Nuorten masennus ja ahdistus ovat merkittäviä mielenterveysongelmia, joita voidaan hoitaa tehokkaasti myös digitaalisten työkalujen avulla. Digitaalinen mielenterveysinterventio (DMHI) on noussut yhdeksi lupaavimmista tavoista parantaa nuorten mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta ja laatua. Tämä artikkeli tarkastelee digitaalisten menetelmien käyttöä nuorten masennuksen ja ahdistuksen hoidossa sekä esittelee keskeisiä suosituksia ja haasteita, jotka liittyvät digitaalisten työkalujen integroimiseen mielenterveyden hoitoon.

Artikkeli perustuu Savonian YAMK-opiskelijoiden tekemään tutkimuskatsaukseen Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojaksolla.

Digitaalisten menetelmien merkitys mielenterveyspalveluissa

Mielenterveyshäiriöt, kuten nuorten masennus ja ahdistus, ovat maailmanlaajuisesti kasvava huolenaihe. Yhteiskunnallisesti on merkittävää missä määrin pystytään tavoittamaan ja hoitamaan näitä nuoria. Riskinä on, että ne nuoret, joita ei tavoiteta, jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle ja heidän elämänlaatunsa heikkenee. Perinteinen hoito ei aina saavuta kaikkia tarvitsijoita, ja palvelujen saatavuus vaihtelee suuresti eri alueilla ja väestöryhmissä. Digitaalisten työkalujen käyttö mielenterveystyössä voi auttaa saavuttamaan enemmän ihmisiä ja tarjoamaan räätälöityjä hoitomuotoja. Euroopan Psykiatrinen Yhdistys (EPA) on esittänyt käytännön suosituksia digitaalisten mielenterveysinterventioiden (DMHI) käyttöönottamiseksi, kuten telepsykiatrian ja itseohjautuvien sovellusten hyödyntämiseksi. Nämä työkalut ovat jo osoittautuneet tehokkaiksi, mutta niiden laaja-alainen integrointi perinteisiin hoitomenetelmiin on yhä kesken.

Kalman ja hänen kollegansa (2023) korostavat, että digitaalisten työkalujen integroiminen perinteiseen hoitoon on keskeistä ja vaatii systemaattista lähestymistapaa. Tässä työssä on hyvä huomioida eettiset, lainsäädännölliset ja taloudelliset näkökulmat, jotka voivat muodostaa esteitä digitaalisten työkalujen käyttöönotolle. Yksi havaituista haasteista on digitaalisten välineiden ja sovellusten standardointi ja sertifiointi, jotta niiden turvallisuus ja laatu voidaan taata.

Esteet ja edistäjät digitaalisten menetelmien käyttöönotossa

Berardin ja muiden (2024) tekemän katsauksen mukaan digitaalisten työkalujen käyttöönotossa on sekä esteitä että edistäviä tekijöitä, jotka voivat vaihdella eri tasoilla. Näitä voivat olla potilastasolla, ammattilaisten parissa, organisaatioiden ja politiikan tasoilla ilmenevät tekijät. Potilaille digitaaliset ratkaisut voivat tarjota tehokkaita hoitoja, mutta niiden käyttö ei ole kaikille sopivaa. Esimerkiksi nuorten digitaaliset taidot ja halukkuus käyttää digitaalisia sovelluksia voivat vaikuttaa hoidon onnistumiseen. Digitaalisten työkalujen kehittämisessä on tärkeää huomioida yksilöllisyys ja käyttäjien erityistarpeet, kuten sosioekonominen tausta ja digitaalinen osaaminen.

Toinen keskeinen tekijä digitaalisten työkalujen onnistuneessa käyttöönotossa on ammattilaisten koulutus. Opiskelijoiden heikko digitaalinen osaaminen voi estää uusien menetelmien käyttöönoton ja vaatii erityistä huomiota ammattilaisten koulutuksessa. Organisaatioiden toiminnassa on myös tärkeää huolehtia siitä, että digitaalisten työkalujen integrointi hoitoprosessiin on sujuvaa ja että organisaatiot tarjoavat riittävästi tukea ja resursseja.

Digitaalisten interventioiden tulevaisuus

Digitalisuus tarjoaa valtavia mahdollisuuksia parantaa nuorten masennuksen ja ahdistuksen hoitoa, mutta se tuo mukanaan myös haasteita. Esimerkiksi digitaaliset sovellukset, kuten itsehoitoon suunnatut ohjelmat ja telepsykiatria, ovat jo osoittaneet lupaavia tuloksia, mutta vaikutusten arvoimiseksi tarvitaan lisätutkimusta.

Kalman ja hänen kollegansa (2023) suosittelevat digitaalisten työkalujen kehittämistä potilaskeskeisesti. Suosituksissa mainitaan myös lainsäädännöllisten ja taloudellisten puitteiden parantaminen, jotta digitaalisten terveyspalveluiden kehitys voi jatkua.

Digitalisaation hyödyntäminen mielenterveyspalveluissa on monivaiheinen prosessi, joka vaatii yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Toimijoiden välinen yhteistyö mahdollistaa hoidon saatavuutta ja varmistaa hoidon laatua ja turvallisuutta. Suositusten mukaan digitaalisten mielenterveyspalveluiden kehitys on elintärkeää, mutta se vaatii systemaattista lähestymistapaa ja kaikkien osapuolten yhteistyötä.

Johtopäätökset

Digitaalisten mielenterveystyökalujen käyttö tarjoaa suuria etuja nuorten masennuksen ja ahdistuksen hoidossa, mutta sen käyttöönotossa on merkittäviä esteitä. Eettiset, lainsäädännölliset ja taloudelliset kysymykset sekä ammattilaisten koulutuksen puutteet ovat keskeisiä ratkaistavia haasteita. Digitaalisten työkalujen kehittäminen yhdessä käyttäjien kanssa ja potilaskeskeinen lähestymistapa voivat parantaa hoidon tehokkuutta ja saatavuutta. On tärkeää, että digitaalisia interventioita kehitetään laajasti ja että poliittinen päätöksenteko tukee kehitystä asianmukaisin resurssein ja lainsäädännön kehittämisellä.

Lähteet

Berardi, C., Antonini, M., Jordan, Z., et al. (2024). Barriers and facilitators to the implementation of digital technologies in mental health systems: a qualitative systematic review to inform a policy framework. BMC Health Serv Res, 24, 243. https://doi.org/10.1186/s12913-023-10536-1

Kalman, J., Gebhard, C., Kurimay, T., Burkhardt, G., Dom, G., Samochowiec, J., John, M., Kilic, O., Lien, L., Palao Vidal, D., Schouler-Ocak, M., Wiser, J., Gaebel, W., Volpe, U., & Falkai, P. (2023). Digitalising mental health care: Practical recommendations from the European Psychiatric Association. Cambridge University. Retrieved from https://www.cambridge.org/core/journals/european-psychiatry/article/digitalising-mental-health-care-practical-recommendations-from-the-european-psychiatric-association/A751E88FE86C85E95C11A7A945522056

Artikkelin kirjoittamisessa on hyödynnetty keinoälyä tutkimuskatsausten tietojen tiivistämisessä.

Kirjoittajat

Kleimola Heli, Lindholm Veera, Mäkelä Juha, Pietikäinen Lotta, Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojakson opiskelijat, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu teija.korhonen@savonia.fi

Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu juha.peteri@savonia.fi