Mentalisaatiokyvyllä tarkoitetaan kykyä pohtia omaa sekä toisen ihmisen mieltä, kykyä pitää mieli mielessä. Vanhemmuudessa mentalisaatiolla tarkoitetaan vanhemman kykyä pohtia lapsen käyttäytymisen taustalla olevia tunteita sekä kykyä havaita lapsen kokemusta ja tunnetta yhteisessä arjessa. Lapsiperhetyöllä artikkelissani tarkoitan alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin tukemista sekä vuorovaikutuksen ja voimavarojen vahvistamista ammatillisen tuen keinoin. Lapsiperheitä arjessa kohtaava ammattilainen voi omalla mentalisaatioon perustuvalla työtavallaan edistää vanhempien mentalisaatiokykyä ja auttaa vahvistamaan vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta.

Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus

Pienen lapsen ja vanhemman välisellä vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhemman yhdessä tekemistä, kokemista ja olemista lapsen elämän alkuvuosina. Vanhemman vastatessa herkästi ja johdonmukaisesti pienen lapsensa viesteihin, rakentuu lapselle perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, joka luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja kehittää lapsen empatiakykyä. (MLL julkaisuaika tuntematon.) Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa Krögerin artikkelissa (2023), että aikuisen toistuvasti torjuvalla tai vihamielisellä käytöksellä voi olla vaikutuksia lapsen itsetunnon ja positiivisen mielenterveyden kehitykseen.

Pekkarinen lisää, että on aikuisten vastuulla kasvattaa ja antaa lapsille kokemus siitä, että lapsi on arvokas. Oppiakseen vuorovaikutustaitoja lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja etenkin stressitilanteissa vanhemman läsnäolon merkitys korostuu. Tohtori Tronickin Still-face koe vuodelta 1975 osoittaa sen, millaiseen stressitilaan lapsi joutuu silloin kun vanhempi ei vastaa lapsensa tarpeisiin. Kokeessa äiti on ensin lapsensa kanssa vuorovaikutuksessa, mutta menee sitten ilmeettömäksi kahdeksi minuutiksi, eikä reagoi lapsensa yrityksiin palauttaa vuorovaikutusta. Lopulta tuttu ja turvallinen vanhempi palaa vuorovaikutukseen lapsensa kanssa ja lapsi rauhoittuu.

Lapsen mentalisaatiokyky kehittyy varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhemman kyky eläytyä lapsen mieleen auttaa lasta saamaan kokemuksen vanhemman mielessä syntyneeseen kuvaan omasta mielestään, kokemuksistaan ja tarpeistaan ja saavuttaa kyky omien tunnetilojen säätelyyn. Jo alle vuoden ikäinen lapsi kykenee erottamaan oman ja toisen mielen toisistaan. (Larmo 2010.)
Vanhempien kyvyllä vastata lapsen tarpeisiin ja luoda turvallinen vuorovaikutussuhde on korvaamaton vaikutus lapsen tunne-elämän kehitykseen. Kallandin ja Salon (2020) mukaan vanhemmuuden tuella voidaan vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja vanhemmuustaitoihin. Vanhemmuustaitojen vahvistamiseen tähtäävällä työskentelyllä tavoitellaan vanhempien kykyä lapsen positiiviseen ohjaukseen, myönteiseen palautteeseen sekä rajojen asettamiseen. Pikkulapsiperheissä ennalta vahvistavan työskentelyn tavoitteena on erityisesti varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. (Kalland & Salo 2020.)

Vanhemman mentalisaatiokyky ja mentalisaatiokyvyn tukeminen lapsiperhetyössä

Vanhemman mentalisaatiokykyä vahvistava työskentely lapsiperhetyössä tukee vanhemman ja lapsen välisen positiivisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä ja lisää perheen voimavaroja myös haastavista tilanteista selviämiseen. Ammattilaisen keskeisiä menetelmiä vanhempien mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen on perheen keskinäisen vuorovaikutuksen havainnointi ja vanhempien kannustaminen pohtimaan lapsen mieltä ja näkökulmia. Vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen tähtäävän työskentelyn avulla halutaan herättää vanhempi pohtimaan omia kokemuksiaan ja menettelytapojaan perheen keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja näiden vaikutusta lapsen kokemukseen ja toimintaan. Työntekijän on tärkeää pohtia yhdessä vanhempien kanssa sitä, miten lapsen ikä ja kehitysvaihe vaikuttavat lapsen kykyyn ilmaista tunnetta. (MLL 2018.)

Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky auttaa vanhempaa huomioimaan lapsen näkökulmaa ja tunteita etenkin haastavissa tilanteissa. Mitä herkempi vanhempi on pitämään lapsen mieltä mielessä, sitä enemmän lapsi saa hänen tarpeitaan vastaavaa hoivaa ja välittämistä. Lapsen näkökulman huomioiminen auttaa vanhempaa toimimaan rauhallisesti sekä näkemään myös oman toimintansa vaikutus lapseen.  Parhaimmillaan mentalisaatiokyky muodostaa suojaavan tekijän, jonka avulla vanhempi kykenee paremmin säätelemään ja sietämään omia tunnekokemuksiaan. (Kalland 2014 28–34.) Olennaista toimivassa mentalisaatiokyvyssä on myös se, että vanhempi osaa erotella lapsen mielen omasta mielestään ja ymmärtää lapsen reaktion ja oman tunteensa erillisyyden (Slade 2002). Mentalisaation avulla vanhemman ja lapsen keskinäinen vuorovaikutus vahvistuu, joka tukee lapsen kykyä omaksua uutta, selviytyä vastoinkäymisistä ja rakentaa ihmissuhteita. (Kalland 2014 28–34.)

Työskentelyn merkityksellisyys syntyy mentalisaation kannalta merkittävien hetkien huomaamisesta ja havainnoinnista (Pajulo, Salo & Pyykkönen 2015). Sladen (2002) mukaan vanhempien auttaminen lapsen tekojen ja sanojen tarkkailuun ja havainnoimiseen on mentalisaatiokykyä vahvistavan työskentelyn ydin. Vanhemman ajatuksia tilanteesta voi herätellä esimerkiksi avointen kysymysten muodossa, kuten ”Miten koit tilanteen, miten luulet, että lapsi koki tilanteen…? Miltä sinusta tuntui kun…? Miten ja mitä -kysymykset edistävät työntekijän ja vanhemman välistä keskustelua ja auttavat vanhempaa kuvailemaan kokemuksiaan ja havaintojaan. Työntekijän on hyvä tehdä myös tarkentavia kysymyksiä ja kannustaa vanhempaa pohtimaan tilannetta eri näkökulmista. Oikealla hetkellä esitetyt kysymykset, työntekijän hyväksyvä asenne ja yhteinen pohdinta voi edistää vanhemman myönteistä mielikuvaa lapsesta ja omasta vanhemmuudestaan. Yhteisellä myönteisellä pohdiskelulla ja kaikenlaiset tunteet sallivalla turvallisella ilmapiirillä on suuri merkitys onnistuneelle työskentelylle. (MLL 2018.)

Kirjoittaja:

Tiina Kämäräinen, AMK-opiskelija, sosionomin tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kalland, M. 2014. Vanhemman mentalisaatiokyky. Teoksessa A. Viinikka. (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Tampere: Mannerheimin lastensuojeluliitto, 26-38.
Kalland, M., Salo, S. 2020. Vanhemmuuden tukeminen vauva- ja lapsiperheissä. Duodecim 2020; 136:891-897. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/868af341-fab4-4f81-ab5a-8a6a275015f2/content.
Kröger, T. 2023. ”Minun lapsi ei mahdu minnekään” – Katja Särkkää surettaa muiden käytös pien-tä tytärtä kohtaan julkisilla paikoilla. Yle uutiset 24.7.2023. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20041357. Viitattu 24.7.2023.
Larmo, A. 2010. Mentalisaatio -kyky pitää mieli mielessä. Duodecim 2010; 126:616-622. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo98674.pdf.
Mannerheimin lastensuojeluliitto (julkaisuaika tuntematon). Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/?gclid=EAIaIQobChMI6ufi9p_zgAMVCl8YCh1aggFNEAAYASAAEgIkrfD_BwE. Viitattu 19.7.2023.
Mannerheimin lastensuojeluliitto 2018. Mitä vauva miettii? Vanhempien mentalisaatiokyvyn vah-vistaminen. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto.
Pajulo, M., Salo, S., Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim 2015; 131:1050-1057. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo12278.pdf.
Slade, A. 2002. Keeping the baby in mind: a Critical Factor in Perinatal Mental Health. Verkkojul-kaisu. Saatavissa: https://www.zerotothree.org/wp-content/uploads/2010/02/Keeping-the-Baby-in-Mind_-A-critical-factor-in-perinatal-mental-health.pdf. Viitattu 9.9.2023.
Tronick, E. 2007. Still Face Experiment Dr Edward Tronick. Youtube-video. Julkaisija Zero to three 2007. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=YTTSXc6sARg. Viitattu 23.8.2023.