Maailman väestö ikääntyy ja ihmisten elinajanodote pitenee eli ihmiset elävät yhä pitempään (Euroopan komissio 2021). Tämä tarkoittaa samalla, että palliatiivisen hoidon tarve kasvaa. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuus Suomessa on alueellisesti epätasa-arvoista. Myös palliatiivisen hoidon ja lääketieteen opetus ja koulutus sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille on ollut puutteellisesti järjestetty. (Saarto ja Finne-Soveri 2019, 14-15.)

Toukokuussa valmistuneen opinnäytetyön Saattohoitopotilaan henkinen tuki moniammatillisessa yhteistyössä potilaiden ja hoitajien kuvaamana tarkoituksena oli kartoittaa saattohoitopotilaiden henkisen tuen tarvetta sekä tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää moniammatillisessa hoitotyössä erityisesti saattohoitopotilaan sielunhoitoon liittyvissä kohtaamisissa. Laadullisen tutkimusaineiston muodostivat saattohoito-osastolle tulevien potilaiden tulohaastattelulomakkeiden vastaukset (n=36) ja sairaanhoitajien (n=5) ryhmähaastattelu.

Tulosten perusteella saattohoitoon tulevat potilaat ymmärtävät, mitä saattohoito-osastolle tuleminen tarkoittaa eikä potilailla ollut toiveita parantumisesta, arjen asioiden hoitamisesta tai kotiin lähtemisestä. Potilaiden pelot ja toiveet liittyvät kipuun. Kipua pelätään ja samalla toivotaan hyvää kivun lievitystä. Pelon aiheita ovat myös turvattomuuden tunne, yksin jääminen kuoleman hetkellä ja kuoleman pelko. Potilaiden toivoa vahvistavat tekijät liittyvät jokapäiväiseen elämään sekä kuolemaan valmistautumiseen.

Tärkeitä ilon, tuen ja voimaantumisen kokemuksia tuovat arkeen liittyvät asiat kuten perhe, läheiset ja harrastukset. Potilaat toivovat omaa rauhaa ja hiljaisuutta heidän toiveitaan kuunnellen ja ymmärtäen sekä turvallista ja hyvää hoitoa. Osa potilaista haluaa osallistua hartaushetkiin ja kokee tarvetta tavata sairaalapastorin, sosiaalityöntekijän tai vapaaehtoistyöntekijän.

Potilaiden henkinen tukeminen on olennainen osa saattohoitoa

Saattohoitoa toteuttavat sairaanhoitajat kaipaavat kuoleman kohtaamiseen ja monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta. Hoitajien mielestä potilaiden henkinen tukeminen on olennainen osa saattohoidon arkea. Hoitajien rohkeus ja omatoimisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia henkisen tuen toteuttamisessa. Moniammatillista tiimiä hoitajat kuvaavat laaja-alaiseksi asiantuntijaryhmäksi, joka ei rajoitu varsinaista hoitotyötä tekeviin ammattiryhmiin, vaan joukkoon kuuluvat myös esimerkiksi laitosapulaiset. Myös syöpäyhdistyksen kouluttamien vapaaehtoisten toimintaa hoitajat pitivät tärkeänä.

Hengellinen hoitotyö on olennainen osa palliatiivista- ja saattohoitoa (Muurinen 2015, 307). Sielunhoito on yksi saattohoitotyön osa-alue ja se voi kuulua sairaalasielunhoitajien lisäksi myös hoitotyöntekijöiden työnkuvaan. Saattohoitoon tulevien potilaiden henkisen tuen tarpeita tulisi kartoittaa systemaattisesti hoitosuhteen aluksi sekä hoidon edetessä. Jokaisella sairaanhoitajalla ja muilla potilaan hoitoon osallistuvilla on kyky ymmärtää tapaamisen ja kohtaamisen merkitys. Tästä huolimatta saattohoito-osaston hoitajat kaipasivat kuolemaan ja monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta.

Kirjoittajat:

Harri Peiponen, FM, TM, pastori  
Kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoitotyö (YAMK) -opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Turunen, Sh-diakonissa, TtT

Lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Euroopan komissio 2021. https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/new-push-european-democracy/impact-demographic-change-europe_fi

Muurinen, Sampo 2015. Henkisyys, hengellisyys ja spiritualiteetti. Teoksessa: Palliatiivinen hoito. Toim. Tiina Saarto, Juha Hänninen, Riitta Antikainen, Anneli Vainio. Kustannus Duodecim Oy. Riika 2015.

Peiponen, Harri 2023. Saattohoitopotilaan henkinen tuki moniammatillisessa yhteistyössä potilaiden ja hoitajien kuvaamana. YAMK-opinnäytetyö. Kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoito -tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Saarto, T. & Finne-Soveri, H. 2019. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tila Suomessa. Alueellinen kartoitus ja suositusehdotukset laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:14. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.