BIP-vaihto järjestettiin ensimmäisen kerran röntgenhoitajan tutkinto-ohjelmassa. Järjestävänä tahona toimi Lissabonissa sijaitseva Instituto Politécnico de Lisboa korkeakoulu. BIP-ohjelman sisälsi opetusta ja opiskelua lääketieteellisestä kuvanlaadusta isotooppi- ja tietokonetomografiakuvantamisessa sekä sädehoidossa. BIP:iin osallistui sekä opettajia että opiskelijoita Portugalista, Suomesta, Belgiasta, Italiasta ja Romaniasta. Myös Savonian lehtorit Aija Jäntti ja Heli Intke pääsivät luennoimaan englanniksi sädehoidon ja isotooppikuvan laatuun vaikuttavista tekijöistä.

Intensiivivaihto Portugalissa alkoi elokuussa virtuaalipäivillä, joiden aikana pääsimme tutustumaan muiden maiden opiskelijoihin ja opettajiin. Virtuaalipäivien aikana jokaisen maan opiskelijat esittelivät kotimaansa kulttuuria ja koulutusjärjestelmää, mikä antoi mahdollisuuden vertailla eri maiden lähtökohtia. Huomattavin ero koulutusohjelmien välillä näkyi opintojen painotuksissa: Suomessa käytännön harjoittelu on keskeisessä asemassa, kun taas esimerkiksi Belgiassa ja Portugalissa fysiikka ja laitetekniikka korostuvat enemmän.

Vaihdon päätavoitteena oli oppia kuvanlaadun arvioinnin ja muokkauksen perusteita. Virtuaalipäivien aikana alkoi myös intensiivivaihdon luento-osuus, jossa käsiteltiin tulevan kuvan laadun keskeisiä aiheita.

Opiskelijat jaettiin jo opintojen alussa kansainvälisiin pienryhmiin, joissa työstettiin ryhmätehtäviä ja suullisia esityksiä. Esimerkiksi 3D-slicer-ohjelmisto tuli tutuksi, kun opiskelijat pääsivät testaamaan isotooppikuvien kohinan vähentämistä sen avulla.

Virtuaalipäivien jälkeen matkustimme vaihtokohteeseen Lissaboniin, jossa Portugalin opiskelijat vastaanottivat meidät lentokentällä ja kuljettivat majoituspaikkana toimineeseen asuntolaan. Opiskelija-asuntolassa oli erilliset osiot miehille ja naisille, ja molemmilla oli käytössään jaetut keittiö- ja saniteettitilat. Huoneet olivat kahden hengen huoneita, ja huonetoverina oli joko suomalainen opiskelija tai jonkun toisen maan osallistuja.

Koulupäivät olivat pitkiä, mutta vieraanvaraisuus näkyi päivittäisissä tarjoiluissa.

Ensimmäisenä lähipäivänä opiskelijat matkustivat metrolla koululle, jossa portinvartija ohjasi oikeaan luokkaan. Luokassa oli päivittäin tarjolla paikallisia herkkuja, kuten pastel de nata -leivonnaisia (kuvassa etualalla). Suomalaisten tuomat lakritsit ja salmiakit herättivät kansainvälisessä opiskelijaryhmässä ristiriitaisia mielipiteitä. Pääsimme tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin myös opiskelijalounailla koulun ruokalassa.

Lähiopetuksen edetessä ja ymmärryksen kasvaessa voitiin todeta kuinka erilaisia opetusmenetelmät voivat olla eri maissa. Siinä missä Suomessa painotetaan käytännönläheisiä oppeja, Portugalin ja Belgian edustajat toivat esiin ohjelmoinnin roolin kuvantamisessa. Opiskelijoiden mielestä Python-ohjelmoinnin yhteys röntgenhoitajan työhön oli aluksi vaikea ymmärtää, mutta myöhemmin selvisi, että koodin avulla käsittelimme esimerkiksi TT-kuvien ikkunointia. Vaikka ohjelmointi ei Suomessa ole röntgenhoitajan koulutuksen keskiössä, se auttoi ymmärtämään, mitä kuvankäsittelyn taustalla tapahtuu.

Vaihto avarsi näkemystä röntgenhoitajan työstä ja antoi perspektiiviä koulutuksen teknisestä puolesta.

Tekniikka kehittyy nopeasti kuvantamisessa ja sädehoidossa, ja myös röntgenhoitajien on pysyttävä ajan tasalla. Koko opiskelijaryhmä oli yksimielinen siitä, että vaihtoon osallistuminen oli kannattavaa, ja suosittelemme sitä lämpimästi muillekin. Eri maiden koulutusten eroavaisuuksien kokeminen oli opettavaa, ja se osoitti, ettei ole yksiselitteistä, pitäisikö koulutuksessa painottaa tekniikkaa vai potilaslähtöisyyttä – molemmat osa-alueet ovat yhtä tärkeitä röntgenhoitajan työssä. Suomessa röntgenhoitajan koulutus on kattava, joka valmistaa monipuolisesti työelämään.

Kirjoittajat:

Röntgenhoitajaopiskelijat Miia Vehmassalo, Alisa Puolamäki, Pia Havukainen ja Reetta Hautakoski

Lehtorit Heli Intke ja Aija Jäntti, röntgenhoitajan tutkinto-ohjelma.