Ensihoito on alana vetovoimainen, mutta samalla alaa vaivaa varhainen poistuma (Holmström, Kuisma, Nurmi, Porthan, Puolakka. 2021). Terveydenhuollon henkilöstön väsymys ja aikomus lähteä alalta ovat korkealla tasolla, ja terveydenhuollon ammatit ovat menettäneet vetovoimaansa. Myös ensihoitajan ammatissa on havaittu alanvaihtamisaikeiden kasvavan. Terveydenhuollon näkökulmasta ensihoitopalvelut muodostavat erityisen kontekstin (Ericsson, Nordquist, Lindström, Rudman. 2022). Ensihoidon tehtävämäärät ovat kasvaneet noin 5 % joka vuosi vuodesta 2015 lähtien, ja palveluiden häiriökysyntä on lisääntynyt. Häiriökysyntä johtuu palvelurakenteen kyvyttömyydestä hoitaa asioita oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa tilanteen vaatimalla tavalla (Kuisma & Hoppu. 2022). Tuoreen Savonia-ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyön mukaan akuutteja hätätilanteita on vähän, vain alle 1 prosentti (Ridell, Penttonen. 2021), joka saattaa olla ristiriidassa ensihoitajan odotuksiin ammatin tehtävistä.

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat ensihoitotyössä pysymiseen ja alanvaihtosuunnitelmiin Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneiden ensihoitajien ja hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen täydennyskoulutuksen suorittaneiden sairaanhoitajien keskuudessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös eroja näiden kahden koulutuspolun välillä.

Menetelmä

Tiedon kerääminen suoritettiin Webropol-kyselyllä, johon vastasi yhteensä 219 vapaaehtoista ensihoitajaa. Kysely keskittyi ensihoidon pitovoima- ja kuormitustekijöihin sekä tekijöihin, jotka saavat henkilöt harkitsemaan ensihoitotyöstä poistumista. Kyselyssä vaihtoehtoina oli kirjallisuuskatsauksen perusteella esiin nousseita tekijöitä monivalintakysymyksinä. Kyselyyn osallistuneista 128 oli suorittanut ensihoitajan (amk) tutkinnon, ja 91 oli suorittanut hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen täydennyskoulutuksen.

Tulokset

24-tunnin työvuorot olivat merkittävä tekijä sekä ensihoitaja tutkinnon omaaville, että hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen suorittaneille (70 % ja 68 %). Työyhteisöä pidettiin vaikuttavana tekijänä molemmilla ryhmillä, ensihoitajatutkinnon omaavista 60 % ja hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen suorittaneista 67 %. Työn monipuolisuus koettiin tärkeänä pysymisen kannalta molemmissa ryhmissä, 60 % ensihoitajatutkinnon omaavista ja 70 % hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen suorittaneista. Itsenäisyys vaikutti pysymiseen ensihoitotyössä, 55 % ensihoitajatutkinnon omaavista ja 64 % hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen suorittaneista arvioi sen merkityksen oleelliseksi.

Alanvaihtosuunnitelmiin vaikuttivat urapolun puute ja valvominen molemmissa ryhmissä, mutta erityisesti ensihoitajan ammattikorkeakoulututkinnon omaavilla. Potilaiden itseohjautuvuuden puute ja heikot kehittymismahdollisuudet olivat myös merkittäviä tekijöitä alanvaihtosuunnitelmissa molemmilla ryhmillä. Palkkaus ja työnantaja nousivat esiin tekijöinä, jotka vaikuttavat alanvaihtosuunnitelmiin ja niissä havaittiin pieniä eroja koulutuspolkujen välillä.

Asiakkaiden päihteiden käyttö, kyynistyminen ihmisiin ja väkivallan uhka koettiin kuormitustekijänä enemmän hoitotason ensihoidon 30 opintopisteen suorittaneilla verrattuna ensihoitajan ammattikorkeakoulututkinnon omaaviin. Valvominen, potilaiden itseohjautuvuuden puute, ja heikot kehittymismahdollisuudet olivat suurempia huolenaiheita ensihoitajatutkinnon suorittaneilla.

Työn monipuolisuus ja itsenäisyys, työyhteisö sekä 24 tunnin työvuorot ovat pitovoimatekijöitä. Urapolun puute, valvominen, potilaiden itseohjautuvuuden puute, heikot kehittymismahdollisuudet, palkkaus ja työnantaja ovat tekijöitä, jotka voivat johtaa alanvaihtosuunnitelmiin.

Urapolun puute ja ammatillinen kehittyminen

Yksi merkittävä haaste, joka vaikuttaa ensihoitotyön pitovoimaan, on urapolun puute. Suomalaisella ensihoitajalla ei ole selkeää polkua uralla etenemiseen. Ensihoitaja valmistuu usein ammattikorkeakoulusta ja nousee korkeimmalle ensihoidon tasolle hoitotason ensihoitajaksi. Tämän jälkeen mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen ja etenemiseen ovat rajalliset, mikä voi aiheuttaa tyytymättömyyttä ja halun vaihtaa alaa.

Ratkaisuna tähän haasteeseen voitaisiin ajatella jopa akatemian perustamista, joka kattaisi kaikki ensihoitoalan koulutustasot ensiauttajasta tohtorikoulutukseen saakka, kuten Iso-Britanniassa. Tämä mahdollistaisi ammatillisen kehittymisen ja etenemisen niille, jotka haluavat syventää osaamistaan ja työskennellä erilaisissa rooleissa ensihoitoalalla. Haastavuuden tähänkin malliin tuo se, miten urapolku käytännössä rakentuisi sen jälkeen, kun ensihoitaja toimii hoitotasolla ja miten rakenne istuisi suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuollon viitekehykseen.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä EQF6 – tason jälkeen on mahdollisuus jatkaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tai yliopisto-opintoihin. Suoranaiseen ensihoidon jatkotutkintokoulutukseen vaihtoehtoja on vain muutama ylempi korkeakouluvaihtoehto, joista yksi on Savonia-ammattikorkeakoulun ylempi ammattikorkeakoulututkinto, jonka useat ensihoidon johtamistyötä tekevät ovat suorittaneet.

Potilaiden itseohjautuvuuden ja terveyden edistäminen sairaalan ulkopuolella

Toinen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa ensihoitotyön pitovoimaan on potilaiden itseohjautuvuuden puute. Useimmat ensihoitotehtävät ovat kiireettömiä hoidon tarpeen arviointitehtäviä ja laajaa sosiaali- ja terveysalan osaamista vaativia. Ensihoitajat mieltävät kuitenkin ammattinsa akuutiksi hoitotyöksi. Tämä saattaa johtaa turhautumiseen ensihoitajien keskuudessa, kun he joutuvat käsittelemään suurimmaksi osaksi tehtäviä, joita asiakkaat olisivat voineet hoitaa omatoimisesti.

Potilaiden valistus ja opastus voivat olla avainasemassa tässä asiassa. Kansallisesti onkin olemassa 116117 numero, josta saa apua terveydenhoidon tarpeisiin. Kansalaisten tulisi saada ymmärrystä terveyden edistämisestä, perusensiavusta ja siitä, milloin on tarpeen hakeutua lääketieteelliseen hoitoon. Kansalaisten valistaminen pitäisi aloittaa jo nuorena, esimerkiksi peruskoulun pakollisena kansalaistaitojen kurssina, johon sisältyisi opastus perusvaivoihin, ja miten niissä toimitaan (kuume, mahatauti, haava, juopunut kaveri, mielenterveysongelma, jne).

”Oikeasti hoitoa tarvitsevien potilaiden hoito on palkitsevaa, mutta valitettavasti ensihoidossa näkyy ihmisten uusavuttomuus ja kykenemättömyys ottaa vastuuta itsestään. Tämä syö työmotivaatiota.”

Kyynistyminen on ilmiö, jonka vastaajat ovat tuoneet esiin ja joka voi vaikuttaa merkittävästi ensihoitajan ammatilliseen motivaatioon ja työssä jaksamiseen. Kyseessä on usein turhautumisen ja pettymyksen tunteet, jotka voivat kasaantua ajan myötä. Esille tulleissa vastauksissa kuvataan tilanteita, joissa ensihoitajat kokevat, että heitä kutsutaan tehtäville, jotka eivät vaadi ensihoitopalveluita, kuten verta vuotavan haavan sormeen saanut ihminen.

Useat vastaajat toivat ilmi turhautumisen vapaamuotoisessa vastauksessaan, korostaen, että on palkitsevaa hoitaa niitä potilaita, jotka todella tarvitsevat apua. Kuten vastaaja tuo esille huolensa siitä, että ensihoitotyössä näkyy ihmisten uusavuttomuus ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Tämä voi syödä työmotivaatiota ja aiheuttaa turhautumista ensihoitajissa ja varmasti laajemmin kuin myös koko sote-alalla.

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuka kantaa vastuun tästä tilanteesta ja mitä voitaisiin tehdä, jotta asiakkaan tarve ja ensihoito kohtaisivat. Eräs huolenaihe on se, että alalla ei enää mitata riittävästi henkilön soveltuvuutta ensihoitajan ammattiin ja ensihoitajat saattavat unelmoida ammatista, jota ei ole. Ehkä tämä näkyy myös siinä, että tutkinnon suorittaneista 35 % harkitsee alan vaihtoa. Tämä viittaa siihen, että tarvittaisiin parempia keinoja varmistaa, että alalle hakeutuvat ja valmistuvat ovat aidosti motivoituneita ja sopivia tähän vaativaan ammattiin.

Kyynistymisen ehkäisemiseksi ja ensihoitajien työmotivaation ylläpitämiseksi olisi tärkeää panostaa myös alan työolojen ja työympäristön parantamiseen, sekä hoidontarpeen arviointiin etäyhteyksin, että muilla keinoin, esimerkiksi yhden hengen ensihoitoyksiköillä. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja tukitoimia, jotka auttavat ensihoitajia käsittelemään työn haasteita ja stressiä. Tärkeää on myös tunnistaa yksilölliset vahvuudet ja tarjota mahdollisuuksia kehittyä ja edetä uralla. Vastuuta turhautumisen ehkäisemisestä kantavat niin yksilöt, työnantajat kuin koulutusorganisaatiotkin.

Johtopäätökset

Vetovoimaisen ja pitovoimaisen ensihoitoalan ylläpitäminen vaatii huomioimista niin ammatillisen kehittymisen, potilaiden itseohjautuvuuden ja terveyden edistämisen, kyynistymisen ehkäisemisen kuin työntekijöiden tukemisenkin suhteen. Erilaiset urapolut kuitenkin näyttäisivät vaikuttavan alan pitovoimaan eri tavoin. Sairaanhoitaja, joka työskentelee aluksi perustasolla ja jatkaa lisäkoulutuksen jälkeen hoitotasolle voi olla pitovoimatekijä urakehityksen kannalta.

Urapolun puute oli iso syy vaihtaa tai miettiä ensihoitotyön vaihtamista muuhun varsinkin ensihoitajatutkinnon omaavalla. Ensihoitoon on tullut uusia työtehtäviä ja urapolkuja tilannekeskuspäivystäjiksi, yksin liikkuviksi alue-ensihoitajiksi ja ensihoitajan on mahdollista kouluttautua myös ensihenkilötyöhön ja kenttäjohtajiksi. Kaikille näitä tehtäviä ei riitä, mutta toivottavasti erilaiset ensihoidon työnmahdollisuudet lisäävät pitovoimaa, kun ensihoitoon avautuu erilaisia urapolkuja. Samalla tilannekeskuspäivystäjät ja yksin liikkuvat alue-ensihoitajat vähentävät kahden ensihoitajan yksikön kiireettömiä ensihoitotehtäviä ja parantavat terveystoimen yhteneväistä toimintaa. Uudet uramahdollisuudet voivat ehkäistä ensihoitajan turhautumista ja mahdollisesti kahden ensihoitajan ensihoitoyksikölle ohjautuu enemmän tehtäviä, jotka ovat tarkoituksenmukaisia.

Ensihoito on arvokas ja vaativa ala, joka ansaitsee huolenpidon niin ammattilaisten kuin yhteiskunnan tasolla. Ala on monille houkutteleva, mutta samalla kohtaa haasteita, jotka voivat vaikuttaa sen pitovoimaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Kirjoittajat:

Hanna Ulmanen, YAMK tutkinto-opiskelija, Ensihoidon johtamisen YAMK-tutkinto, hoitotason ensihoitaja. hanna.ulmanen@edu.savonia.fi

Marko Tolonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, marko.tolonen@savonia.fi

Opinnäytetyö, Ulmanen, Hanna. 2023: Miksi jään, miksi lähden: Ensihoitajien näkemyksiä työssä pysymisestä ja alanvaihdosta eri koulutuspoluissa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120734957

Lähteet:

Ericsson, C., Nordquist, H., Lindström, V., Rudman, A. 2022. Paramedics’ perceptions of job demands and resources in Finnish emergency medical services: a qualitative study Viitattu 16.10.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9717484/

Holmström, P., Kuisma, M., Nurmi, J., Porthan, K., Puolakka, T. 2021. Ensihoito. Sanoma Pro Oy Helsinki. Viitattu 16.10.2023

Hoppu, S., Kuisma, M. 2022. Ensihoidon tehtäväkenttä on muuttunut. Viitattu 26.09.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo16826

Ridell, E., Penttonen, J., 2021. Ensihoidon vaativat tilanteet. Retrospektiivinen dokumenttianalyysi ensihoitokertomuksista. Savonia-ammattikorkeakoulu.