Onnistunut monialainen toimintakyvyn arviointi on yksi hyvän kuntoutussuunnittelun lähtökohdista.  Kuntoutuspalveluihin liittyvät suositukset suosittelevat kansainvälisen toimintakykyluokituksen (ICF) käyttämistä kuntoutujan toimintakyvyn kuvaamisessa. Toimintakyvyn kuvaamisen ja arvioinnin pohjalta kuntoutujan kanssa voidaan asettaa kuntoutumisen tavoite yhdessä.  Kaikkien toimijoiden yhteinen ymmärrys toimintakyvystä ja tuen tarpeista sekä asiakkaan tavoitteista auttaa suunnittelemaan asiakaslähtöistä kuntoutusta. Tässä artikkelissa kuvataan sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden yhteisopetusta monialaisesta toimintakyvyn arvioinnista.

Kuntoutuminen on osa kuntoutujan arjentoimintaa. Kuntoutustarve arvioidaan monialaisesti yhteistyössä eri kuntoutuksen toimijoiden kanssa. Monialaisuudella tarkoitetaan tässä eri ammattihenkilöiden yhdessä toteuttamaa työtä, jossa ammattilaiset jakavat osaamistaan asiakkaan kuntoutumista edistäen (Mönkkönen ym. 2019). Hyvän kuntoutuskäytännön mukainen kuntoutus on yksilöllistä, mutta huomioi myös läheisen tai perheen osallistumisen. Lisäksi painotetaan oikeaa ajoitusta, vahvuuksien sekä kuntoutumisen haasteiden tunnistamista. Hyvän kuntoutuksen odotetaan olevan vaikuttavaa, merkityksellistä ja tuloksellista (STM 2022).

Kuntoutuksen suunnittelussa hyödynnetään kansainvälistä toimintakykyluokitusta (ICF) kuvaamaan kuntoutujan toimintakykyä (STM 2022).ICF – luokituksen on todettu kuvaavan laaja-alaisesti kuntoutujan toimintakykyä ja helpottavan kommunikointiakuntoutuksessa yli ammattirajojen sekä selventävän ammattihenkilöiden rooleja (Paltamaa & Perttinä 2015). Toimintakyvyn kuvaamisen ja arvioinnin yhtenäistämisen kannalta on oleellista, että asiakkaat ja eri alojen ammattilaiset pystyvät yhdessä kommunikoimaan mahdollisimman selkeästi ja helposti (Anttila & Valkeinen, 2014).  

Monialainen kuntoutus –opintojaksolla opeteltiin yhdessä toimintakyvyn arviointia ja tavoitteen asettamista

Monialainen kuntoutus -opintojaksolla syksyllä 2023 yhteensä 73 sosionomi- ja fysioterapeuttiopiskelijaa perehtyi yhdessä ICF-luokitukseen tapauskertomuksen kautta. Opiskelijat kuvasivat annettujen esitietojen pohjalta kuntoutujan toimintakykyä. Toimintakyvyn kuvaaminen monialaisesti auttoi ymmärtämään toisen ammattihenkilön osaamista ja laajensi ymmärrystä toimintakyvyn kokonaisuudesta.  Opiskelijoiden kokemusten perusteella luokitus auttaa ymmärtämään toimintakykyä kokonaisuutena, ei niinkään sairausperustaisena ’tilana’. Luokituksen avulla voidaan räätälöidä kuntoutusta asiakaslähtöisemmäksi ja ICF toimii konkreettisena toimintakyvyn arvioinnin selkeyttäjänä. Yksilö- (erityisesti motivaatiotekijät) ja ympäristötekijöiden (erityisesti asenneympäristö) merkitys korostui opiskelijoiden kokemuksissa.

Kuntoutumisen tavoitteen tunnistaminen perustuu hyvään kokonaisvaltaiseen toimintakyvyn ja asiakkaan tilanteen arviointiin. Asiakkaan osallisuus on keskeistä tavoitteen asettamisessa.  Kuntoutujan kuntoutuksesta vastaavan tahon tekemä asiakasohjaus tukee asiakkaan kuntoutumista koko prosessin ajan (STM 2022). Tavoitteiden saavuttamisen kannalta on merkittävää, että tavoitteista on sovittu yhdessä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa ennen kuntoutuksen aloittamista. Kaikilla tulee olla myös yhtäläinen näkemys tavoitteiden saavuttamisesta. (Sukula 2013.) Vaikuttavassa kuntoutuksessa keskeistä on, että sille asetettu tavoite on kuntoutujalle itselleen merkityksellinen, realistisiin mittasuhteisiin asetettu ja tavoittelemisen arvoinen, sillä kaikki muutokset asiakkaan elämässä tavoitteen suuntaan vahvistavat motivaatiota ja sitoutumista päivittäiseen harjoitteluun.  Kun kuntoutujalle merkitykselliset tavoitteet on tunnistettu, ne voidaan tarkemmin määrittää SMART-periaatteen mukaisesti: S (spesific) eli spesifinen, M (measurable) eli mitattavissa oleva, A (achievable) eli saavutettavissa oleva, R (relevant) eli kuntoutustoimin saavutettavissa oleva tavoite ja T (timed) eli aikataulutettu. Jokainen ”kirjain” on yhtä tärkeä, jotta kuntoutumisen polku saa etenemisen aikataulun. (Autti-Rämö 2021)

Opiskelijat pohtivat annetun kuntoutujatapauksen kautta tavoitteenasettamisen haasteita sekä mahdollisia tavoitteita kuntoutujalle. Opiskelijat kokivat tavoitteen asettamisen haasteelliseksi. Toisen ammattialan osaamisen hyödyntäminen koettiin tässä kohden merkitykselliseksi ja silmiä avaavaksi.

Asiakkaan oma osallisuus motivoitumisen näkökulmasta koettiin merkityksellisenä. Suurin osa opiskelijoista koki oivaltaneensa sen, että tavoitteen sanoittaminen tapahtuu asiakkaan merkityksellisestä arjesta käsin ja hänen sanoittamanaan. Opiskelijat pohtivat miten yhdistää asiakkaan omat toiveet ja ammattilaisen näkemys kuntoutustarpeesta. SMART periaatteet koettiin hyvin tavoitteen asettamista ohjaavaksi ohjenuoraksi.

Opintojaksolla kerätyn palautteen mukaan opiskelijat toivoivat, että opintoihin sisällytettäisiin yhä enemmän monialaista työskentelyä ja mahdollisuutta keskustella yhdistävistä teemoista eri ammattiryhmien kesken. Jo pelkästään toisen ammattialan osaamisen ymmärtäminen avaa uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön ja asiantuntijuuden jakamiseen. Opiskelijoiden mukaan opetuksen suurin anti olikin ymmärrys monialaisen työskentelyn tärkeydestä:

Konkretisoitui, miten eri näkökulmasta toinen ammattiryhmä katsoo samaa asiaa.

Moniammatillisuus tekee kuntoutuksesta tehokkaampaa ja sen avuilla saadaan laajempi kuva asiakkaan tilanteesta ja kuntoutustarpeesta. Moniammatillisuudella saadaan vähennettyä myös yksittäisen ammattilaisen kuormaa.

Toisaalta taas palautteesta nousi esille, että moniammatillisessa kuntoutuksessa on vielä kehitettävää ja että moniammatillisuutta tulisi mahdollistaa vielä lisää käytännön työssä. Tämä on totta, sekä asiakkaan ja ammattilaisten näkökulmasta. Toivottavasti tulevilla asiantuntijoilla onkin rohkeutta ja avoimuutta heittäytyä oman asiantuntijuuden ulkopuolelle, koska kaikkea ei tarvitse osata eikä hallita yksin, vaan voimme hyödyntää toinen toisemme asiantuntijuutta. Opiskelijat kokivat, että saivat merkityksellistä lisätietoa toistensa ammattialoista nimenomaan asiakaslähtöisyyttä korostaen. Koettiin myös helpottavana, että asiantuntijuus on jaettua ja se antaa rikkautta pohtia asiakkaan tilannetta erilaisista näkökulmista. Moniammatillinen ryhmätyöskentely tuki oppimista ja tuli kokemus siitä, että ”yhteistyössä on voimaa”.

Opettajien näkökulma yhteisopetusviikosta oli innostava ja motivoiva. Oli huikeaa nähdä kuinka eri alojen opiskelijat pohtivat ja rakensivat yhteistä ymmärrystä ja tietoisuutta asiakkaan tilanteesta rakentaen asiakaslähtöisiä ja monipuolisia kuntoutuspolkuja toinen toistensa ammattitaitoa kunnioittaen. On erittäin tervetullutta myös opettajien kesken nähdä toisten asiantuntijuutta, pedagogista osaamista ja tietotaitoa erilaisten prosessien ja asiakastyön suhteen. Yhteisopettajuus yli ammattirajojen on valtava rikkaus sekä opiskelijoille että opettajille. Tämä kokemus antaa pontta rakentaa monialaisuutta ja yhteisopettajuutta eteenpäin!

Kirjoittajat:

Anne-Mari Hyvönen, YTM, AmO, sosiaalialan lehtori

Ulla Nuutinen, YTM, AmO, sosiaalialan lehtori

Mari Tuppurainen, TtM, fysioterapian lehtori

Anu Kinnunen, KT, yliopettaja 

Lähteet:

Anttila, Heidi, Valkeinen, Heli. 2014. ICF-luokitus ja toimintakykymittarit: mitä, miten ja miksi? Fysioterapia 4/2014.

Autti-Rämö, Ilona. 2021. Kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi. Duodecim 2021;137:1369–74.

Mönkkönen, Kaarina, Kekoni, Taru, Pehkonen, Aini. 2019. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus: Tallinna.

Paltamaa Jaana, Penttinä Sirkka 2011. ICF teoriasta käytäntöön. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 137. Kelan tutkimusosasto: Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Kuntoutuksen uudistaminen vuosina 2020–2022: Kuntoutuksen uudistamisen toimeenpanon kuvaus ja arviointia. Sosiaali- ja terveysministeriö: Helsinki.

Sukula Seija. 2013. Hyvin laaditut tavoitteet ovat kuntoutuksen selkäranka. Kuntoutus 2013; 2:41–47.