Terveys- ja sosiaalialalla tarvitaan monialaista yhteistyötä jokapäiväisissä asiakastilanteissa, joissa yhteinen pohdinta tuottaa parasta saatavilla olevaa hoitoa sekä sitouttaa asiakasta hoitoon. Monialaisuutta tarvitaan myös akuuteissa tilanteissa, esimerkiksi monipotilas-, kriisi- tai uhkatilanteissa, joissa ammattilaisten on yhdessä ratkaistava ongelmia nopeasti. Silloin yhteiselle harkinnalle ei ole paljoa aikaa. Jälkeenpäin ihmiset saattavat arvioida omia tai toisten ammattilaisten tekemiä ratkaisuja ja niihin liittyviä erilaisia näkemyksiä. Aina työssä ei ole riittävästi aikaa ratkoa ristiriitoja ja käsittelemättömistä asioista voi aiheutua ongelmia tuleviin yhteistyötilanteisiin. Kun opiskelijat ja ammattilaiset voivat tarkastella monialaisia tilanteita yhdessä opintojen tai täydennyskoulutuksen aikana, he ymmärtävät aikaisempaa laajemmin monialaisen työskentelyn merkityksen.

Monialaisen opetuksen ja työskentelyn kehittäminen yhdistyy meneillään olevaan sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioon, jonka tavoitteena on ammattialojen työntekijöiden aikaisempaa tiiviimpi yhteistyö. Koulutuksen ja työelämän kehittyessä tarvitaan uudenlaisia opetus-, oppimis- ja työmenetelmiä perus- ja jatko-opintoihin sekä jatkuvaan oppimiseen. Simulaatio on yksi tehokas menetelmä, koska se mahdollistaa oppimisen työelämää muistuttavissa olosuhteissa turvallisesti ja suunnitelmallisesti. Perinteisesti simulaatioita on toteutettu pienryhmissä keskittyen kliinisen ja vuorovaikutusosaamisen harjoitteluun. Lisäksi on kehitetty suursimulaatio, joka mahdollistaa suuren osallistujajoukon monialaisen oppimisen tila-, aika- ja henkilöresursseja säästäen.  

Savonia ammattikorkeakoulun terveysalan opettajat ovat olleet kehittämässä monialaista suursimulaatio-opetusta tutkimusperusteisesti vuodesta 2017 lähtien. Suursimulaatioiden suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut Savonian yhteystyötahoina Itä-Suomen yliopiston farmasian, hammaslääketieteen, hoitotieteen, lääketieteen ja yhteiskuntatieteellisten alojen sekä opettajakoulutuksen, oppimis- ja tietotekniikkatukipalveluiden, Pohjois-Savon hyvinvointialueen, Karelia-ammattikorkeakoulun ja Savon ammattiopiston sekä vaihtuvien sidosryhmien henkilöstöä. Kehittämistyö on palkittu vuoden 2018 opetustekona.

Ensimmäiset monialaiset suursimulaatiot toteutettiin vuosina 2017–2019 lähitapahtumina, joista oli etäyhteys yhteistyöorganisaatioihin. COVID-19-pandemian aikana suursimulaatioita toteutettiin pelkästään etätapahtumina ja myöhemmin niitä on voinut seurata lähi- ja etätoteutuksina. Suursimulaatioihin on jokaisella toteutuskerralla osallistunut useita satoja osallistujia. 

Suursimulaatioiden pedagoginen perusta

Simulaatio-oppimisen pedagogia perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaisesti asioita opitaan yhdessä työskennellen. Siihen kuuluu myös kokemuksellisen oppimisen periaatteita, jossa tuetaan opiskelijoiden aktiivista osallistamista oppimiseen, jotta heidän luova ajattelunsa, tilannetietoisuutensa ja ongelmanratkaisutaitonsa kehittyvät. Edelleen simulaatiot sisältävät integratiivisen oppimisen periaatteita, koska oppijan sosiaalinen, kognitiivinen ja tunteiden taso ovat olennaista oppimisessa. Yhteistä integratiiviselle pedagogiikalle ja simulaatio-oppimiselle on myös reflektointi. (Tynjälä ym. 2016.) Simulaatio-oppimisessa erityisesti oppimiskeskustelu edustaa reflektiivistä vaihetta, jossa sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia tarkastellaan oppimisen tavoitteiden näkökulmasta ja hyödynnetään ammatillisen kasvun tukena. Tällainen avoin ja luottamuksellinen keskustelu auttaa oppijoita tiedostamaan missä onnistuttiin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. (Silén-Lipponen & Saaranen 2021.) 

Suursimulaatiossa simulaatiopedagogiikkaa sovelletaan suurelle oppijajoukolle. Siinä tarkastellaan monialaista oppimista ja työskentelyä draamaperustaisesti, jossa näyttelijöiden ja eri alojen ammattilaisten toteuttamia simulaatioita on seuraamassa paljon oppijoita, sekä opiskelijoita että jo työssä olevia ammattilaisia. Oppijat eivät osallistu simulaatioon toimijoina, vaan he seuraavat sitä havainnoiden. (Silén-Lipponen & Saaranen 2021.)

Suursimulaatiossa ammattilaiset näyttelevät käsikirjoituksen mukaisesti oikeita ammattiroolejaan. Asiakkaiden rooleissa voidaan käyttää ammatti- tai harrastenäyttelijöitä. Simulaation jälkeen järjestetään oppimiskeskustelu, jossa simulaatioon toimijoina osallistuneet henkilöt keskustelevat ohjaajan johdolla tapahtumien kulusta ja kokemuksistaan pohtien myös tilanteisiin liittyneitä haasteita. Suursimulaation havainnoijat osallistuvat keskusteluun kommenttipuheenvuoroilla tai osallistavilla kysymyksillä hyödyntäen digitaalisia sovelluksia. Havainnoijien kokemukset voivat olla yhtä vahvoja kuin toimijoina saadut kokemukset (Stegman ym. 2012, Nyström ym. 2016).

Monialainen suursimulaatio päihteiden käytöstä raskauden aikana

Vuoden 2023 suursimulaatio toteutettiin aiheesta päihteiden käyttö raskauden aikana. Avoimen tilaisuuden kohderyhmänä olivat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, kouluttajat ja opiskelijat yhteistyökumppaneineen. Osallistujia oli pääasiassa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueilta ja alueiden oppilaitoksista, mutta myös muun muassa Uuden maan ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueilta.

Kuva 1. Päihteiden käyttö suursimulaation lähetys 26.10.2023.

Suursimulaatioon oli ilmoittautunut ennätysmäärä, reilu 800 osallistujaa. Lisäksi osallistuminen oli mahdollista Savonia-ammattikorkeakoulun Iisalmen ja Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinteen kampuksilla. Kampuksilla osallistujia oli yhteensä noin 150.   

Suursimulaation tavoitteena oli edistää eri alojen työntekijöiden ja opiskelijoiden osaamista päihteitä käyttävän raskaana olevan asiakkaan hoidossa. Simulaatiossa esitettiin tapahtumasarja päihteitä käyttävän naisen raskauden toteamisesta ja menettelytavoista eri ammattiryhmien työskentelyn muodostamana jatkumona. Ensin esitettiin videona kuvattu asiakkaan ja farmaseutin tapaaminen apteekissa, sen jälkeen terveydenhoitajan tapaaminen äitiysneuvolan ensikäynnillä, akuutti ensihoitajien kohtaaminen, käynti Huumeet, alkoholi ja lääkkeet (HAL) poliklinikalla ja hoitoneuvottelu sosiaalityöntekijän, kätilön ja esikodin työntekijän tapaaminen lapsen syntymän jälkeen. Raskaana olevaa naista ja tämän puolisoa esittivät näyttelijät ja ammattilaisia, farmaseuttia, terveydenhoitajaa, kätilöä, sosiaalityöntekijää ja ensikodin työntekijää oikeat ammattihenkilöt.

Suursimulaation juonsivat Vauras-hankkeen projektikoordinaattori ja terveysalan opettajaksi opiskeleva kätilö, joilla oli kokemusta päihteitä käyttävien raskaana olevien hoitamisesta. Juontojen ja videoiden välissä kuultiin päihdelääkärin, THL:n asiantuntijan ja kokemusasiantuntijan koskettavat puheenvuorot päihderiippuvuudesta sairautena. Simulaation jälkeen toteutettiin oppimiskeskustelu, jossa eri ammattiroolien edustajat arvioivat ohjaajan johdolla monialaista työskentelyään.

Kuva 2. Suursimulaation juontajat tekniikkaviidakon keskellä.

Suursimulaation toteuttaminen edellytti monenlaisten informaatioteknologisten sovellusten käyttöä. Etukäteen kuvatut videot oli huolellisesti käsikirjoitettu, ammattitaitoisesti kuvattu ja editoitu tiiviiksi kokonaisuuksiksi. Live-juontojen, Vimeo lähetysten, PowerPoint-esitysten ja osallistavien kysymysten vastausten yhteinen tarkastelu edellyttivät useita tekniikasta vastaavia henkilöitä sujuvien esiintyjävaihdosten ja miellyttävän katsojakokemuksen saavuttamiseksi. Suursimulaatio tallennettiin myöhemmin käytettäväksi ja siten se oli kustannustehokas opetusmenetelmä.

Oppimiskokemuksia suursimulaatiosta

Suursimulaation tutkimusryhmä toteutti simulaation jälkeen kyselyn, johon vastasi vajaa 300 osallistujaa. Tutkimusryhmä analysoi tulokset myöhemmin ja ne julkaistaan tieteellisenä artikkelina. Alustavien tulosten perusteella voidaan todeta, että simulaatio tuotti merkittäviä monialaisen yhteistyön oppimiskokemuksia ja tietoa suursimulaatiosta oppimismenetelmänä. Aikaisemmin ei ole raportoitu näin suurelle ryhmälle toteutettuja simulaatioita. Monialaisen yhteistyön oppimista edisti suursimulaation realistisuus, jota tuottivat toimijoina olleet ammattilaiset ja asiakkaita näytelleet henkilöt. Lisäksi asiantuntijajuontajien ja päihdetyön asiantuntijoiden rohkaisevat puheenvuorot koskettivat osallistujia. Realistisuutta lisäsivät myös simulaation todentuntuinen käsikirjoitus sekä vuorovaikutustilanteiden aitous ja osittainen epätäydellisyys, jotka virittävät pohtimaan myönteisiä ja kehittämistä edellyttäviä asioita. Epätäydellisyyttä käytetäänkin tietoisesti työelämän aitoja kohtaamisia simuloivina opetusmenetelminä, koska niiden avulla edistetään aktiivista reflektointia.  

Suursimulaatiossa sadat ihmiset eivät voi osallistua keskusteluun kukin vuorollaan. Siksi havainnoijien välisen keskustelun tukena käytettiin presemo© -työkalua. Mielipiteen tai kysymyksen osoittaminen äänettömästi vaikutti olevan lähes yhtä tehokasta kuin puhuminen, koska kysymykset, vastaukset ja kommentit ammattiryhmien työskentelystä ja asiakkaan tukemisesta heijastettiin kuvaruudulle ja olivat osana yhteistä keskustelua ja tiedon muodostusta.

Sosiaalinen, tiedollinen ja tunnepitoinen oppiminen yhdistyvät simulaatio-oppimisessa. Niiden edistäminen edellyttää avointa, analyyttistä ja luottamuksellista ilmapiiriä. Ilmoittautuneille lähetettiin oppimateriaalia simulaatioon valmistautumiseen ja siten jokaisella oli mahdollisuus ennakkoon perehtyä päihteiden käytön haasteisiin raskauden aikana. Suursimulaatiossa kaikilla ammattiryhmien jäsenillä oli mahdollisuus saada puheenvuoroja ja aikaa kertoa kokemuksiaan. Suursimulaatiossa kuitenkin joidenkin ammattiryhmien osuudet korostuivat, aivan kuten aidoissa asiakastilanteissakin, joissa tärkeintä on se, että asiakas saa tarvitsemansa avun eikä se, kuinka paljon ammattilainen saa puheaikaa. Tämä on ilmiö, joka hyväksytään pedagogisesti suursimulaatiossa, koska simulaatio on poikkileikkaus tai nopeutettu ajanjakso asiakkaan kohtaamisesta.

Suursimulaatiossa toimijoina olleiden ammattilaisten seuraaminen edisti monialaisen yhteistyön ymmärtämistä lisäämällä havainnoijien reflektointia ja toisilta oppimista. Simulaation tavoitteena onkin tukea yhteisöllistä reflektiota, jotta saavutetaan syvällinen ymmärrys opittavasta ilmiöstä ja voidaan hyödyntää opittua tulevissa työtehtävissä. Simulaatiopedagogisesti tärkeää on myös se, että oppimiskeskustelussa pitäydytään tavoitteissa (Silén-Lipponen & Saaranen 2021).

Kuva 3. Oppimiskeskustelu kokoaa suursimulaation teoreettisen ja kokemuksellisen perustan yhteen.

Monialaisten suursimulaatioiden tuottama osaaminen hyödyttää tulevia asiakkaita

Sujuva monialainen yhteistyö perustuu hyviin vuorovaikutustaitoihin ja tiedon jakamiseen ammattiryhmien kesken, jotta asiakkaiden hoitoa voidaan toteuttaa yli ammattirajojen. Monialaisuudessa ylitetään rajoja, muun muassa asiantuntijuuden, asenteiden, asiakkaiden sekä toimintaympäristöjen rakenteiden osalta (Kekoni ym. 2019). Toisinaan todetaankin, että ammattilaiset eivät tunne toistensa työtehtäviä tai asiakkaisiin liittyviä ammatillisia näkökulmia riittävän hyvin, mikä haastaa yhteistyötä. Monialaisesti opiskelemalla opitaan tuntemaan erilaisia ammattialoja ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä, jolloin ammatillinen osaaminen laajenee.

Monialaisen yhteistyön osaamisen kehittymiseksi tarvitaan systemaattista opetusta koulutus- ja ammattialojen välillä. Suursimulaatiot mahdollistavat, maltillisilla kustannuksilla, terveys- ja sosiaalialan yhteistyön edistämisen jo ennen työhön siirtymistä. Kokemukset monialaisista suursimulaatioista ovat olleet pääosin myönteisiä, ja niihin osallistuneet ovat arvostaneet mahdollisuutta oppia todellisuuden kaltaisissa tilanteissa ja soveltaa osaamista käytäntöön. Monialainen simulaatio-opetus haastaa myös opettajia. Se edellyttää hyviä yhteistoiminnallisen ryhmän ohjaamistaitoja, kykyä antaa rakentavaa palautetta, aiheen hallintaa ja kiinnostusta simulaatio-opetuksesta (Diaz-Navarro ym. 2017; Stanley & Stanley 2019).

Simulaatioissa havainnoijat oppivat seuraamalla ja eläytymällä toimijoiden rooleihin, koska he kokevat emotionaalisia oppimiskokemuksia, jotka vahvistavat erityisesti tunne- ja tiedollista oppimista. Tässä suursimulaatiossa ammattilaisten yhteistyön seuraaminen havainnollisti päihteitä käyttävän raskaana olevan eri tahojen tarjoamien tukitoiminen mahdollisuuksia, lisäsi toisten ammattiryhmien arvostusta ja motivoi yhteistyöosaamisen kehittämiseen. Oppijat saivat joitakin toimintamalleja tulevia haasteellisia työtehtäviään varten ja uskoa monialaisen työskentelyn voimaan.

Monialaisen suursimulaation toteuttaminen on monivaiheinen prosessi ja edellyttää eri alojen osaajien työpanosta. Suursimulaation järjestämisen tueksi julkaistaan Itä-Suomen yliopiston ja yhteistyökumppaneiden, ml. Savonia, laatima verkkokäsikirja vuoden 2024 alussa.

Kirjoittaja: Marja SIlen-Lipponen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Diaz-Navarro C, Laws-Chapman C, Moneypenny M & Purva M. The ASPiH Standards – 2023: guiding simulation-based practice in health and care. Available from https://aspih.org.uk

Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka. 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni & Aini Pehkonen (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus, 15–46

Nyström, Sofia, Dahlberg, Johanna, Hult, HÅkan & Abrandt Dahlgren, Madeleine. 2016. Observing of interprofessional collaboration in simulation: A socio-material approach. Journal of Interprofessional Care 30(6), 710–716.   

OKM. 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:24. Helsinki.

Silén-Lipponen, Marja & Saaranen Terhi. 2021. Reflection as a Factor Promoting Learning Intrprofessional Collaboration in a Large-group Simulation in Social and Health Care. International Journal of Nursing and health Care research 4 (5), 1241.

Stanley, Karen & Stanley, David. 2019. The HEIPS framework: Scaffolding interprofessional education starts with health professional educators. Nurse Education in Practice 34, 63–7.

Stegmann, Karsten, Pilz, Florian, Siebeck, Matthias & Fischer, Frank. 2012. Vicarious learning during simulations: Is it more effective than hands-on training? Medical Education 46, 1001–1008.

Tynjälä, Päivi, Virtanen, Anne, Klemola, Ulla, Kostiainen, Emma & Rasku-Puttonen, Helena. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education 39 (3), 368–387.