Tämä artikkeli kertoo yhden fysioterapeuttiopiskelijan ajatuksia fysioterapeutiksi kasvamisen polulta, jossa hän valmistumisen kynnyksellä reflektoi omaa oppimistaan peilaten sitä fysioterapeutin tutkinto-ohjelman osaamistavoitteisiin (Savonia-ammattikorkeakoulu 2021) ja fysioterapeutin ammatilliseen ydinosaamiseen (Suomen Fysioterapeutit 2016). Fysioterapeutin ydinosaamista ovat tutkimus- ja arviointiosaaminen, ohjaus- ja neuvontaosaaminen, terapiaosaaminen, teknologiaosaaminen, eettinen osaaminen, esteettömyys- ja saavutettavuusosaaminen sekä yhteiskuntaosaaminen (Suomen Fysioterapeutit 2016). Artikkelissa opiskelija pohtii oman osaamisen syventymistä, henkilökohtaisia vahvuuksia ja toisaalta myös kehittämisen kohteita, joita opinnot ovat tarjonneet polulla kohti kuntoutusalan ammattilaisuutta.

Oppimisen taidot

Opinnot ovat antaneet tavoitekeskeisen ympäristön tutustua omiin vahvuuksiin ja kehityksen kohteisiin – tutkimusmatkan siihen mitä osaan, mistä innostun ja mitä haluan oppia lisää. On ollut mahtavaa tehdä tätä matkaa yhteisössä, jossa on voinut jakaa omia kiinnostuksen kohteita ja oppia toisilta, erehtyä ja oppia virheistä. Huomaan kuvaavani omassa opintopolussani itseohjautuvuusteorian pääpiirteitä eli kokemusta kyvykkyydestä, autonomiasta ja yhteisöllisyydestä. Itseohjautuvuusteoria pyrkii kuvaamaan piirteitä, joista ihminen kokee onnellisuutta ja miten motivaatio syntyy. Se tarjoaa kuvauksen siitä mistä merkityksellinen elämä koostuu eli niitä tekijöitä, joista muodostuu kasvuolosuhteet ihmisen hyvinvoinnille. Eli onhan se uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen ihan hitokseen siisti sisällön ja merkityksellisyyden tuoja elämään. Jo pelkästään sen takia koen tärkeäksi oppimisen polulla pysyttelyn läpi elämän.

Ajattelen, että sekä oppimiseen että terapiaprosessin vaiheisiinkin kuuluu vahvasti merkityksellisyys – se, että osaa nimetä oikeasti merkitykselliset ongelmat. Vasta sen jälkeen on tarpeen laatia tavoitteita ja etsiä niihin sopivia keinoja, miten nämä haasteet on mahdollista ratkaista. Mistä sitten tietää mikä on kulloinkin merkityksellistä? Oma pohdintani on, että tässä on kysymys hyvin pitkälti itsensä tuntemisesta vahvuuksineen ja heikkouksineen – siitä miten yksilön menneisyys ja nykyinen toimintaympäristö vaikuttavat nykyhetkeen. Koen myös, että merkityksellisyyden löytämisessä on tärkeää kokea olonsa turvalliseksi niin fyysisesti kuin emotionaalisesti. Polyvagaaliseen teoriaan tutustuminen on antanut itselleni ymmärrystä turvan kokemisen tärkeydestä ja siitä, miten biopsykososiaalinen kokonaisuus ihminen on sitä kokiessaan. Meissä jokaisessa on kehon, mielen ja hermoston yhdistävä skanneri, joka havainnoi ja oppii ympäristöstään sekä toimii sen kokemusmaailman perusteella hyvin automaattisin reaktioin. Koen, että oppiminen mahdollistuu, kun keho ja mieli ovat sopivasti virittäytyneet sen hetkisessä ympäristössään. Oppimisen kannalta on tärkeää oppia säätelemään vireyteen vaikuttavia tekijöitä.

Oppimisen prosessissa on myös tärkeää tavoitteiden realistinen asettelu. Fysioterapiaopinnot ovat olleet hyvä mahdollisuus opetella omaa tavoitteenasettelua. Opinnot ovat antaneet raamit sille, mitkä ovat oppimisen tavoitteet, mutta itse olen pystynyt vaikuttamaan siihen, mikä on ollut kulloisessakin tilanteessa riittävä oppimisen taso itselleni. Perhe-elämä, työ ja tärkeät harrastukset ovat sanelleet ajankäytölliset rajat opintojen toteuttamiselle. Tässä riittämättömyyden tunteen ristiaallokossa tasapainottelu on opettanut realismia tavoitteiden asetteluun, ja tätä kautta lisännyt omaa pystyvyyden ja hallinnan tunnetta, kun pienemmistäkin onnistumisista on osannut olla tyytyväinen. Hyvä tavoite on merkityksellinen, realistinen, konkreettinen, aikataulutettava ja mitattava eli GAS-tavoitteiden kriteerit täyttävä. Nämä neuvot tavoitteiden luomiseen pätevät niin opintoihin, työelämään kuin terapiaprosessiinkin.

Liitän oppimiseen vahvasti myös tunteet, jotka ovat vahvasti läsnä sen jokaisessa vaiheessa. Opinnoissa tunteiden kirjo on ollut laidasta laitaan varsinkin toteutus- ja arviointivaiheessa, jolloin tunteet ailahtelevat epätoivon, inhon, raivon sekä innostuksen, ilon ja riemun välillä kaikkine vivahteineen. Vahvaan tunne- ja kokemusmaailmaan liittyy kuitenkin usein myös voimakkaampi muistijälki eli oppiminen. Kun muistelen opinnoissani hetkiä, joissa koin oppineeni paljon, niihin liittyy vahvoja tunteita. Nämä tunteen eivät aina ole olleet pelkästään positiivista iloa, riemua ja onnistumista vaan myös pelkoa, epäonnistumista ja epävarmuutta. Minusta hyvä vertauskuva tälle tunteiden ja oppimisen yhteydelle on se, että jos työntäisimme aivomme, sen sisältävän hermoverkoston ja tunteet tehosekoittimeen, ne sekoittuisivat keskenään toimivaksi kokonaisuudeksi. Emme voisi erottaa niitä toisistaan, kuten emme voi erottaa tunteita päätöksistämme, oivalluksistamme ja ajatuksistamme – ne ovat läsnä koko ajan. Tämän ajatuksen oivaltamisen myötä olen pikkuhiljaa myös rohkaistunut epäonnisutumaan tai pikemminkin näkemään epäonnistumiset osaksi oppimisprosessia. Jos aina vain onnistuisin, en yrittäisi tarpeeksi. Tähän samaan teemaan liittyy myös keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteen sietäminen. Esimerkiksi tätä tekstiä voisin työstää loputtomiin tai asiakastilanteessa on usein tunne, etten osannut tarpeeksi. Silloin on hyvä muistutella itseään tavoitteista ja siihen käytettävissä olevista resursseista. Hyväksyä ja elää tunteet ja tilanteet läpi.

Omassa oppimisessani nautin kerroksellisuudesta eli, kun oivallan, miten vanha jo opittu asia liitetään uuteen. Olen opintojen aikana nauttinut myös suuresti kirjoittamisesta ja siitä, että minulla on ollut mahdollisuus kirjoittaa useammalla istuntakerralla, jolloin ajatukset ovat ehtineet muhia ja jalostua. Koen oppineeni opintojen aikana itsestäni paljon lisää. Koen, että tämä itsetuntemuksen lisääntyminen auttaa minua myös tulevaisuudessa toimimaan parempana fysioterapeuttina – roolina, jossa saan oivalluttaa ihmisiä kehittämään omaa hyvinvointiaan. Koenkin, että oppimisessa ja sen taidoissa on hyvin pitkälle kyse itsensä tuntemisesta.

Eettinen osaaminen

Fysioterapeutin eettinen osaaminen on keskeinen tekijä onnistuneessa asiakastyössä. Jokapäiväisessä työssään fysioterapeutti kohtaa monia eettisiä haasteita, jotka vaativat ammattitaitoa ja harkintaa. Kiire ja työpaineet voivat haastaa eettisiä periaatteita, kun aikaa asiakkaille on vähän ja päätökset on tehtävä nopeasti. Tästä huolimatta fysioterapeutin velvollisuus on toimia eettisesti ja varmistaa, että asiakkaan hoito on aina potilaslähtöistä ja kunnioittavaa.

Työpaineiden lisäksi koen myös, että haastavat vuorovaikutustilanteet voivat asettaa fysioterapeutin eettisen osaamisen koetukselle. Esimerkiksi asiakastyössä asiakkaan ja ammattilaisen odotukset hoidon vaikuttavuudesta voivat olla hyvinkin eriäväiset. Esimerkiksi hyvin tavallinen tilanne voi olla se, että asiakas voi olla sitä mieltä, että työterveysfysioterapeutin vastaanotolle tullaan hierontaa, kun selkä on kipeä. Näissä tilanteissa fysioterapeutilta tarvitaan taitavaa ja empaattista kommunikaatiota. Fysioterapeutin on pystyttävä neuvottelemaan ja selittämään hoitovaihtoehdot niin, että asiakas tuntee itsensä kuulluksi ja kunnioitetuksi, samalla kun ammattilainen säilyttää hoidon laadun ja tehokkuuden. Kiireiset aikataulut, taloudelliset paineet ja haastavat vuorovaikutustilanteet ovat jatkuva haaste fysioterapeutin eettiselle osaamiselle. Haasteista huolimatta fysioterapeutin tehtävä on säilyttää potilaan hyvinvointi ja oikeudet etusijalla, mikä edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä ja eettisten periaatteiden ymmärtämistä.

Työyhteisöosaaminen

Työyhteisötaidot ovat olennainen osa fysioterapeutin ammattitaitoa ja ne vaikuttavat suoraan työyhteisön hyvinvointiin ja toimivuuteen. Taitava työyhteisössä toiminen edistää työyhteisön sisäistä yhteistyötä, parantaa ilmapiiriä ja vaikuttaa varmasti myös asiakkaiden saamaan hoidon laatuun. Hyvässä porukassa on kiva tehdä töitä. Viimeisenä lukuvuonna käyty johtamisen ja yrittäjyyden opintokokonaisuus syvensi ymmärrystäni lisää siitä, mitä kaikkea toimivan työyhteisön takana onkaan. Hirvittävän laaja kokonaisuus, jossa johtaminen ja esimiestyö ovat tärkeässä roolissa, mutta jokaisella työyhteisön jäsenellä on kortensa kannettavana toimivan, tuottavan ja hyvinvoivan työyhteisön eteen. Fysioterapiayksikön palveluprosessien ja laatujärjestelmien kehittämien ovat toimivan ja tuottavan työyhteisön ydintä. Tähän panostaminen on monen tekijän summa.

Myös moniammatillisuus korostui opintojen loppupuolella ja pääsin havainnoimaan erilaisia työyhteisöjä ja niiden toimintaa sekä toimimaan niiden jäsenenä harjoittelijan roolissa. Esimerkiksi neurologiseen kuntoutukseen tutustuminen työharjoittelun aikana antoi näkemyksen siitä, kuinka tiivistä moniammatillista toimintaa se on ja, miten sen palveluprosessin vaiheet olivat selkeästi nähtävillä. Jokaisella työyhteisön jäsenellä on omat roolinsa ja hoidon toteutus on vuorovaikutteista yli ammattirajojen. Työharjoittelu työterveyspalveluissa antoi taas erilaisen kokemuksen moniammatillisesta tiimityöskentelystä. Pääsin havainnoimaan palveluiden kehittämistä, joka perustui asiakasyritysten tarpeisiin. Tässäkin työyhteisössä pääsin havainnoimaan innovatiivista, avointa ja vuorovaikutteista tiimityöskentelyä.

Näissä työelämän harjoittelutilanteissa olen päässyt havainnoimaan erilaisia tapoja vuorovaikuttaa ja toimia työyhteisön tavoitteiden eteen. Oma mielipiteeni on, että työelämän viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa on eduksi, että osaa kommunikoida selkeästi ja empaattisesti sekä kollegoiden että asiakkaiden kanssa. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa ja hoidon onnistumisessa, mutta myös tuloksellisessa työskentelyssä. Koen, että minun tulee harjoitella palautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja, jotta niistä tulisi luontevasti osa työskentelyä sekä työyhteisön jäsenenä että fysioterapeuttina asiakastyössä.

Tieto- ja viestintätekniikan monipuolisien menetelmin hyödyntäminen on tätä päivää ja näen niiden hyvällä hallinnalla merkityksen työprosessien tehostamiseen ja hoidon vaikuttavuuden lisäämiseen. Opinnot ovat onneksi pakottaneet kehittämään omia tietoteknisiä taitoja ja tulen hyötymään niistä varmasti työelämässäkin. Toivon myös itselleni rohkeutta ja sitkeyttä pyristellä tieto- ja viestintätekniikan kehityksessä mukana. Verkostoituminen ja työelämäyhteyksien luominen on myös tärkeää kattavien, kustannustehokkaiden ja tarvelähtöisten hoitopalvelujen kehittämiseksi. Näen, että verkostoituminen mahdollistaa myös jatkuvaa ammatillista kehittymistä.

Työelämä vie ison osan arjen ajankäytöstä. Normaali työaika on kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa, joka tarkoittaa yhtä kolmasosaa arkipäivän tunneista. On siis hyvin tärkeää, että työntekijä kokisi työnsä mielekkääksi, merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Näen, että työyhteisöllä ja sen johdolla on merkittävä rooli siinä, että jokaisesta työntekijästä saadaan irti hänen potentiaalinsa. Yksilön on myös itse pystyttävä ottamaan vastuuta omasta työtyytyväisyydestään ja -hyvinvoinnistaan. Itse koen työssä merkityksellisyyttä, kun tunnen, että omat taidot ja tiedot riittävät työn tekemiseen ja aikaa työlle on riittävästi sekä saan säännöllisesti onnistumisen kokemuksia. Työyhteisön kommunikoinnilla ja ilmapiirillä koen myös olevan suuri rooli omaan työssä viihtymiseeni.

Muutos on läsnä myös jokaisessa työyhteisössä ja koen, että johtamisella on suuri merkitys, miten tähän muutokseen suhtaudutaan ja miten muutosta johdetaan. Keskeistä on mielestäni ottaa työyhteisö aktiivisesti mukaan muutoksen tekemiseen. Muutoksen tuulet ja sen tuomat toimintamallien muutosprosessit näkyivät hyvin selkeästi havainnoidessani niin julkisen kuin yksityisenkin palvelusektorin työpaikkoja työharjoittelujaksoillani. Uudet toimitilat ja palvelupolut hakivat uutta toimintamalliaan ja työyhteisöt elivät muutosprosessia hyvin konkreettisesti. Myös erilaiset organisaatiomuutokset haastoivat työyhteisöjä. Näitä tilanteita harjoittelijan roolista käsin tarkastellessani pohdin, että miten tärkeää tiedon välittäminen ja muutoksen johtaminen kenttätyön käytäntöihin asti onkaan. Työntekijä on hyvin suuressa vastuussa siitä, miten hän pystyy säilyttämään myönteisen suhtautumisen työhön ja työyhteisöön levittäen positiivista energiaa ja draivia työn prosesseihin ja niiden kehittämiseen. Jatkuva oppiminen ja muutosvalmius voivat tuntua haastavilta, joten on tärkeää löytää keinoja hallita näitä tunteita ja kehittää resilienssiä.

Innovaatio-osaaminen ja teknologiaosaaminen

Olen kadehtinut oman mieheni työtä, jossa hän kehittää prosessiteollisuuden mittalaitteita. Työssään hän luo uutta teknologiaa, jolla tehostetaan teollisuuden prosesseja kustannustehokkaalla tavalla. Hänen työnsä on jatkuvaa innovointia, jossa hyödynnetään työyhteisön erilaista ammattitaitoa ja -tietoa. Omat opinnot ovat lisänneet omaa käsitystäni siitä, että terveys- ja hyvinvointiala on myös jatkuvaa innovointia ihmisläheisten hyvinvoinnin haasteiden ja palveluiden kehittämisen äärellä. Ihmisen fysiologia ei ole merkittävästi kehittynyt evoluutionäkökulmasta pitkiin aikoihin, mutta maailma ihmisen ympärillä muuttuu jatkuvasti ja ihmisten terveydelliset haasteet muuttuvat sen mukana. Me terveyden- ja hyvinvoinnin ammattilaiset olemme mukana talkoissa, johon raha antaa raameja modernivoituvan maailman hyvinvointihaasteisiin. Toivon sitä samaa innovoinnin innokkuutta työhöni hyvinvointialalla, joka puolisoni työskentelyotteesta kumpuaa teollisuuden prosessien kehittämiseksi.

Se miten teknologiaa pystytään integroimaan esimerkiksi etähoitoihin ja konsultaatioihin hoidon saatavuuden parantamiseksi välimatkoista riippumatta on hyvin mielenkiintoista seurata tulevaisuudessa. Myös se miten asiakkaita voidaan seurata tai motivoida digitaalisten työkalujen, sovelluksien, virtuaalitodellisuuden ja tekoälyä hyödyntäen on kuntoutusprosesseissa tätä päivää ja tulevaisuutta. Harjoittelujen aikana pääsin näkemään miten työelämäpalveluissa erilaiset verkkokoulutukset- ja valmennukset liikunnallisen elämäntavan, ravitsemuksen ja palautumisen aihealueilla ovat kehittyneet ja niitä markkinoidaan osana työterveyshuoltoa. Opintojen aikana sain myös maistiaisia siitä, miten esimerkiksi ikääntyneiden kotikuntoutukseen on kehitetty ja ollaan kehittämässä edelleen toimivia ja kustannustehokkaampia keinoja.

Oleellista uusien teknologioiden kehittämisessä ja käyttöön ottamisessa lienee se, että sen tulee perustua näyttöön – hoidon vaikuttavuuteen. Fysioterapiassa tulee hyödyntää uutta tutkimustietoa ja teknologian tulee vastata tähän näyttöön. Teknologiset ratkaisut edellyttävät monialaista yhteistyötä eli esimerkiksi insinöörit tulee osata valjastaa kuntoutusalan käyttöön omalla osaamisellaan. Teknologistuvan kuntoutus- ja hoitotyön haasteena näen esimerkiksi sen, että miten yksilö ja hänen henkilökohtainen kohtaaminen ja kehittyminen mahdollistetaan.

Kansainvälisyysosaaminen

Tällä osa-alueella koen kehittymisen tarvetta, jotta kykenisin selviytymään oman alani työtehtävistä ja kehittämään omaa ammattitaitoani englannin kielellä. Opinnot ovat kuitenkin patistelleet englannin kielen käyttämiseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen sopivassa määrin, jotta onnistumisen ja hallinnan tunnekin ovat päässeet osaksi työskentelyä. Toki erilaiset kääntäjäkoneet ovat olleet ahkerassa käytössä eli hieman mutkia oikomalla ja matalimmasta aidanraosta olen paikoitellen tietäni tällä saralla talsinut. Työharjoittelujaksoilla olen päässyt kohtaamaan erilaisista kulttuuritaustoista saapuneita henkilöitä ja näissä tilanteissa olen saanut kokemuksen, miten tulkkauspalveluita voi hyödyntää asiakkaan vastaanottotilanteissa. Nämä tilanteet ovat havainnollistaneet sitä mitä vuorovaikutteiselta vastaanottotilanteelta vaaditaan, jotta asiakkaan kohtaaminen mahdollistuu mahdollisimman luontevasti ja kokonaisvaltaisesti hänen kokemusmaailmastaan käsin. Monikulttuurisuus on myös haastanut eettistä osaamista esimerkiksi siten, että kaikille riisuutuminen tai koskettaminen fysioterapiatilanteessa ei ole luontevaa tai mielekästä ja sen mahdollistaminen tulee olla ok.

Tutkimis- ja arviointiosaaminen sekä manuaalinen tutkiminen

Fysioterapiassa tutkimis- ja arviointiosaaminen on keskeinen osa hoitoprosessia. Asiakkaan esitietoihin perehtyminen, asiakkaan kohtaaminen ja haastattelu sekä havainnointi ovat erittäin suuressa osassa kliinisen päättelyprosessin aloittamisessa ja alustavan hypoteesin luomisessa asiakkaan tilanteesta. Tässä vaiheessa fysioterapeutti ei ole vielä koskenutkaan asiakkaaseen, mutta on saanut erittäin tärkeää tietoa asiakkaasta. Tämän tiedon perusteella fysioterapeutti rajaa tarkempaa testaamista ja hoidon suunnittelua.

Asiakkaan kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää! Vuorovaikutussuhteen luominen ja aito kiinnostus asiakkaan tilanteeseen. Kaiken terapiatyöskentelyn pohja ja perusta, jonka päälle muut temput ja menetelmät luodaan. Mutta siinäpä sitä ollaan, miten tämän vuorovaikutussuhteen pystyy luomaan erilaisten ihmisten kanssa. Jokainen saapuu tilanteisiin omasta persoonastaan ja kokemusmaailmastaan käsin, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että vuorovaikutustaitoja pystyy oppimaan ja opiskelemaan.

Opinnot ovat kuitenkin tarjonneet mielestäni varsin vähän työkaluja vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi asiakastilanteissa. Mutta motivoiva haastattelu menetelmänä oli kuitenkin konkreettisin ja havainnollisin terapiaprosessissa käytettävä työskentelymenetelmä hyvän vuorovaikutussuhteen luomiseksi. Motivoivaan haastatteluun tai pikemminkin motivoivaan työskentelyotteeseen tutustuminen avarsi omaa ajatteluani, ettei työskentelyn kohteena ole vain ongelmat, vaan pyrkimyksenä on vahvistaa ja saada käyttöön ihmisen voimavaroja ja löytää tarkoituksenmukaisempia toimintamuotoja. Keskeistä on tunnistaa asiakkaan muutosvaihe ja tukea häntä sen mukaisesti. Avaintaitoja vuorovaikutuksessa on muutospuheen tukeminen, avoimet kysymykset, heijastava kuuntelu, yhteenvetojen tekeminen, tiivistäminen sekä myönteinen palaute.

Viimeisessä harjoittelussa koin onnistumisen tunteita, kun osasin jo haastattelun lomassa tehdä päätelmiä siitä, miten haluan kohdentaa havainnointiani ja tutkimistani. Pääsin etenemään haastattelu- ja tutkimisen rungoista ja listoista kohdennetumpaan työskentelyyn, mutta työnsarkaa kliinisen päättelyn ja tutkimisen taitojen saralla riittää ja valmiiksi ei taida koskaan tulla. Onnistumisen kokemukset kuitenkin ruokkivat motivaatiota oppia lisää.

Havainnoinnin merkitys on korostunut omalla arvoasteikolla hyvin paljon. Ihmisen perusliikkumisesta voi saada paljon tietoa selville, kun siinä harjaantuu. Perusliikkumisesta saatua tietoa voi vielä varmentaa spesifimmällä testaamisella! Olen saanut lisää luottamusta siihen, että osaan havainnoida jo paljon oikeita asioita. Liikkeen ja liikekontrollin havainnointisilmänikin on kehittynyt. Huomaan sen selvemmin, kun olen saanut havainnoida kollegojen tutkimista. Omassa tutkimisessa havainnointikyky heikkenee, kun omat taidot ovat vielä sen verran harjaantumattomat, että tutkimistilanteessa vuorovaikutus sekä halutun asian tekniseen toteuttamiseen menee paljon ajattelukapasiteettia. Toivon, että toistojen myötä esimerkiksi tutkimisen tekninen toteuttaminen helpottuu, jolloin pysytyn paremmin ja syvällisemmin havainnoimaan asiakasta. Manuaalisen tutkimisen ja -terapian taitojen vähäistä määrää nykyisessä opetussuunnitelmassa olen kuullut kritisoitavan työskentelykentällä. Koen, että nämä ovat taitoja, joita työelämä ja täydennyskoulutukset tarjoavat siinä määrin kuin oma kiinnostus ja suuntautuminen tulevaisuudessa ohjaavat omaa ammattiosaamista. Toisaalta toivoisin nykyisen työskentelykentän pystyvän toteuttamaan suunnitelmallisempaa terapiaprosessia, jossa toimintakykyä mitattaisiin monipuolisin menetelmin. Esimerkiksi haastattelulomakkeiden laajempi hyödyntäminen terapian vaikuttavuuden osoittamiseksi eri toimintakyvyn osa-alueiden saralla voisi olla tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa. Tietoturvallisen teknologian kehittymiseltä voisi saada apua tämän palveluprosessin vaiheen sujuvoittamiseksi.

Toivon, että saan pidettyä yllä tätä intoa ja kiinnostusta, mitä havaintoja osaan tehdä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta sekä kehon toiminnoista, miten nämä tekijä vaikuttavat ihmisen suorituksiin ja osallistumiseen, mitä vaikutusta ihmisen ympäristöllä ja yksilöllisillä ominaisuuksilla on yksilön toimintakyvyn kannalta? Mistä joku johtuu ja miten siihen voi vaikuttaa tehokkaalla, mutta toimivalla tavalla?

Eli miten näistä rönsyilevistä tutkimisen ja arviointiosaamisen ajatuksista saadaan kokonaisuus? Tattada daa… ICF-viitekehys, jota myönnän ajatelleeni ensimmäisenä opiskeluvuotena ihan liian monimutkaisena teoreettisena huuhaana, joka on työkaluna ihan liian monimutkainen. Mutta sitkeällä kolmen ja puolen vuoden jumppaamisella ja aivopesulla olen ostanut tämän ideologian osaksi toimintakyvyn kuvaamista. Ilman tätä ihmisen kokonaiskuvan hahmottamista fysioterapian vaikuttavuuden aste on huomattavasti huonompi, jos havaintoja ja löydöksiä ei pysty suhteuttamaan asiakkaan kokonaisvaltaiseen elämäntilanteeseen.

Ohjaus ja neuvontaosaaminen

Tällä osaamisalueella olen päässyt loistamaan ja myös kokemaan tilanteita, joissa sormi on ollut suussa ja puntti tutissut, kun osaaminen ei riitä. Liikunnanohjaajan ammatti ja muutaman vuoden työkokemus ovat antaneet kokemusta terveysliikunnanohjaamisesta pääasiassa työikäisten ihmisten parissa. Minulla on siis ollut varsin mukava pohja ponnistaa ohjaamisen ja neuvonnan pariin. Opinnot ovat laittaneet minut nöyräksi sen suhteen, miten laajan teoreettisen osaamisalueen fysioterapeutti tarvitsee toimiakseen ohjaajana monipuolisien yksilöiden ja ryhmien parissa. On ollut mielenkiintoista tutustua erilaisiin sairauksiin ja vammoihin sekä erityisryhmiin, jotka vaativat jokainen omanlaisiaan ohjaamisen ja neuvonnan menetelmiä.

Terapiaosaaminen

Terapiaosaaminen sukeltaa syvälle terapiaprosessin kokonaisuuden hallintaan kliinisen päättelyn prosessiin, joka on aina ainutlaatuinen ja uniikki jokaisen asiakkaan kohdalla. Pääasia on kuitenkin mielestäni siinä, että kokemuksen mukana karttuva työkalupakki täydentyy hyvin monipuolisilla menetelmillä. Taitava fysioterapeutti osaa mukauttaa tämän työkalupakin sisältöjä fysioterapiaprosessin vaiheisiin sopivaksi. Hän osaa mukauttaa tutkimista ja arviointia, hoidon suunnittelua (sen sisältöä, tavoitteita, menetelmiä ja oikea-aikaisuutta), toteuttaa terapiaa sen tavoitteiden pohjalta ja arvioida tavoitteiden toteutumista sekä mukauttaa tarvittaessa toimintaa tarvittavalla tavalla. Fysioterapeutin tulee osata analysoida toimintaansa hyvin kriittisesti ja asettaa työtään arvioinnin alle. Valmistumisen kynnyksellä tunnen itseni hyvin pieneksi ja ammattitaitoni kovin ohueksi näiden vaatimusten alla. Työkalupakissani on jo paljon menetelmiä, mutta ne vaativat toimiakseen hurjasti lisää toistoja ja kokemusta, jotta niiden käyttö olisi sujuvaa ja tarkoituksenmukaista. Konkareiden työn havainnointi on vahvistanut, että perusteiden hyvällä hallinnalla pääsee pitkälle ja sille pohjalle työkalupakin laajentaminen on tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa.

Yhteiskuntaosaaminen

Fysioterapia-alan yhteiskuntaosaaminen kytkeytyy mielestäni siihen, että sen on alana pysyttävä yhteiskunnan menossa mukana ja sen on ammattialana pysyttävä kehityksessä kiinni niin maailman kuin maanlaajuisesti. Olen iloinen, että sain opintojeni aikana tutustua niin julkisen kuin yksityisenkin puolen palveluiden tarjontaan ja työskentelyn tapoihin. Myös opintojen aikana koetut työelämän vierailijat laajensivat näkemystäni siitä, miten erilaisilla työskentelykentillä fysioterapeutit voivat työskennellä. Oma ajatteluni kehittyi myös siinä, mitä eri yhteiskunnan rakenteissa työskentelevät fysioterapeutit voisivat ottaa opikseen toisiltaan ja mitä muutos ehkä edellyttäisi organisaatiotasolta käsin.

Viimeisen vuoden yrittäjyys ja johtajuusopinnot tarjosivat alkunäkymät siitä mihin talous- ja markkinaosaamista, tuloksellisuustietoisuutta sekä liiketoimintaprosessien tuntemista alallamme tarvitaan. Myös käsitys siitä, että fysioterapeutin tarjoamien palveluiden tulee olla laadukkaita, asiakaslähtöisiä ja vaikuttavia, korostui. Oman ammattiaidon on pysyttävä näiden vaatimusten tasolla ja ne tulisi osata tehdä näkyväksi. En ole aiemmin nähnyt itseäni yrittäjähenkisenä, mutta loppuvaiheen opinnot antoivat sytykettä ryhtyä haaveilemaan yrittäjyydestä, jos oman osaamisen ja mielenkiinnon kohteiden työstäminen palkollisena ei mahdollistu.

Esteettömyys- ja saavutettavuusosaaminen

Toisen opintovuoden syyslukukaudella käydyn kuntoutumisen, esteettömyyden ja soveltavan liikunnan kokonaisuudet avasivat esteettömyyden ja saavutettavuuden aihealuetta erittäin paljon. Pidin toisen vuoden syksyn opintokokonaisuudesta, jossa aihealueet kietoutuivat erittäin kivalla tavalla toisiaan tukien. Kuntoutusasiakkaan kautta oppimistavoitteiden saavuttaminen konkretisoituivat käytännönläheisemmäksi työskentelyksi, jossa oppimista tuki vahva kokemusperäinen maaperä. Tämän opintokokonaisuuden jälkeen toimintakyvyn kokonaisuus sai aivan uuden ulottuvuuden sen rajoittavine tai päinvastoin mahdollistavine keinoineen.

Polkuni kohti työelämään

Matkani jatkukoon tästäkin eteenpäin jatkuvan oppimisen ja kehittymisen polulla. Ammattikorkeakouluopinnot ovat antaneet kattavan pohjan ja perusteet lähteä kehittämään ja suuntaamaan omaa osaamista laajalla kuntoutusalan työskentelykentällä. Tällä opintomatkalla opiskelutoverit ovat olleet tärkeänä tukena ja ilon tuojana! Lisäksi arvokkaat työelämäkohtaamiset ja kokemukset ovat olleet mieletön rikkaus! Kiitos kaikki asiakkaille, jotka ovat mahdollistaneet kokemusperäistä oppimista opintojen aikana. Lisäksi kiitos kaikille opettajille, jotka elätte meidän opiskelijoiden maailmassa lujalla lempeydellä tsempaten ja myötäeläen!

Lähteet

Savonia-ammattikorkeakoulu. 2021. Opinto-opas. Sosiaali- ja terveysala Kuopio. TF21SP Fysioterapeutin tutkinto-ohjelma. Osaamistavoitteet. Saatavilla: https://www.savonia.fi/opiskele-tutkinto/tutkinnot-ja-hakeminen/opetussuunnitelmat/?yks=KS&krtid=1420&tab=2

Suomen Fysioterapeutit 2016. Fysioterapeutin ydinosaaminen. Saatavilla: http://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf

Kirjoittajat

Jaana Hollo, fysioterapeutti

Saijamari Hiltunen, tutoropettaja, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu