Koronaviruspandemia ravisteli maailmaa voimakkaasti ja pandemian aiheuttama työkuormitus heikensi sote-työntekijöiden työhyvinvointia (Nikunlaakso 2022). Myös terveydenhuollon eturintamassa työskennelleiden laboratoriohoitajien työkuorma lisääntyi pandemian aikana. Miten laboratoriohoitajat selviytyvät pandemian aiheuttamassa myllerryksessä? Tässä blogikirjoituksessa pureudumme tutkimukseen, joka valottaa laboratoriohoitajien kokemaa psykologista resilienssiä koronapandemian ajalta.

Mitä on resilienssi?

Resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua, selviytyä ja palautua vaikeista tilanteista ja stressaavista olosuhteista. Sei auttaa ihmisiä kestämään elämän haasteita ja vastoinkäymisiä. Stressaavissa poikkeusoloissa resilienssi on erityisen tärkeä voimavara, koska se auttaa yksilöitä vaimentamaan stressiä ja löytämään keinoja kohdata vaikeudet. Resilienssi syntyy ihmisen kyvyistä ja taidoista hyödyntää sisäisiä ja ulkoisia voimavarojaan. On tärkeää muistaa, että resilienssi on myös ominaisuus, jota voi kehittää.

Häkkisen (2023) opinnäytetyössä selvitettiin laboratoriohoitajien resilienssiä koronaviruspandemian ajalta. Työssä tarkasteltiin erityisesti iän, työkokemuksen, vuorotyöluonteisuuden ja koetun stressin yhteyttä resilienssiin. Opinnäytetyössä toteutetun tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa laboratoriohoitajien resilienssistä. Tämä tieto auttaa organisaatioita kehittämään toimintaa työntekijöiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja työtyytyväisyyden lisäämiseksi erityisesti poikkeusoloihin. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena kyselynä, joka kohdennettiin ISLAB hyvinvointiyhtymän Pohjois-Savon aluelaboratoriossa marraskuussa 2022 työskenneille laboratoriohoitajille.

Matala resilienssi ja sen vaikutus työssä jaksamiseen

Resilienssiä mitattiin CD-RISK-10 resilienssimittarilla ja tulosten mukaan vastaajista 64 %:lla oli matala resilienssi. Verratessa tätä tulosta muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin havaittiin samankaltaista trendiä. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että koronaviruspandemian aikana työntekijöiden resilienssi on yleisesti ollut matalalla tasolla.

Matala resilienssi voi olla merkki siitä, että laboratoriohoitajilla on ollut haasteita selviytymis-, muutos-, toipumis- ja palautumiskyvyssä sekä kriisinkestävyydessä. Tämä voi vaikuttaa heidän työssä jaksamiseensa ja työhyvinvointiinsa. Resilienssi korreloi uupumusoireilun kanssa, jolloin matala resilienssi voi vähentää laboratoriohoitajien kykyä kestää vaikeuksia ja siten lisätä riskiä sairastua työuupumukseen. Matala resilienssitaso voi altistaa heidät suuremmalle riskille kohdata vaikeuksia ja uupumusta tulevaisuudessa ‒ erityisesti jos stressaavat tilanteet lisääntyvät tai muuttuvat vaativammiksi. Laboratoriohoitajien tulisi olla tietoisia omasta stressinsietokyvystään ja resilienssistään sekä pyrkiä kehittämään näitä ominaisuuksia.

Tutkimuksen mukaan laboratoriohoitajien resilienssillä oli tilastollisesti merkittävä yhteys koettuun stressiin. Resilienssi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten yksilöt kokevat stressin voimakkuuden. Tämä tulos vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa siitä, että resilienssi vaikuttaa stressin kokemiseen. Tämä voi merkitä sitä, että matalan resilienssin omaavilla yksilöillä voi olla vaikeuksia käsitellä voimakasta stressiä ja he voivat tuntea olonsa uupuneiksi tai voimattomiksi stressitekijöiden hallinnassa. Pienikin positiivinen muutos resilienssissä voi vaikuttaa myönteisesti koetun stressin voimakkuuteen. Tulosten mukaan laboratoriohoitajien kokema stressitaso oli kokonaisuutena alhainen ja resilienssi oli matala. Tämä voi johtua monista tekijöistä. Yksi mahdollinen selitys voi olla se, että pandemian aiheuttama stressi oli lyhytaikaista ja akuuttia. Tehty kysely ajoittui ajankohtaan, jolloin pandemia oli hiipumassa.

Tulevaisuuden suuntia

Resilienssin mittaaminen ei ole yksinkertaista, sillä resilienssi on monimuotoinen yksilön ominaisuus ja siihen voi vaikuttaa useampi eri tekijä. On huomioitava, että yksilön resilienssi ja stressin kokeminen ovat hyvin yksilöllisiä, monitahoisia ja monikerroksisia ominaisuuksia. Tehty tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa laboratoriohoitajien resilienssistä koronapandemian ajalta.

Matala resilienssi vaikuttaa monin tavoin työhyvinvointiin ja voi altistaa yksilöt voimakkaalle stressille ja uupumukselle. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia yksilön resilienssiä ja kehittää käytännön työkaluja sen vahvistamiseksi työyhteisöissä. Työyhteisössä toteutetut, resilienssiä vahvistavat interventiot voivat auttaa työntekijöitä käsittelemään stressiä, sopeutumaan muutoksiin ja kehittämään henkilökohtaisia voimavarojaan.

Kun pandemian jälkipyykkiä pestään, on olennaisen tärkeää ymmärtää, kuinka laboratoriohoitajat ovat selviytyneet koronapandemiasta ja mitä voimme oppia tulevaisuutta varten. Tämä ymmärrys voi auttaa parantamaan työhyvinvointia ja ehkäisemään mahdollista työuupumusta tulevaisuudessa. Laboratoriohoitajiin kohdistunut resilienssitutkimus avaa ikkunan siihen, miten terveydenhuollon ammattilaiset ovat voineet vaikeina pandemia-aikoina ja millaisia keinoja tarvitaan heidän tukemisekseen tulevaisuudessa.

Kirjoittajat:

Taija Häkkinen, bioanalyytikko kliininen asiantuntija (YAMK) -opiskelija, Bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma

Minna Hoffrén, FT, lehtori, Savonia-amk, Master School

Lähteet:

Häkkinen, Taija 2023. Kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus laboratoriohoitajien resilienssistä koronaviruspandemiassa

Nikunlaakso, Risto 2022. Korona on lisännyt sote-työntekijöiden kuormitusta, mutta tilannetta voidaan parantaa. Työterveyslaitoksen blogi. 24.02.2022. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/korona-on-lisannyt-sote-tyontekijoiden-kuormitusta-mutta-tilannetta-voidaan-parantaa. Viitattu 14.11.2023.