskelijoiden määrään, suoritti jokainen amk-opiskelija ( n 157 000 tutkinto-opiskelijaa) noin 1,5 opintopistettä muiden korkeakoulujen tarjoamia opintoja ja vastaavasti yliopisto-opiskelija (kandi-/maisterivaihe n 139 000 tutkinto-opiskelijaa) noin 0,3 opintopistettä muiden korkeakoulujen opintoja.

Voidaan siis todeta, että avoimeen oppijakeskeiseen ekosysteemiin on ainakin näiden lukujen valossa kosolti matkaa. Jos esimerkiksi jokainen korkeakouluopiskelija hyödyntäisi toisten korkeakoulujen tarjontaa keskimäärin 5 opintopistettä lukuvuodessa, tulisi korkeakoulujen yhteistyöopintojen määrän nousta vuodessa noin 1,5 miljoonan opintopisteen tasolle. CampusOnline-kokemusten myötä näyttäisi siltä, että opiskelijat ovat halukkaita hyödyntämään toisten korkeakoulujen tarjontaa. Voidaan siis olettaa, että jos ja kun Digivision etenemisen myötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opintotarjonta saatetaan laajasti opiskelijoiden saataville, on vahva kysyntä jo valmiina.

Digivisiossa oppija on keskiössä, jonkun pitää kuitenkin myös maksaa laajan opintotarjonnan mahdollistamisesta. Tutkinto-opiskelijoiden ollessa kyseessä, kustannukset katetaan korkeakoulujen valtionrahoituksen kautta. Nykyisessä rahoitusmallissa niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen yhteistyöopinnot-indikaattorin painoarvo on 1%. Vuoden 2021 opintopistekertymien tasolla yhden ammattikorkeakoulun tuottaman yhteistyöopintopisteen arvo oli noin 33 euroa ja vastaavasti yliopiston tuottaman yhteistyöopintopisteen noin 440 euroa. Esimerkiksi suurimman amk-sektorin yhteistyöopintojen tuottajan (Metropolia, 35583 op) laskennallinen tulo rahoitusmallin kautta oli noin miljoona euroa, kun taas yliopistosektorilla suurimman yhteistyöopintojen tuottajan (Aalto-yliopisto, 7258 op) hyöty rahoitusmallin kautta oli noin kolme miljoonaa euroa.

Korkeakoulujen yhteisen tarjonnan avaaminen laajasti ja aidosti kaikkien korkeakouluopiskelijoiden saataville johtaisi todennäköisesti nyt havaittavan kysynnän uudelleenohjautumiseen. Voidaan pitää varsin todennäköisenä, että ainakin osa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kysynnästä kohdistuisi yliopistojen tarjontaan. Edelleen voidaan olettaa, että yliopisto-opiskelijoiden kysyntä keskittyisi suhteessa voimakkaammin oman sektorin tarjontaan. Edellä esitettyjen olettamusten toteutuessa tämä johtaisi nykytilanteessa teknisesti rahoitusmallien sulautumiseen yhteistyöopinnot-indikaattorin osalta. On vaikea nähdä, että edes oppija keskiössä saisi yliopistot hyväksymään tämän kehityksen.

Digivision tavoitteiden toteutuminen edellyttää nähdäkseni väistämättä korkeakoulujen rahoitusmallien rakenteellista muuttamista. Onko kyseessä luvattu systeeminen muutos jää nähtäväksi. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Yhteistä opintotarjontaa on mahdollisuus rajata ja koordinoida erilaisilla kriteereillä, käytettävissä ovat ainakin profilaatio, laatu ja osallistujamäärän rajaaminen. Kuinka nämä rajaukset sitten tehtäisiin, on hyvä kysymys. Tehokas tapa rajoittaa opiskelijoiden ristiinopiskeluintoa on myös rajata mahdollisuuksia hyväksilukea muualla suoritettuja opintoja omaan tutkintoon. Vaihtoehdoille yhteistä on kuitenkin se, että ne eivät edusta avointa oppimisen ekosysteemiä.

Muutokset ja sitä myöten päätökset ovat siis välttämättömiä. Jonkun on muututtava ja mahdollisesti jostain on myös luovuttava. On myös varauduttava siihen, että kaikki päätökset eivät ole jokaisen korkeakoulun näkökulmasta optimaalisia. Yhteinen visio on tarvittaessa kyettävä asettamaan oman edun edelle.

Kirjoittaja:

Esa Viklund, koulutusjohtaja, Savonia-ammattikorkeakoulu