Oppimisen avoimuus ja avoimet oppimateriaalit osana sitä on yksi neljästä avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaation osa-alueesta, mutta mistä siinä on kyse?

Nopeasti toteutuneen teknologian kehityksen myötä opettajan työ on muuttunut ja muutos jatkuu. Tiedon löytäminen ja sen edelleen jakaminen on yhä helpompaa ja vaivattomampaa. Opetusta toteutetaan verkkovälitteisesti ympäri maailmaa jopa opettajan omasta olohuoneesta tämän ollessa usein tiedon lähteille ohjaaja, eikä autuaaksi tekevän ainoan oikean tietämyksen opiskelijoille yksiselitteisesti luennoiva tietäjä. Opiskelija voi opiskella erilaisten älylaitteiden kautta myös miltei missä tahansa valitsemassaan paikassa, ja usein 24 /7.

Myös oppimis- ja opetusmateriaalit ovat muutoksessa. Oppikirjat monilla aloilla, anteeksi vaan, ovat jo ilmestyessään vanhoja, mutta alakohtaisesti erityisesti e-kirjoina toki käytettävissä. Uutta tietoa tuotetaan koko ajan, ja avoimen tieteen periaatteen mukaan avoin tutkimustiedon välitön julkaiseminen verkossa on hyvin tavallista ja suositeltavaa. Hyvä niin, mutta samalla tiedon nopea päivittyminen haastaa opetuksen suunnittelua aivan eri tavalla kuin aiemmin. Miten opettajan aika riittää kaiken entisen, ikään kuin pysyvän perustiedon ja sen lisäksi uuden tutkimuksen tuottaman tiedon koostamiseen yhä uudestaan? Ei mitenkään. Ei riitä, ei ainakaan työhön tarkoitettu aika.

Olisiko nyt aika uudenlaiseen oppimateriaalien tarkasteluun? Kysynkin, että onko kaikki opetuksessa käytettävä materiaali ihan itse koottava, analysoitava ja syntetisoitava aina uudestaan? Onko kaikki opetettava asia niin uniikkia, ettei sitä joku toinen olisi jo aiemmin koonnut, käyttänyt ja antanut edelleen julkisesti ja sovitusti käyttöön? Onko oikeasti niin, että jonkun muun tekemää ei voisi osin päivittää, käyttää ja antaa edelleen vapaasti käyttöön? Avoimet oppimateriaalit ovat sellaisia. Osa löytyy Avointen oppimateriaalien kirjastosta, jonne tallennetaan julkisrahoitteisesti tuotettu oppimateriaali, mutta tällaisia aineistoja on myös muutoin avoimesti käytettävissä. Esimerkiksi Käypä hoito -suositusten sivustolla on vapaasti Opi ja ota käyttöön otsikoituna saatavilla niihin liittyviä ohjeistusten mukaisesti opetustarkoitukseen käytettäviä aineistoja.

Itse olen kiitollisuudella käyttänyt Tutkimusmenetelmien verkkokäsikirjaa, josta löytyy tietoa niin laadullisista kuin määrällisistä menetelmistä, ja ehtymättömästi linkkejä lisätietoon. Tämä verkkokäsikirja on vapaasti käytettävissä, mikä tieto löytyy myös verkkosivuilta. Käytöstä pyydetään vain informoimaan tiedon tuottajaa, ja antamaan palautetta. Kyseisestä verkkokirjasta löytyy myös viittausohjeet, ja sitä päivitetään säännöllisesti. Miksi koota näitä perusasioita koskevia tietopaketteja itse, kun joku on ne jo valmiiksi kirjoittanut? Ja etenkin kun on kyse geneerisestä tieteellistä tutkimusta koskevasta tiedosta, jonka perusteet eivät ainakaan vielä ole muuttuneet.

Haastankin teidät hyvät opettajakollegani vilkaisemaan esimerkinomaisesti tässä artikkelissa esittämiäni sivustoja, josko sieltä löytyisi perusasioiden esittämiseen valmista aineistoa, ja voisittekin paneutua täydentämään oppimateriaalianne vain uudella tuoreella tiedolla. Kaikkea parasta tälle juuri alkaneelle vuodelle 2022!

Yliopettaja Marja-Liisa Rissanen, Master School, joka on opettajajäsenenä Savonian avoin tki-työryhmässä.

Artikkelissa viitatut sivustot:

Avointen oppimateriaalien kirjasto:

https://aoe.fi/#/etusivu

Käypä hoito, Opi ja ota käyttöön:

https://www.kaypahoito.fi/opi-ja-ota-kayttoon

Tutkimusmenetelmien verkkokäsikirja:

https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/