Erään rouvan lausahdus on jäänyt elävästi mieleeni, kun kerroin hänelle innoissani opinnäytetyöni lasten osallistavasta tilannekuvamenetelmästä. ”Kun niitä joskus hyödynnettäisiinkin”, hän tuhahti, tarkoittaen tällä lapsilta saatuja tietoja ja toiveita. Hämmennyin hetkeksi, kunnes ymmärsin, että näinhän se usein menee. Lapsilta hankitaan kyllä toisinaan erilaista tietoa siitä, mitä toiveita heillä on, kysellään mielipiteitä ja kokemuksia, mutta mitä heiltä saadulla tiedolla sitten todellisuudessa tehdään? Ja miksi oikeastaan on niin tärkeää saada ja hyödyntää lasten antamaa tietoa?

Suomalaisessa tutkimuksessa (Kallinen ym. 2021) selvitettiin lapsilta, mistä tekijöistä heidän hyvinvointinsa rakentuu. Tulosten mukaan se muodostuu turvallisuuden rakentumisesta, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, tiedon saannista ja mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksiin sekä aktiivisesta osallisuudesta ja toimijuudesta. Tuloksista ilmeni lapsilla olevan rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa aktiivisesti omaan arkeensa. Pienten arkisten asioiden merkitys nousi myös esiin.

Tarkoituksena oli haastaa vanhempia pohtimaan esimerkiksi, mitkä asiat tuovat iloa lapsen arkeen.

Savonia-ammattikorkeakoulun varhaisen tuen asiantuntijan sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössäni selvitin iisalmelaisten perheiden tarpeita ja toiveita avoimen varhaiskasvatustoiminnan kehittämisen tueksi. Tarveselvitys oli osa avoimen varhaiskasvatuksen kehittämishan-ketta, jonka tavoitteena oli kehittää tarpeisiin vastaavaa avointa varhaiskasvatusta Iisalmeen. Tiedonkeruun menetelminä opinnäytetyössä käytin huoltajille suunnattua kyselyä ja lapsille järjestin osallistavan tilannekuvamenetelmän. Lapsinäkökulma oli mukana myös huoltajien kyselyssä.

Avoimilla kysymyksillä kysyttiin, millaiseen toimintaan vanhempi uskoisi lapsensa haluavan osallistua, mitkä asiat tuovat iloa lapsen arkeen ja millaisiin asioihin huoltaja toivoisi lapselleen tukea. Tarkoituksena oli haastaa vanhempia pohtimaan tarpeita ja toiveita lapsensa näkökulmasta. Koin, että vastauksiin tuli monipuolisuutta ja syvyyttä, kun näitä kysymyksiä kysyttiin. Lisäksi ne täydensivät hyvin lasten vastauksia.

Lapset keskittyivät tehtävään ja pohtivat valintojaan. He myös poikkeuksetta kertoivat tehtävän olleen kivaa.

Tilannekuvamenetelmässä lapset saivat tuoda valitsemiaan kuvia kartongista tehtyihin Ilojen aurinkoon, Harmitusten haamuun ja Toiveiden puuhun. Heitä pyydettiin kertomaan, mitä he kuvilla tarkoittivat ja lasten antamat tulkinnat kirjattiin ylös. Lapsilla oli mahdollisuus myös piirtää tai kertoa toiveita, iloa tuottavia asioita tai arjen haastavia asioita, ellei niitä kuvista löytynyt. Lapselle kerrottiin, mihin tietoja käytetään ja miksi on tärkeää saada heiltä tietoa. Lapset saivat itse päättää osallistumisestaan ja siitä, onko vanhempi mukana. Tilanne järjestettiin rauhalliseksi ja lapsilähtöiseksi.

Tärkeää tehtävän tekemisessä oli saada lapselle turvallinen olo. Poikkeuksetta lapset kertoivat tehtävän olleen kivaa! Yllättävää oli, miten lapset keskittyivät tehtävään ja pohtivat valintojaan. Heiltä tuli mielenkiintoisia tulkintoja kuvista. Ne poikkesivat usein siitä, miten aikuiset olisivat kuvia tulkinneet. Useat vanhemmat olivat iloisen yllättyneitä siitä, millaisia valintoja heidän lapsensa tekivät ja kertoivat, miten ne pitävät hyvin paikkaansa.

Lapset toivoivat eniten luonnossa toimimista, liikuntaa, kulkuneuvoja ja eläintenhoitoa.

Vanhempien kyselystä ja lasten menetelmästä saadut aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja yhdistettiin aineistotriangulaation avulla. Lasten kuvat kirjoitettiin auki siten, miten lapset olivat ne itse kuvanneet. Tuloksista selvisi, että lapset toivoivat kaikista eniten luonnossa toimimista, liikuntaa, kulkuneuvoja ja eläintenhoitoa. Monipuoliset leikit olivat mieluisia sekä animaatiohahmot Ryhmä Hau ja Pipsa Possu olivat useiden lasten suosiossa. Vanhemmat kertoivat lapsilleen tuottavan iloa yhdessä tekeminen, erityisesti oman vanhemman kanssa, oma kerho, turvallisuus ja huolenpito sekä mieluisat tekemiset ja kokemukset. Vanhemmat toivoivat lapsilleen rohkaisua uusien asioiden pariin, positiivisia kohtaamisia turvallisten aikuisten ja toisten lasten kanssa sekä uusia leikkikavereita. Lisäksi he toivoivat lapsille oppimista ilon ja leikin kautta sekä tukea oppimiseen. Vanhempien mukaan eväshetket olivat lapsille tärkeitä erityishetkiä arjessa.

Kuinka sitten lasten toiveista ja tarpeista saatua tietoa käytettiin? Se oli merkityksellisenä osana kehittämistyössä, jossa muodostettiin ehdotus aloitettavasta avoimesta varhaiskasvatuksesta. Toimintaan tulee lapsille oma kerho sekä paljon lapsille ja vanhemmille yhteistä ohjattua varhaiskasvatustoimintaa. Vanhemmille ja lapsille tulee yhteinen Seikkaileva perheiden kerho, joka seik-kailee eri luonto-, liikunta- ja kulttuurikohteissa. Toimintaan saatiin järjestymään säännöllistä eläintenhoitoa. Toiminnassa tärkeässä roolissa on positiivinen pedagogiikka, vahvuuksien huomaaminen ja niistä iloitseminen.

Yhteisöllisyyteen ja kohtaamiseen tullaan panostamaan, jotta osallistujat kokisivat tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Avoimeen varhaiskasvatukseen tulee kerran kuukaudessa viikonlopputoimintaa, jonka teemana tulee olemaan liikunnallisuus. Toiminnan sisällöissä pyritään huomioimaan lasten toiveet sekä ottamaan toimintaan tulleiden lasten mielenkiinnon kohteet huomioon. Toimintaa tullaan jatkokehittämään ja arvioimaan yhdessä perheiden kanssa jatkossakin.

Kyse on siitä tunteesta, että on tärkeä osa yhteisöä, saa ja kykenee vaikuttamaan asioihin.

Kuinka tärkeää onkaan ottaa lapset mukaan vaikuttamaan heidän omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Kyse on siitä tunteesta, että on tärkeä osa yhteisöä, saa ja kykenee vaikuttamaan asioihin. Decin ja Ryanin (1985; 2000) itsemääräämisteorian mukaisia ihmisten sisäisen motivaation perustarpeet ovat liittymisen tarve, kompetenssi ja autonomia.

Liittymisen tarpeella tarkoitetaan pyrkimystä liittyä toisiin ihmisiin, välittää ja tulla välitetyksi. Kompetenssilla tarkoitetaan halua ohjata omaa tekemistään ja onnistua siinä ja autonomia on pyrkimystä saada laittaa alulle asioita. Tarpeiden täyttyminen tuo hyvinvointia ja terveyttä, kun taas täyttymättä jääminen terveyden heikentymistä ja pahoinvointia. Näitä tarpeita on peilattu vanhempien lapsilähtöisyyteen lasten tarpeisiin vastaamisessa, kuvaamalla niitä yhteenkuuluvuudeksi, kyvykkyydeksi ja autonomiaksi.

Tulevaisuuden hyvinvoiva yhteiskunta lähtee rakentumaan pienestä ja pienistä.

Yhteenkuuluvuuden tunteen tarpeeseen vanhemmat voivat vastata hoivalla ja huolenpidolla, lämpimällä vuorovaikutuksella. Kyvykkyyden tarve lapsilla sisältää tunteen omasta osaamisestaan ja kyvystä toteuttaa suunnitelmiaan alusta loppuun. Tähän tarpeeseen voidaan vastata luomalla turvallisia rakenteita, perustelemalla rajoituksia, ilmaisemalla selkeästi odotuksiaan lapsen käyttäytymiselle sekä antamalla tukea ja positiivista, osuvaa palautetta. Autonomian tarpeeseen liittyy lapsen kokemus siitä, että voi vaikuttaa valintoihinsa ja käytökseensä. Tarpeeseen vastataan rohkaisemalla, antamalla vaihtoehtoja ja ottamalla aidosti lapsen näkökulma huomioon.

Tulevaisuuden hyvinvoiva yhteiskunta ja lähtee rakentumaan pienestä ja pienistä. Ottamalla lapset mukaan vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin, rohkaisemalla heitä aloitteellisuuteen ja perustelemaan päätöksiä voidaan olla kasvattamassa kansalaisia, jotka uskovat voivansa vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Hyvinvoivat lapset luovat hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Siksi on tärkeää ottaa lasten näkökulma vaikuttamaan ja lapset mukaan kehittämään heille suunnattuja palveluita.

Onneksi nykyinen lainsäädäntö velvoittaa monin tavoin ottamaan lapset mukaan osallistumaan itseään koskeviin asioihin. Toivon, että jossain vaiheessa kenenkään ei tarvitsisi enää epäillä, että hyödynnetäänkö lapsilta saatua tietoa. Meidän tulee jatkaa lasten kuulemista ja lasten osallisuuden vahvistamista, jotta jonain päivänä on ihan tavallista, että lapset ovat mukana vaikuttamassa.

Artikkeli on tehty osana sosionomiopiskelija (YAMK) Annika Luokkasen opinnäytetyö-prosessia.

Kirjoittaja:

Annika Luokkanen, sosionomi (YAMK) varhaisen tuen asiantuntija -opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, annika.luokkanen@edu.savonia.fi

Lähteet:

Deci, Edward & Ryan, Richard (1985). Intrinsic motivation and self-determination in human be-hav- ior. New York: Plenum
Deci, Edward & Ryan, Richard (2000). The “what” and “why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11(4), 227–268.
Kallinen, Kati, Nikupeteri, Anna, Laitinen, Merja, Lantela, Lauri, Turunen, Tuija, Nurmi, Henna, & Leinonen, Jaana 2021. Lasten arjen hyvinvoinnin tekijät. Kasvatus & Aika, 15 (2), 4–21. https://doi.org/10.33350/ka.80332. Viitattu 10.6.2023
Kalliomeri, Reetta, Mettinen, Katja, Ohlsson, Anna-maija, Soini Sonja & Tulensalo, Hanna. Lapsi-keskeinen palvelumuotoilu. Pelastakaa lapset ry. https://pelastakaalapset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/main/2022/05/03151611/lapsikeskeinen_palvelumuotoilu.pdf. Viitattu 10.6.2023
Karlsson, Liisa 2012. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja toiminnan poluilla. Teoksessa Karlsson, Liisa & Karimäki, Reeli (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jy-väskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura ry
Luokkanen, Annika. Perheet vaikuttamassa – Iisalmelaisten perheiden tarpeet ja toiveet avoimen varhaiskasvatustoiminnan kehittämiseen. Opinnäytetyö. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023090425311. Viitattu 12.9.2023