COVID-19-pandemia on ollut merkittävä käännekohta monilla elämänalueilla, myös mielenterveyspalveluissa. Pandemian aikana, kun fyysinen etäisyys ja liikkumisrajoitukset rajoittivat perinteisiä palveluja, digitaaliset ratkaisut nousivat tärkeäksi välineeksi terveyspalveluiden tarjoamisessa. Digitaalisuus on mahdollistanut etähoidon, joka on tarjonnut uusia mahdollisuuksia ja haasteita myös mielenterveyspalveluiden toteuttamisessa, erityisesti haavoittuville ryhmille. Tässä artikkelissa tarkastellaan digitaalisen mielenterveydenhuollon laajempaa roolia pandemian aikana, sekä sen vaikutuksia hoidon saatavuuteen, tehokkuuteen ja laatuun.

Tämä artikkeli pohjautuu Savonian YAMK Master Schoolin opiskelijoiden tekemiin tutkimuskatsauksiin osana Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojaksoa.

Digitaalisten mielenterveydenpalvelujen mahdollisuudet ja haasteet

COVID-19-pandemia on pakottanut monia psykiatrian ja mielenterveyden ammattilaisia ottamaan käyttöön digitaaliset ratkaisut hoidon tarjoamisessa. Kane et al. (2022) toteavat systemaattisessa katsauksessaan, että digitaalisten ratkaisut, kuten etävastaanottojen ja online-hoito-ohjelmien käyttö, on parantanut mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Erityisesti alueilla, joilla perinteisten palvelujen saatavuus on ollut rajallista, digitaaliset ratkaisut ovat mahdollistaneet paremmin hoitoon pääsyä. Etähoito on tarjonnut sekä potilaille että ammattilaisille joustavan ja turvallisen tavan ylläpitää hoitosuhteita.

Pandemian aikana teknologian käyttö nopeutti hoidon järjestelyjä ja mahdollisti suuremman potilasmäärän tavoittamisen. Tämä oli erityisen tärkeää silloin, kun fyysiset vastaanotot eivät olleet mahdollisia. Tästä huolimatta digitaaliset menetelmät ovat tuoneet mukanaan myös haasteita. Kane et al. (2022) korostavat, että teknologian käyttöön liittyy ongelmia, kuten yhteysongelmia ja teknisiä laitteisto-ongelmia, jotka voivat estää hoidon sujuvuuden. Lisäksi potilaiden yksityisyyden ja tietoturvan varmistaminen on ollut tärkeä huomioida etähoidon toteuttamisessa.

Digitaalisten palvelujen tehokkuus ja asiakaskokemus

Monissa tutkimuksissa on selvitetty digitaalisten mielenterveyspalvelujen tehokkuutta erityisesti nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Wall et al. (2023) tutkivat verkossa toimivaa terapeuttiavusteista itsehoito-ohjelmaa nuorille, joiden vanhemmilla on alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Tutkimus osoitti, että digitaalinen itsehoito-ohjelma pystyi vähentämään nuorten alkoholinkäyttöä ja parantamaan heidän mielenterveyttään. Digitaalisen hoitomallin etuna oli mahdollisuus tavoittaa nuoria, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa perinteisillä hoitomuodoilla. Tämä osoittaa, että digitaalisten hoitomallien interventiot voivat olla tehokkaita erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville potilaille.

Bruhl et al. (2021) puolestaan tarkastelevat, kuinka digitalisaatio on muuttanut psykiatrian käytäntöjä. Heidän tutkimuksensa mukaan digitaalisuus on tuonut mukanaan tehokkuutta ja kustannussäästöjä, mutta myös haasteita potilaan ja terapeutin välisen henkilökohtaisen suhteen luomiseen. Esimerkiksi etähoito ei aina pysty tarjoamaan samanlaista terapeuttista vuorovaikutusta kuin kasvokkain tapahtuva hoito, joka voi vaikuttaa hoidon laatuun. Digitaalinen mielenterveyshoito voi kuitenkin toimia arvokkaana täydentävänä ratkaisuna, erityisesti kriisitilanteissa ja erityistarpeita omaavilla potilailla.

Digitaalisten ratkaisujen monipuolisuus

Digitaalisten menetelmien käytön laajentaminen mielenterveyden toiminta-alueella on saanut merkittävää nostetta pandemian aikana ja tuo mukanaan merkittäviä mahdollisuuksia parantaa hoidon saatavuutta. Philippe et al. (2022) toteavat meta-analyysissään, että erityisesti päihteiden käyttöön, mielialan häiriöihin ja ahdistuneisuushäiriöihin liittyvät digitaalisen terveyden interventiot ovat olleet tehokkaita. He huomauttavat, että digitaaliset ratkaisut voivat tarjota potilaille joustavuutta ja mukautumista henkilökohtaisiin tarpeisiin. Virtuaalitodellisuus, mobiilisovellukset ja online-terapiasovellukset voivat tukea perinteistä hoitoa ja tarjota potilaille uusia väyliä ja välineitä oireiden hallintaan.

Virtuaalitodellisuuden ja mobiilisovellusten hyödyntäminen on erityisesti tuonut lupaavia tuloksia esimerkiksi altistusterapiassa ja kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa (KKT, CBT engl). Bruhl et al. (2021) ja Philippe et al. (2022) korostavat, että vaikka digitaalinen terapia ei voi täysin korvata perinteistä hoitoa, se voi täydentää hoitopolkuja ja tarjota merkittäviä etuja erityisesti niille, joilla on rajoitetut mahdollisuudet osallistua perinteisiin hoitoihin.

Johtopäätökset

Digitaalisuus on tuonut monia positiivisia muutoksia mielenterveyspalveluihin pandemian aikana. Etähoidon ja digitaalisten ratkaisujen avulla on pystytty parantamaan hoidon saatavuutta, erityisesti haavoittuvilla potilasryhmillä, ja nopeuttamaan hoitoprosesseja. Digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen on kuitenkin tuonut mukanaan myös haasteita. Näitä ovat tekniset ongelmat, huoli potilasturvallisuudesta ja vaikeudet asiakaskontaktien ylläpitämisessä.

Digitaalisten ratkaisujen käyttö on kuitenkin osoittanut tehokkaaksi ja lupaavaksi hoitokeinoksi vaikuttaa kohderyhmiin, erityisesti nuoriin ja päihdehäiriöistä kärsiviin henkilöihin. Tulevaisuudessa digitaalisen mielenterveydenhuollon rooli tulee todennäköisesti vain kasvamaan. On tärkeää, että palvelujen digitaalisuutta kehitetään edelleen ja että ammattilaisille tarjotaan riittävästi koulutusta ja tukea digitaalisten menetelmien hyödyntämisessä. Näin voidaan varmistaa, että ratkaisut voivat toimia tehokkaina lisäkeinoina perinteisen hoidon rinnalla.

________________________________________

Lähteet

Bruhl, A., Huber, C., Lang, U., Papassotiropolous, A., Roth, S. (2021). Psychiatry in the Digital Age: A Blessing or a Curse? PubMed Central. Verkkoartikkeli. Saatavana: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8391902/#sec4-ijerph-18-08302.

Kane, H., Gourret Baumgart, J., El-Hage, W., Deloyer, J., Maes, C., Lebas, M-C., Marazziti, D., Thome, J., Fond-Harmant, L., Denis, F. (2022). Opportunities and Challenges for Professionals in Psychiatry and Mental Health Care Using Digital Technologies During the COVID-19 Pandemic: Systematic Review. JMIR Human Factors. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8820762.

Philippe, T.J., Sikder, N., Jackson, A., Koblanski, M.E., Liow, E., Pilarinos, A., & Vasarhelyi, K. (2022). Digital Health Interventions for Delivery of Mental Health Care: Systematic and Comprehensive Meta-Review. Verkkojulkaisu. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9109782/#app1.

Wall, H., Hansson, H., Zetterlind, U., Kvillemo, P., Elgán, T.H. (2023). Effectiveness of a Web-Based Individual Coping and Alcohol Intervention Program for Children of Parents With Alcohol Use Problems: Randomized Controlled Trial. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/38598286/.

________________________________________

Artikkelin kirjoittamisessa on hyödynnetty keinoälyä tutkimuskatsausten tietojen tiivistämisessä.

Kirjoittajat

Kujanpää Heidi ja Semilä Tiina, Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojakson opiskelijat, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu teija.korhonen@savonia.fi

Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu juha.peteri@savonia.fi