Ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemiseksi tarvitsemme laaja-alaista osallistumista kaikilla yhteiskunnan tasoilla myös maankäytön osalta. Keskeinen kysymys on, millaiset yhteiskunnan ohjauskeinot vahvistaisivat suomalaisten osallistumista.

Näin Aleksis Kiven päivänä voi pohtia, löytyisikö kansankuvauksen klassikosta vinkkejä nykypäivään. Kun Seitsemän veljestä julkaistiin 1870, Krimin sota oli päättynyt ja Euroopan viimeinen suuri nälänhätä sivuutettu. Suomi alkoi kehittyä omavaraistataloudesta teolliseksi sivistysvaltioksi kansalaisten tuella. Yksi Euroopan köyhimmistä maista onnistui kehittymään yhdeksi kaikkein vauraimmista.

Kaskimaataloudesta siirryttiin vuoroviljelyyn, peltoja raivattiin, soita ojitettiin, vesiä valjastettiin energiatuotantoon ja metsiä hyödynnettiin sahaamalla.

Kirja kertoo häirikköveljeksistä, jotka pakenivat yhteiskuntaa Impivaaraan mutta lopulta päättivät palata yhteiskuntaan. Mikä ”tuuppasi” heidät paluuseen? Paljastaako kirjailijan tarkkanäköinen kansankuvaus jotain opittavaa nykypäivään?

Olli Poropudas (2012) antaa hyvän kuvauksen tuolloiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Suomen suuriruhtinaskunnan taloudellinen kehitys käynnistyi vasta, kun poliittiset päätöksentekijät ottivat sen tavoitteekseen. Päätös oli reaktiota Venäjän tappioon Krimin sodassa maan jälkeenjääneisyyden takia. Markkinatalouden rakentaminen aloitettiin myös Suomessa, joka oli osa Venäjän imperiumia. Suomessa oli Ruotsin vallan peruja koulutettu ja asiantunteva virkakunta eli nimismiehet ja kirkkoherrat. Lisäksi väestö oli tottunut noudattamaan oikeutetuiksi koettuja päätöksiä. Poropudas mainitsee muun muassa koulutuksen, yksityisen maanomistuksen, maamiesseurat sekä osuustoiminnan asioina, jotka vahvistivat kansalaisten osallistumista.

Euroopan viimeinen suuri nälänhätä koettiin Suomessa vuosina 1866–1868. Nälkävuosien juuret ulottuvat Krimin sotaan, kun Itämerellä pommitettiin viljavarastoja tarkoituksena eristää Venäjän ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan. Varautuminen Suomessa heikkeni ja kolme perättäistä katovuotta saivat aikaan nälänhädän, jossa 1,8 miljoonanasta suomalaisesta menehtyi 150 000. Nälänhätä kuvataan Seitsemässä veljeksessä veljesten Impivaarassa kokemina katovuosina, josta Ilvesjärven kalat pelastivat.

Pienin askelin kokonaiskestävyyteen

Katsotaanpas kirjan tapahtumia. Draaman käänne koetaan Hiidenkivellä, kun veljekset henkensä hädässä ampuvat Viertolan härät. Jukolan laajat metsävarat osoittautuvat pelastukseksi, kun veljekset keksivät kaskeamisen keinoksi korvata aiheuttamansa vahinko.

Samalla saadaan alkupääoma siirtymiselle pienin askelin vuoroviljelyyn sekä uuden pellon raivaukselle.

Kaskeaminen oli 1700-luvulla yleisin maanviljelystekniikka, mutta se ajautui väestönkasvun seurauksena kriisiin 1800-luvulla. Kaskeamisesta luopuminen oli keskeinen yhteiskunnan tavoite, johon kansalaisia yritettiin saada mukaan. On merkillepantavaa, että kirjailija valitsee juuri sen draaman käänteeksi. Tämän voi tulkita siten, että askel yhteiskunnan lyhyen tähtäimen tavoitteissa taaksepäin on hyväksyttävää, jos sillä saadaan kansalaisia osallistumaan ja yhteiskunnan tavoitteet saavutetaan myöhemmin. Nykypäivänä vastaava esimerkki voisi olla paluu vähäisempään kulutukseen ja jopa osittaiseen omavaraisuuteen. Tämä voi olla lyhyen tähtäimen taloudelle vahingollista verotulojen laskiessa, mutta on pitkällä tähtäimellä välttämätöntä, jotta ilmastopäästöt saadaan laskuun ja luontokatoa torjuttua.

Konsensus ja sovitteluhakuinen dialogi

Vihan, pilkan ja väkivallan iso osuus kirjan sivuilla yllättää. Veljekset ajautuvat pilkkalaulusta alkavaan väkivallan ja koston kierteeseen Toukolan miesten kanssa. Kyse on elinikäisiä vammoja aiheuttaneista tappeluista, joissa kuolemilta vältytään vain onnen kautta.

Rangaistuksen pelko on estää veljesten paluun Jukolaan.

Tärkein viesti nykypäivään löytyy kirjan esitysmuodosta – dialogista. Veljesten päätösten tekoa kuvataan dialogina, jossa esitellään päätösvaihtoehtoja, argumentteja puolesta ja vastaan. Usein jokaisen kannat kuullaan ennen päätöstä. Virkaintoinen kirkkoherra iskee silmänsä veljeksiin saadakseen heidät oppimaan lukemaan. Veljekset yrittävät parhaansa lukkarin koulussa mutta lopulta karkaavat.

Kirkkoherra uhkaa jalkapuurangaistuksella. Nimismies suhtautuu veljeksiin suopeasti ja saa kirkkoherran luopumaan veljesten ”ahdistelusta”. Lautamies Mäkelän rooli välittäjänä on merkittävä. Nimismies katkaisee koston kierteen Toukolan miesten kanssa. Näin mahdollistuu veljesten paluun yhteiskuntaan. Tästä nykypäivän opetukseksi voi saada sen, että pakkokeinot eivät aina toimi. Dialogin avulla voimme paremmin ymmärtää toisiamme ja tehdä yhdessä parempia ja kokonaiskestävämpiä ratkaisuja.

Kansainväliset keskinäisriippuvuudet huomioon

Kirjassa kansainvälinen tilanne tarjoaa veljeksille mahdollisuuden värväytyä Venäjän armeijaan kuudeksi vuodeksi. Näin he ajattelevat voivansa välttää tappeluiden juridiset seuraukset. Vaihtoehto jää kuitenkin tarpeettomaksi paluun Jukolaan mahdollistuttua nimismiehen toimien ansiosta. Kansainväliset keskinäisriippuvuudet heijastuvat kansalaisten päätöksiin – niin kirjan kirjoittamisen aikoihin kuin nykypäivänäkin.

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan heijastuu myös suomalaiseen maankäyttöön. Vaikutukset voivat olla paljon vakavampia kaikkein haavoittuvimmissa maissa, viljakuljetusten estäminen ja muut sodan seuraukset aiheuttavat jopa nälänhädän uhkaa. Kokonaiskestävyyden lisäksi on puhuttava kokonaisturvallisuudesta.

Mitä Aapo sanoisi?

Miten veljeksistä Aapo, järkevä tarinankertoja, neuvoisi nykypäivän ilmastotoimia? Hän voisi ehdottaa kolmea asiaa: kokonaiskestävyyttä vaikka pieninkin askelin, konsensus- ja sovintohakuista dialogia sekä kansainvälisten keskinäisriippuvuuksien huomioimista myös yksilötasolla.

Kirjoittajat:

Miika Kajanus, Savonia-ammattikorkeakoulu
Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus
Aleksi Räsänen, Luonnonvarakeskus

Kirjallisuus:

Poropudas, Olli. 2012. Taloudellinen kehitys ja vahva valtio. Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1913, Tansania 1961–1986. Helsingin yliopisto. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 2012:2