Pihka – metsän kultaa vai
mukava harrastus?
Vanha kansa tiesi mihin kuusen pihkaa on käytetty, ja kun pihkan vaikutus on myöhemmin tieteellisestikin todistettu, käyttö ja kysyntä on viime vuosina kasvanut Suomessa ja maailmalla. Pihkasta tehdään voiteita, joilla hoidetaan haavoja, erilaisia ihottumia ja palovammoja. Pihkan antimikrobinen vaikutus poistaa tulehdusta. Pihka on kullankeltaista ainetta, jota valutetaan pääasiassa kuusesta, mutta keruussa kysymys ei ole ”helposta kultalöydöksestä”. Pihkankeruu on kovaa työtä, johon tarvitaan fyysistä voimaa, satojen inisevien sääskien sietokykyä ja pihkan valumista odotellessa kärsivällisyyttä. Loppukesästä saldona on pussillinen metsän kultaa – joskus pussi voi olla kevyt, joskus vähän raskaampi.
Mihin mennä keräämään?
Pihkaa voi kerätä vain metsänomistajan luvalla. Kerääjä voi kysyä valuttamiseen luvan tai vuokrata metsää yksityiseltä maanomistajalta. Vaihtoehtoisesti kuka tahansa voi ostaa luonnontuoteluvan Metsähallituksen metsään, jolla saa kerätä puun halkeamakohtiin luonnollisesti valunutta niin kutsutta ”passiivipihkaa”. Jos haluaa kerätä isommassa määrin pihkaa, vaihtoehtona on tehdä valutusuria puun runkoon, jolloin saadaan ”aktiivipihkaa”.
Passiivipihkan keruuseen paras on valita vanha, järeä, hoitamaton kuusikko. Kun etsitään metsänomistajan kannalta sopivinta metsää, niin pihkan valutus suositellaan tehtäväksi 1-3 vuotta ennen harvennus- tai päätehakkuuta, jolloin hakkuussa poistettavien puiden puuainekseen ei ehdi syntyä pihkanvalutuksesta väri- tai lahovikaa. Pihkankeruu kuusipuusta ei vahingoita kuusta eikä levitä tauteja kuten moni metsänomistaja saattaa luulla.
Maastokoulutukset ja testaukset kahdessa kohteessa
Metsistä ja luonnontuotteista liiketoimintaa -hankkeessa pääsimme testaamaan käytännössä pihkan keruuta. Järjestimme kesällä 2023 Pihkan keruu -infon webinaarina ja sen jälkeen maastokoulutukset sekä Suonenjoella että Iisalmessa.
Tavoitteenamme oli opetella tekemään valutuskuviot kuusiin ja kerätä aktiivipihkaa. Suonenjoen kuusikossa onnistuttiin tekemään puukolla käsin kaiverrellen kuviot neljään puuhun, ja lisäksi löysimme sattumalta myös passiivipihkaa. Iisalmen metsä oli menossa päätehakkuuseen seuraavalla viikolla, mutta metsänomistaja innostui pihkan keruusta illan aikana niin, että päätti säästää toistaiseksi pihkanvalutuskuusikon. Iisalmessa oli mukana enemmän osallistujia, ja valutuskuviot kaiverrettiin yhteensä 9 puuhun. Pääsimme myös kokeilemaan useampia erilaisia välineitä, jotka nopeuttivat ruotokuvion tekoa, joka oli se työläin vaihe. Kun kuviot oli tehty, valutuspussit laitettiin kuvion alapäähän. Yhden valutuskuvion tekoon meni tekijästä ja välineestä riippuen puolesta tunnista tuntiin. Kussakin puussa oli lopulta 2-4 valutuskuviota ja -pussia.
Kesän aikana tarvitaankin sitten kärsivällisyyttä, kun pussi tuntuu täyttyvän niin hitaasti. Pihka valuu +7 asteessa, ja koska syksy oli lämmin, pihka sai valua pusseihin kesäkuun alusta syyskuun loppuun asti molemmissa kohteissa. Kaiken kaikkiaan Suonenjoen neljästä puusta saatiin 100 g eli noin 25 g puuta kohden. Kerääjän mukaan ainoastaan yhdessä puussa pussi pysyi koko kesän napakasti, ja siitä tuli eniten ja puhtainta pihkaa. Kokemuksesta opittiin, että pusseja olisi pitänyt käynyt tarkistamassa useammin kesän aikana. Iisalmen 9 puusta tuli noin 660 g eli noin 74 g puuta kohden. Metsänomistajan mukaan osa pihkasta meni hukkaan pihkaa irrotellessa oman kokemattomuuden takia. Arviolta siis sato olisi molemmissa kohteissa voinut ollut suurempi. Myös liian varjoisa kasvupaikka saattoi vaikuttaa sadon määrään.
Tuliko kultaa vai mielenkiintoinen harrastus?
Yleisesti pihkasta maksettava hinta Suomessa on noin 50 €/kg, mutta hinta voi vaihdella noin 30-60 € välillä. Jokainen voi laskea, että näissä koulutuskohteissa eivät vielä kerääjät rikastuneet, mutta silti alkua voidaan pitää hyvänä. Kun kokemus valutuskuvioiden teosta ja keräyksestä tehostuu, on tuotto hiukan suurempi. Jos metsänomistajalla tai kerääjällä on aikaa ja innostusta, parhaimmillaan keruusta voi tulla mukava luontoharrastus ja mahdollisuus saada pieniä lisätuloja. Pihkaa ei tietenkään ole pakko kerätä myyntiä varten, vaan sitä voidaan käyttää myös omiin tarpeisiin. Iisalmen metsänomistaja piti pihkan valutusta mielenkiintoisena harrastuksena: ”Kyllä ajattelin ensi vuonna kokeilla uudestaan, on sillä tavalla mielenkiintoista puuhaa. Tänä vuonna jäi valitettavasti huonolle huomiolle, mutta toisaalta halusin nähdä, miten mahdollisesti erilaiset kuviot vaikuttavat pihkan valumiseen.”
Pihka on vanhan kansan lääke, jolla aikanaan hoidettiin haavat ja tulehdukset. Pihkaa on tutkittu pitkään Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, jossa uskotaan, että pihkatuotteet kiinnostavat ja markkinat ovat kasvussa. Suomessa on muutama pieni pihkatuotteita valmistava yritys, joista isoin toimija on Repolar Pharmaceuticals Oy, joka toi ensimmäisenä apteekkeihin myyntiin pihkavoiteen.
Kirjoittaja Katja Rieppo, TKI-asiantuntija, Metsistä ja luonnontuotteista liiketoimintaa -hanke. katja.rieppo@savonia.fi
Lisätietoa aiheesta: