Kolmannen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelijat suorittivat kotihoito- ja gerontologinen hoitotyö kurssin harjoittelun Pohjois-Savon hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluiden yksiköissä. Harjoittelun viimeisen viikon aikana opiskelijat harjoittelivat tavanomaisuudesta poiketen digimentorin roolia työyhteisössä. Kokeilu liittyi Digivalmiuksen ja toimintapojen kehittäminen vanhuspalveluissa -hankkeeseen (ESR), jonka toteuttajina olivat Itä-Suomen yliopisto ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda työelämän ja oppilaitoksen välinen digimentorointimalli, joka edistäisi opiskelijoiden työelämässä tarvittavia digivalmiuksia jo opintojen aikana ja joka samalla kehittäisi myös työntekijöiden digiosaamista vanhuspalveluissa.

Verkkokurssi ja työkalupakki valmentavasta mentoroinnista

Ennen mentorointia opiskelijat suorittivat hankkeessa rakennetun verkkokurssin, jonka sisältö muodostui mentoroinnin periaatteista ja käytänteistä sekä tietoturva ja -suojaosuudesta. Mentoroinnin lähtökohdaksi valittiin valmentava mentorointi, jonka mukaan mentori ja aktori kohtaavat toisensa tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina osaamisen kehittäjinä. Verkkokurssi koostui mentorointiin liittyvistä videoluennoista, tietotesteistä sekä esseen kirjoittamisesta. Digitoitujen työskentely- sekä tallennevälineiden oltua terveydenhuoltoalalla jo pitkään arkea, koettiin kurssilla tärkeäksi nostaa esille tietoturvan ja tietosuojan toteutuminen prosessimaisesti terveydenhuoltoalan organisaatioissa. Asiaa käsiteltiin soveltamalla kurssin tehtävissä alan ammattikirjallisuutta uskottavin, mutta aihealueeltaan rajattuihin skenaarioihin terveydenhuoltoalalla.

Verkkokurssin päätteeksi opiskelijat kokosivat itselleen työkalupakin eli muodostivat opiskellusta aineistosta kysymyksiä, joita he voisivat käyttää mentorointinsa tukena työyhteisöissä. Mentorointitaitoja vahvistettiin vielä konkreettisesti simulaatioharjoitusten avulla.

Tuloksellinen digimentorointimalli – kaikki oppivat!

Hyvinvointialueelta digimentorointiin osallistui runsas 100 työntekijää asumispalvelun ja kotihoidon yksiköistä. Henkilöstöstä muodostetut mentorointiryhmät olivat kooltaan 2–8 työntekijää ja mentorointi-istunnot vaihtelivat kestoltaan 1–1,5 tuntia. Ryhmämentorointia opiskelijat toteuttivat pareittain.

Kuva 1. Digimentorointimalli, jota voidaan soveltaa mihin tahansa aihealueeseen, kun halutaan saada aikaan opiskelijoiden ja työelämän yhteisoppimista.

Digimentoroinnin onnistumista arvioitiin opiskelijoiden blogikirjoituksilla, joissa he reflektoivat omaa toimintaansa mentorina ja henkilöstön osallisuutta mentorointiin. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto suoritti opiskelijoiden focus group -haastattelut ja järjesti työyksiköiden esihenkilöille ja henkilöstölle suunnatun arviointityöpajan.

Tietoturva- ja suoja osoittautui hyödylliseksi ja tärkeäksi mentoroinnin kohteeksi. Mentorointikeskustelujen avulla henkilöstö aktivoitui pohtimaan oman työyksikkönsä käytänteitä ja toimintatapoja.  Mentorointi nähtiin hyvänä keinona pysähtyä pohtimaan sellaisia työhön liittyviä seikkoja, joita ei yleensä tule arjen työskentelyn lomassa yhdessä pohdittua.

Kokemusten mukaan mentorointi avasi myös uusia näkökulmia ja toi uutta tietoa keskustelun osapuolille. Tärkeänä pidettiin yhteistä dialogia yhteisen ymmärryksen saamiseksi ja yhtenäisten toimintatapojen varmistamiseksi. Keskustelut herättivät myös henkilöstön vaatimaan yksikköönsä tarkempaa yksikkökohtaista ohjeistusta ja pelisääntöjä tietoturvaan ja -suojaan liittyen.

Opiskelijat kokivat aluksi epävarmuutta mentorina toimimisessa. ”Mikä minä olen opiskelijana ammattilaisia mentoroimaan?” tai ”En koe olevani niin hyvä asiantuntija tietoturva- ja suoja-asioissa, että voisin toimia mentorina”. Valmentavan mentoroinnin tarkoitus onkin mentorin ja aktorin (mentoroitava) tasavertainen kohtaaminen. Mentorin tehtävä on esittää avoimia kysymyksiä, joiden kautta aktori pohtii omaa tai työyhteisönsä toimintaa.

Mentoroinnin edetessä ja sen jälkeen opiskelijat kokivat tulleensa rohkeammiksi ja huomasivat osaamisensa kehittyvän. Motivaatiota lisäsi se, että he saivat työntekijät nostamaan esiin tietoturvaan ja -suojaan liittyviä erilaisia käytänteitä ja että he kokivat omalla toiminnallaan olevan vaikutusta asioiden kehittämiseen työyksikössä. Opiskelijat kertoivat oman tietoturvaosaamisensa kasvaneen mentoroinnin myötä. ”Verkkokurssilla opittu teoriatieto tietoturvasta- ja suojasta sekä mentoroinnista alkoi elämään käytännössä”, toteaa eräs opiskelija blogitekstissään. Lisäksi opiskelijat kertoivat ryhtyneensä havainnoimaan työyksikön fyysistä ympäristöä tietoturvan näkökulmasta ja uskoivat, että sama havainnointi jatkuu seuraavissakin harjoittelussa tai siirtyessään työelämään valmistuessaan.

Pedagogisena toimintamallina digimentoroinnin avulla voidaan edistää opiskelijoiden suhtautumista organisaatioiden tietoturvaan ja tietosuojaan, ei vain yksilöille tarkoitetulla ohjeistuksella ja asiantuntijoiden tuottamina teknisinä ratkaisuina, vaan jatkuvana prosessimaisena suhtautumisena henkilökohtaisen ja sensitiivisen tiedon käsittelyyn.

Mentorointiin perehdytetty, aktiivista dialogia harrastava ja ympäristöä havainnoiva digimentori päätyy ottamaan lopulta huomaamattaan uteliaan konsultin roolin, joka ei tule kertomaan valmiita ratkaisuja, vaan oppimaan avoimen ja rakentavan dialogin kautta uutta, jakaen tietoa myös mentoroitaville.

Kirjoittajat:

Aija Hietanen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Tanja Miettinen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Jussi Nivamo, tutkimusinsinööri, Savonia-ammattikorkeakoulu