Yhteiskunnan katse on kääntynyt viime vuosina lastensuojelun jälkihuoltoon, joka on lastensuojeluasiakkuuden päätösvaihe. Oikeus jälkihuoltoon syntyy lastensuojelulain (417/2007, 40 §) mukaisesti järjestetyn sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuoltoon on oikeutettu myös avohuollon sijoituksen jälkeen, jos se on kohdistunut yksin lapseen tai kestänyt vähintään kuusi kuukautta (Lastensuojelulaki 37 §). Jälkihuolto-oikeus voi muodostua poikkeuksellisesti ja tapauskohtaisesti myös jostain muusta syystä. Ikäraja jälkihuolto-oikeuteen on Suomessa 23 vuotta. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/ 417(12.4.2019/542.)

Jälkihuolto palvelukokonaisuutena on nuorelle lastensuojelunasiakkuuden vapaaehtoinen päätösvaihe, jossa nuori saa tukea kasvussaan kohti itsenäistymistä ja täysi-ikäisyyden tuomia vastuita, oikeuksia ja velvollisuuksia. Hyvinvointialueet ovat velvollisia jälkihuoltoa järjestämään ja toteuttamaan. Yhteiskunnallisesti ja tutkimuksellisesti lastensuojelunpalveluissa jälkihuolto on jäänyt vähemmälle huomiolle. Asiakasmäärät erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa ovat olleet nousujohteisia, mikä tietää jälkihuolto-oikeutettujen määrän kasvua ja runsaampaa palvelun käyttäjäjoukkoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019.)

Yhteiskunnallisesti ja tutkimuksellisesti lastensuojelunpalveluissa jälkihuolto on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Vuosina 2021–2023 Hyvää jälkeä – Jälkihuolto siirtymänä ja aikuistumisen tukena uudistuvassa palvelujärjestelmässä tutkimus- ja kehittämishanke loi katseita kohti jälkihuollon tutkimusta. Tavoitteena oli ymmärtää ja tunnistaa aikuistumista ja itsenäistymistä tukevaan jälkihuoltoon osallistuvien ammattilaisten ja nuorten jälkihuoltokokemuksiin vaikuttavia tekijöitä. Tietoisuuden kasvattaminen ja vahvistaminen jälkihuollosta on tärkeää ja tähän yhteiskunnalliseen tarpeeseen hankkeella lähdettiin vastaamaan. (Tampereen yliopisto 2023.)

Erityisyyttä ja jälkihuoltoa

Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteuttamassani opinnäytetyössä tutkin täysi-ikäisten kehitysvammaisten nuorten näkökulmasta. Opinnäytetyössä kuvattiin aiempien tutkimusten pohjalta kehitysvammaisten nuorten kokemuksia palveluiden sisällöistä sekä palveluiden saatavuudesta. Millaisia palveluja kehitysvammaisen nuoren palvelupolkuun sisältyi ja miten palveluiden saatavuus oli toteutunut?

Tutkimuskohteena erityisryhmistä kehitysvammaisuus osoittautui mielenkiintoiseksi, sillä kehitysvammaisten kokemuksista tehtyä tutkimusta ei ole juuri saatavilla. Kehitysvammaisuuden monialaisuuden käsittäminen ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Sosiaalialan ammattitaitovaatimukset, kokonaisvaltainen palvelujärjestelmäosaaminen ja yhteistyö eri palveluiden välillä korostui lastensuojelun jälkihuollon palvelukokemuksissa. Kehitysvammaisten nuorten monipuoliset palveluntarpeet vaativat moniammatillista lähestymistapaa. Tutkimusten tekemisessä tulevaisuudessa tulee panostaa tutkimukseen osallistumisen mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen ja kommunikaation mahdollistamisella, tunnistamalla kehitysvammaisten arvokas kokemusasiantuntijuus ja erityisryhmien aktiivinen rooli palveluidenkäyttäjinä. (Eräsaari ym. 2015; Schalin &Tuukkanen 2021; Paaso 2024.)

Kehitysvammaisuuden monialaisuuden käsittäminen ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Sosiaalialan ammattitaitovaatimukset, kokonaisvaltainen palvelujärjestelmäosaaminen ja yhteistyö eri palveluiden välillä koroistui lastensuojelun jälkihuollon palvelukokemuksissa.

Lastensuojelutaustan tiedetään vaikuttavan pitkään nuorten elämäntarinassa, joten jälkihuollon antama tuki on tärkeää nuoren itsenäistymisvaiheessa. Laadukkaalla jälkihuollolla mahdollistetaan nuorten kiinnittyminen yhteiskuntaan ja nuori voi kokea itsensä arvokkaaksi. (Paaso 2024.)

Kirjoittaja:

Elina Paaso, sosionomi YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Eräsaari, Jenny, Hakala, Katariina, Hyytiäinen, Arja, Juntunen, Riitta-Liisa, Kiviranta, Marita, Korhonen, Sami, Lange, Birgitta, Parkko, Anne, Rissanen, Antti, Salonen, Petri, & Vuotila, Irmeli 2015. Onnistuneita valintoja yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Onnistuneita valintoja -hankkeen loppuraportti. Harjajärvi, Minna, Burakoff Katja, Hakala Katariina & Somer Sari. Kehitysvammaliiton selvityksiä 10. https://www.kehitysvammaliitto.fi/wp-content/uploads/kehitysvammaliiton-selvityksia-10.pdf. Viitattu 3.6.2024.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L12P75. Viitattu 3.6.2024.

Paaso, Elina 2024. Kehitysvammainen nuori lastensuojelun jälkihuollossa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. YAMK-Opinnäytetyö, Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060420759. Viitattu 4.6.2024.

Pexels 19.11.2016. Kädet, makro, kasvi. Valokuva. Pixabay.

https://pixabay.com/fi/photos/k%C3%A4det-makro-kasvi-maaper%C3%A4-kasvaa-1838658/. Viitattu 3.6.2024.

Schalin, Anton &Tuukkanen, Terhi 2021. Lapsiasiavaltuutettu. Vammaisuus ja lasten oikeudet. Lapsen elämää vamman kanssa. Vamman kanssa elävien lasten ajatuksia yhdenvertaisuudesta. Lapsiasia-valtuutetun toimiston julkaisuja 2021:4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163568/Vammaisuus%20ja%20lapsen%20oikeudet.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 3.6.2024.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamisryhmän loppuraportti, Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:43. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4084-0. Viitattu 3.6.2024.

Tampereen yliopisto. Hyvää jälkeä – Jälkihuolto siirtymänä ja aikuistumisen tukena uudistuvassa palvelujärjestelmässä 2023. https://projects.tuni.fi/hyvaajalkea/. Viitattu 3.6.2024.