Olemme nyt eläneet puolitoistavuotta covid-19-pandemisessa maailmassa. Tähän aikaan on liittynyt mm. monien eri ammattien työnkuvan muuttuminen etätyöpainotteisemmaksi. Kaikkeen etätyö ei sovellut, mutta korkeakoulumaailmassa se on luonteva osa työarkea. Etätyö kaikkine ulottuvuuksineen ansaitsisi sinällään oman juttunsa, mutta antaa sen kirjoituksen vielä odottaa. Tässä kirjoituksessa avataan Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ajatuksia, miten heidän oppimisensa on muuttunut etätyöpainotteisemman työskentelyn myötä.
Korkeakoulussamme digipedagogiikka on reilussa vuodessa jalkautunut luontevaksi osaksi opetusta ja oppimista. Digipedagogiikka terminä kuvaa niitä toimia ja menetelmiä, joilla digitaalisuus on tuotu osaksi pedagogisia ratkaisuja, jossa digi toimii avustajana, ei isäntänä. Toki digi ei voi kaikkea ratkaista kaikkine niine rajoituksineen, mitä siihen kuuluu, mutta monessa kohtaa se on mahdollistanut melkein normaalin (mitä se lieneekään) opiskelun.
Kenelle me korkeakouluna viime kädessä teemme työtä? Opiskelijoillemme. Opiskelijoiden kokemukset tekemistämme digipedaratkaisuistamme ovat arvokasta tietoa näin pandemian aikaan, mutta tällainen digiloikka monelta osin tulee ja pitää tulla jäädäkseen. Teimme pienen, pääosin laadullisen tutkimusmatkan opiskelijoidemme ajatuksiin ja kokemuksiin, miten olemme korkeakouluna onnistuneet loikassamme. Mitkä ratkaisutavat ovat olleet oikeansuuntaisia?
Kun lukee opiskelijoiden antamia vastauksia ja palautteita kyselystämme, niin sieltä nousee selkeästi muutamat kohdat esille. Valotetaanpa niitä hiukan. Opiskelijat kokivat kuluneen lukuvuoden osalta sen, että etäopiskelu ja lähiopiskelu ovat kumpikin erittäin hyviä toimintatapoja oikein sovellettuna. Jos kyseessä on luennoitava asiasisältö, niin silloin etäopiskelu tietoverkkoratkaisujen avulla on moneltakin osin tehokkaampaa kuin lähiopiskelu. Etäopiskelussa hyödynnetään videoneuvottelua, laadukkaat luentomateriaalit ovat saatavissa Moodle-oppimisympäristöstä, luennot ovat nauhoitettuja, tallenteet ovat katseltavissa sovitusta paikasta sovitun ajan, ja luentoja ennen opiskelija on voinut tutustua ennakkomateriaaliin flippaamisperiaatteiden mukaisesti. Jos opiskeltava asia vaatii esimerkiksi käytännön taitojen kehittämistä tai opiskeltavan asiasisällön syvällisempää osaamista, soveltamista, niin tällöin lähitapaamiset ovat se tehokkain tapa oppia. Kolmantena tapana on ollut käytössä hybridiopiskelumalli. Hybridisyydellä tarkoitetaan sitä, että osa opiskelijoista on etäopiskelussa videoneuvottelu avulla ja osa lähiopiskelussa fyysisessä oppimistilassa. Tällaiset tilanteet ovat opiskelijalle sekä opettajalla haasteellisia, ja tämä menetelmä soveltuu tiettyihin tilanteisiin hyvin. Jos opiskelija joutuisi liikkumaan pitkän matkan tullakseen lähiopiskelutilaan tai opiskelija ei voi jostain syystä saapua paikalle tai opetusta järjestetään lähiryhmän lisäksi satelliittipisteelle samaan aikaan, niin hybridi puoltaa paikkaansa. Hybriditilanteessa opiskelijoiden osallistaminen lähi-etäryhmien välillä on haastavinta ja vaatii ennakkosuunnittelua.
Mutta millainen on opiskelijan mielestä huippuhyvä digipedaratkaisu?
Kuten aiemmin mainittiin, etäopetus sopii opiskelijoille parhaiten ja toisena tulee lähiopetus. Lähiopetusta opiskelijat toivoivat silloin kun etäopetus ei ole mahdollista oppimissisällön takia. Opettajalle hybridiopetus, ryhmäopetusmuotona on haasteellinen ja samansuuntaisesti kokevat myös opiskelijat. Hybridi opetus sujuu hyvin silloin, kun opettajan digitaidot ovat hyvät ja opetustuokio hyvin suunniteltu ja valmisteltu.
(TAULUKKO 1. Mikä opetusmenetelmä on sopinut sinulle parhaiten?)
”Etäopetus on mahdollistanut omassa rytmissä elämisen, minkä ansiosta olen nukkunut riittävästi ja paremmin, olen voinut opiskella silloin, kun olo on virkeä ja motivoitunut”
”Asun toisella paikkakunnalla ja siten etäopetuksen ansiosta voin käyttää aikani tehokkaammin”
”Luentojen seuraaminen on tehokkaampaa kelaamisen ja pysäyttämisen ansiosta, sillä en joudu kuuntelemaan itselle itsestään selviä asioita (kelaan ohi) ja pysäyttämällä tallenteen ehdin kirjoittaa muistiinpanoja sekä ajatella opettajan esittämiä kysymyksiä, ennen kuin joku toinen ehtii vastata”
”Jatkossa vain pakolliset lähiopetuksena ja loput etänä, olisi itselle paras tapa”
”Kaikki lähiopetustunnit ovat olleet hyviä. Minulle riittää, että pääsen seuraamaan opettajan esiintymistä, jolloin asiat jäävät jo mustaa ruutua (zoom-yhteys) paremmin mieleen. Lähiopetustunneilla lisäksi kanssaopiskelijoiden kysymykset avartavat omaa oppimista entistäkin paremmin.”
Opiskelijoita pyydettiin kuvailmaan, millainen on hyvä etäopetustuokio. Opiskelijoiden mielestä perusasiat tulee olla kunnossa, jossa opettaja panostaa opetuksen laatuun, osallistaa opiskelijoita,
opettajalla on hyvät digitaidot ja kurssilla on ryhmätöitä. Aineiston perusteella opetuksen laatua edistävät esimerkiksi se, että alussa käydään yhteisesti läpi kurssin aikataulu ja tehtävät, kurssilla on ajantasaiset opetusmateriaalit, opettaja käyttää konkreettisia esimerkkejä. Opetuksella tulee olla selkeä agenda, Moodle-kurssi on selkeä, opintojakso on joustavasti toteutettu, videoneuvottelujen äänen ja kuvan laatu ovat hyviä.
Opiskelijoiden osallistaminen opetuksen aikana on opiskelijoiden mielestä merkityksellistä, koska osallistamisen myötä syntynyt vuorovaikutus lisää keskustelua, opiskelijoilla herää kysymyksiä, ja ongelmia ratkotaan yhdessä. Opiskelijat lähtökohtaisesti pitävät haasteista ja he haluavat ratkoa haasteita myös itsenäisesti. Lisäksi opettajan antaman rakentavan palautteen opiskelijat kokivat itselleen tärkeänä.
(TAULUKKO 2. Millainen on mielestäsi hyvä etäopetustuokio?)
”Vuorovaikutteinen ja antoisa. Usein myös lähiluennot menevät teorian luennoinniksi, kun nimenomaan toivoisi, että opettaja aktivoisi opiskelijoita enemmän!!!”
”Riittävästi aikaa keskustelulle. Flipped classroom on pedagogisesti fiksu ratkaisu. Ensin etukäteen perehdytään aiheeseen ja syvällisemmin tunnilla ja keskustelu päälle.”
”Hyvä lähiopetus tuokio on sellainen, jossa oppilaat pistetään käyttämään omaa päätään ja ratkomaan ongelmia. Siinä yleensä saadaan paremmin jutun juonesta kiinni.”
”Hyvässä lähiopetustuokiossa opetus on johdonmukaista, ja opettajan osaaminen on korkealla tasolla. Palaute on rakentavaa ja kannustavaa.”
Opiskelijoilta nousi erinomaisia esimerkkejä siitä, miten Moodle-kursseja tulisi kehittää. Suoritusohjeiden, Moodle-kurssin sekä oppimateriaalin selkeys olivat kolme asiaa, joita opiskelijat kehittäisivät. Kurssin tehtäväpalautusten ja tentin päivämäärät haluttiin selkeästi esille sekä Zoom-linkki tulee olla helposti löydettävissä. Pienet välitehtävät/tentit tukevat oppimista ja niitä opiskelijat toivoivat lisää. Omien opintojen etenemisen ja edistymisen seuranta koettiin helpottavana ja motivoivana, kun hän näkee opintojensa edistymisen.
(TAULUKKO 3. Miten kehittäisit Moodle-kurssien toteutuksia, jotta ne tukisivat oppimistasi?)
”Selkeästi päivämäärät esim. joka kurssin etusivulle, josta ne löytää helposti. Niin monella kurssilla tärkeät päivämäärät ja palautetut tehtävät voivat olla niin monen sivun takana, että ne jäävät huomaamatta. Ei opiskelijalla voi olla niin iso vastuu kahlata koko Moodle alusta läpi etsien tärkeitä tehtävien tai tenttien palautuspäivämääriä.”
”Mielestäni Moodle-kursseilla voisi olla useammin välikokeita, joissa voi itse kokeilla itsenäisesti opittuja asioita.”
”…täysin mahdotonta opiskelijan suodattaa, mitkä asiat näistä ovat niitä, joita olisi OIKEASTI hyödyllistä opetella”
”Tykkään itse henkilökohtaisesti siitä, jos opettajat ovat asettaneet ”täppiä” linkkeihin yms. muuhun sisältöön, jotta voi hyvin seurata omaa edistymistään sekä se nopeuttaa myös omaa tiedonhakuani, kun tiedän mitä olen jo lukenut ja mitä en. Tai näen minkä tehtävän olen jo tehnyt ja mitä en.”
Digipedagogiset ratkaisut ovat entistä vahvemmin osa arkeamme. Kuten kysely paljasti, niin ne toimenpiteet mitä digillä saadaan aikaiseksi, ovat hyvä lisä opetuksen toteuttamisessa. Tämä vaatii sen, että niin opiskelijoilla kuin opetushenkilöstöllä on asianmukaiset tilat, toimintavälineet ja digitaidot, joilla työtä tehdään pedagogisen suunnitelman mukaisesti. Jokaisella liikkeellä digiloikassa tulee olla jokin merkitys, ennalta sovittu merkitys. Jokaisessa kriisissä, kuten nyt pandemiassa, on aina elementtejä johonkin hyvään. Nyt meillä on tullut tilaisuus, osin pakon sanelema, kehittää organisaation toimintatapaa ja yksilöinä olemme uskaltaneet kurkistaa digi-aidan toisellekin puolelle ja huomata niitä mahdollisuuksia, joita emme ole osanneet ennen käyttää. Pandemian aikana kehitetyt, kokeillut ja opitut digipedaratkaisut tulevat jäämään ja rikastuttamaan arkeamme.
Kirjoittajat
Anuliina Savolainen, monimuotopedagogiikan asiantuntija ja Seppo Räsänen, digipeda-asiantuntija