Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa sijoittuen oletetun kuolemanhetken läheisiin viikkoihin tai päiviin. Saattohoitopäätös tehdään lääkärin toimesta keskustellen potilaan ja tämän läheisten kanssa. Saattohoitopäätöksen myötä kuolevalle ihmiselle ja tämän läheisille annetaan mahdollisuus valmistautua lähestyvään kuolemaan. Saattohoidon tavoitteena ei ole kuolema, vaan mahdollisimman hyvän loppuelämän varmistaminen. Jotta voimme tarjota parasta hoitoa, meidän on ymmärrettävä, että potilas on upotettu perheeksi kutsuttuun kontekstiin, interaktiiviseen järjestelmään. Erinomaisen kokonaisvaltaisen palliatiivisen- ja saattohoidon tulisi vastata myös potilaan läheisten tarpeisiin.

Saattohoitoa on tarjottu Suomessa lähinnä syöpäpotilaille sairauden luonteesta johtuen, sillä hetki, jolloin tautia ei saada enää hallintaan on yleensä selvästi nähtävissä. Pitkälle edenneet sydämen vajaatoiminta ja keuhkoahtaumatauti tulevat johtamaan kuolemaan, mutta selvän taitekohdan näkeminen on haastavampaa. Koska etenemisen ennustaminen on haastavaa, voi saattohoitopäätös tulla potilaille ja läheisille lopulta yllättäen. Äkillinen saattohoito alkaa, kun potilaan tila heikkenee nopeasti esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden hoitotasapainon nopeasti huononnuttua.

Lyhyen ajan kuluessa sairaalaan ottamisesta kuolevien potilaiden läheiset voivat jäädä ilman muodollista menetyksen ja surun arviointia ja tukea. Odottamaton kuolema voi olla riskitekijä huonolle sopeutumiselle rakkaan kuoleman jälkeen. Äkillisillä ja väkivaltaisilla kuolemantapauksilla on yhteys posttraumaattisten stressihäiriöiden ja masennuksen välillä ja se voi liittyä myös kuoleman jälkeiseen itsemurhaan. Tämän vuoksi kuolevan potilaan läheisten suruun ja selviytymiseen tulee kiinnittää huomiota.

Miten ammattilaiset voivat tukea kuolevan potilaan läheisiä?

Kun ihminen kohtaa parantumattoman sairauden, lähestyvä kuolema on kriisi ja haaste myös potilaan läheisille. Loppuelämän hoidon laadulla on tärkeitä seurauksia yksittäiselle potilaalle ja myös hänen läheisilleen, joiden kokemukset loppuelämän hoidosta elävät vielä pitkään kuoleman jälkeen. Kuolevan potilaan tunnistaminen antaa potilaalle ja läheisille paitsi mahdollisuuden sopeutua tilanteeseen, myös mahdollisuuden kuulla potilaan toiveita esimerkiksi hoitoonsa liittyen. Reaaliaikainen tieto sairauden luonteesta ja lähestyvästä kuolemasta voi helpottaa läheisten epävarmuutta ja avuttomuutta. Tietoa kannattaa jakaa esimerkiksi perhekokouksissa, sillä ne voivat vähentää viestintävirheiden välittymistä.

Potilaan läheisille voi kertoa ja antaa opastusta potilaan loppuelämän oireista. Heille voi kertoa, etteivät kaikki epämukavan näköiset oireet aina aiheuta kärsimystä. Esimerkiksi agonaalinen, eli hidas, haukkova ja katkonainen hengitys voi huolestuttaa läheisiä, muttei se todennäköisesti heijasta todellista hengenahdistuksen tunnetta. Korostamalla mahdollisuutta fyysisten oireiden hallintaan, antamalla emotionaalista tukea, hoitoa ja käytännön tukea ihmisarvoa unohtamatta voidaan edistää selviytymistä ja toivoa. Lisäksi realististen tavoitteiden ja päivittäisestä elämästä keskusteleminen lisää toivon tunnetta. Hoitohenkilökunta voi rohkaista läheisiä keskustelemaan potilaalle tämän kognitiivisesta tilasta huolimatta –läheiset ovat kokeneet helpottavana suhteen merkityksestä ja rakkaudesta puhumisen tai hyvästelemisen.

Läheisten matkustaessa sairaalaan pitkiä matkoja voivat he tarvita apua yöpymis-, suihku- ja ruokailupaikan suhteen. Logistiset tukipalvelut ja kuoleman jälkeinen hoito ovat ratkaisevan tärkeitä perhekokemuksen yleiselle laadulle. Läheiset ovat arvostaneet esimerkiksi sairaalasta lähetettyjä surunvalittelukirjeitä, joissa on surun tukitietoja, sekä tietoa tukiryhmistä.

Saattohoidon aikana hoitajan ammattitaito ja intuition hyödyntäminen hoitotilanteissa korostuu. Kun läheinen tuntee hoitajan hoitavan huolenpidon, hän kokee pääsevänsä itse mukaan potilaan hoitoon ja saa itsekin hoivaa. Kun läheinen saa emotionaalista tukea, kykenee hän paremmin rakentamaan tulevaisuuttaan. Parantaaksemme saattohoidon laatua, tulee potilaan läheiset ottaa kokonaisvaltaisemin mukaan potilaan hoitoon ja heidän selviytymistään tulee tukea.

Kirjoittajat:

Miiamaaria Salmivainio, Sh

Kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoito (YAMK) -opiskelija, Savonia AMK

Elina Turunen, TtT

Lehtori, Savonia AMK

Lähteet:

Hänninen, Juha 2013. Saattohoito tänään. Julkaisussa: Aalto, Kirsi (toim.) Saattohoito kuolevan tukena. Helsinki: Kirjapaja, 33.

Pajunen, Tapio 2013. Saattohoidon merkitys. Julkaisussa: Aalto, Kirsi (toim.) Saattohoito kuolevan tukena. Helsinki: Kirjapaja, 12

Salmivainio, Miiamaaria 2023. Läheisten tukeminen äkillisessä saattohoitotilanteessa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. Kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoitotyö. Kuopio: Savonia-ammattikorkeakoulu.

Valvira 2020. Elämän loppuvaiheen hoito. Sosiaali- ja terveysministeriön lupa ja valvontavirasto. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/elaman_loppuvaiheen_hoito