20 vuotta eikä suotta. Sen aikaa AVEKKI -koulutus ja -toimintatapamalli on elänyt ja vaikuttanut suomalaisessa työelämässä. Ensi vuonna saamme viettää juhlia yhdessä valtakunnallisen kouluttajaverkoston kanssa ja antaa arvostusta ihmisille, jotka ovat vuosien aikana vaikuttaneet AVEKKIn olemassa oloon, ja siihen millainen toimintatapamalli nykyään on.

AVEKKI lähti liikkeelle ESR-hankkeesta 2005-2007, jossa ensimmäinen versio mallista luotiin vastaamaan työelämän turvallisuustarpeisiin työväkivallan suhteen. AVEKKIa hallinnoimaan syntyi Savonialle AVEKKI-keskus. Nyt 20 vuotta ja kolme laajaa koulutus- ja toimintatapamallipäivitystä myöhemmin, turvallisuus on enemmän kuin koskaan ihmisten ja työelämän puheenaiheena. Monet globaalit, valtiolliset ja arkiset haasteet haastavat ihmisten hyvinvointia, joka samalla tuo uusia haasteita työelämälle: kuinka rakentaa pysyvää, turvallista ja hyvinvoivaa työelämää ja yhteiskuntaa? Siinä riittää pohdittavaa ja ratkaistavaa.

AVEKKI-toimintatapamalli nojaa osaltaan sen periaatteisiin kuten asiakaslähtöisyyteen, kunnioittavaan vuorovaikutukseen ja perusteltuun joustavuuteen. Työväkivallan ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa toiminnan eettisyys, arvokysymykset ja yhteisöllisyys ovat niin ikään keskiössä. Nämä ohjaavat tekijät vaikuttavat toimintatapamallin sisältöihin, kouluttamiseen ja kouluttajiin. Nykyään AVEKKI-kouluttajia on valtakunnallisesti n. 190, ja verkosto kattaa lähes koko suomen Ivalosta etelään. Sosiaali- ja terveys-, opetus- ja kasvatus- sekä turvallisuusala ovat pääasialliset toimialat, tosin koulutuksia on pidetty myös kirkon sakastissakin. AVEKKI on ollut monessa mukana.

Inhimillisyys, ihmiskeskeisyys, yhteisöllisyys ja näiden johtaminen

AVEKKI-kouluttajina kohtaamme työelämän monesti tilanteessa, jossa ihmisillä on elämässään, terveydentilassaan tai muuten haasteita, ja he tarvitsevat apua selvitäkseen eteenpäin. Esim. tällä hetkellä julkisessa keskustelussa on tullut esille lasten ja nuorten tarkkaavaisuuden ja mielenterveyden haasteet, jotka kiteytyvät huonona tai jopa väkivaltaisena käyttäytymisenä esimerkiksi koulussa. Tämän kaltaiseen ilmiöön ei ole yhtä laastaria, jolla asia saataisiin korjaantumaan, vaan turvallisuuden rakentumisessa on pyrittävä huomioimaan kaikkia osapuolia, kokonaisuutta.

Yhteisöllisyys on vuosien saatossa välillä jopa unohdettu, mutta monet työyksiköt tarvitsevat sitä avukseen; kuinka lisäisimme sitä? Yhteisöllisyyden rakentaminen, osallisuuden lisääminen ja merkitykselliset kohtaamiset ovat mahdollisia toteuttaa. Ne vaativat aikaa, osallistumista ja ennen kaikkea tahtoa ja oikeanlaista asennetta. Määriteltävänä onkin: Ketkä kuuluvat meidän yhteisöön? Keitä kaikkia meidän tulisi kuunnella?

Yhdessä tekeminen työelämän kanssa onkin ollut mielestämme antoisinta ja toimintatapamallin elinvoinnin ja ajantasaisuuden pohja. Kuinka kuuntelemme, kohtaamme ja huomioimme kommenteissa, keskustelussa ja annamme työelämän äänelle merkityksen toiminnassamme rakentaa pysyviä siltoja. Tässä saavummekin ns. hattukulmaan.

Juhana Torkki oli marraskuussa jokavuotisilla AVEKKI-kouluttajien valtakunnallisilla päivillä kouluttamassa meitä aiheesta ”Kuinka tehdä esityksestä vaikuttavampi”. Paikalla oli reilu 60 kouluttajaa oppimassa Juhanan tiedoista ja esimerkeistä, muun muassa siitä kuinka huono Powerpoint voi tuhota esityksen. Ihastuimme ajatukseen ”hattukulmasta”, jota voi maanläheisesti kutsua myös kunnioittavaksi kohtaamiseksi. Perämiehen on muistettava hattukulma lennon kapteenia kohtaan. Kulma hatussa ei saa olla liian jyrkkä, ettei avoin ja turvallinen kohtaaminen esty. Toisille tilan ja ajan antaminen unohtuukin helposti, kun maailma tuntuu joskus menevän hedonistiseen, nopeiden ratkaisujen löytämiseen. Ei anneta hektisyyden ja kiireen viedä meitä. Pysähdy ja pysäytä, kuten AVEKKI-materiaalissa sanotaan. Olemme näissä tilanteissa hyvinkin erilaisia, ja erilaisuuden huomioiminen sekä kunnioitus, tuntuukin olevan kohta hyve, jota pitäisi opettaa. Hattukulman tulee todella olla oikea.

Vaikka tarvitaan jatkuvaa aktiivista ja tulevaisuuteen katsovaa otetta, koska elämme muuttuvassa maailmassa, ei pidä unohtaa hyvää ja toimivaa, mitä meillä jo on. Kaikkea ei tarvitse tai pidä muuttaa. Työelämän tulevaisuuden tärkein muutosveturi ei ole teknologia, vaan ihminen itse.

Kun keskitymme aidosti inhimilliseen ihmisten ja yhteisöjen kohtaamiseen, pystymme edistämään ihmisten hyvinvointia, jaksamista ja työkykyä sekä ehkäisemään työssä uupumista. Työyhteisöt voivat tukea paljon enemmän yksilön jaksamista ja ihmisten hyvinvointia, silloin kun heillä itsellään on asiat riittävän hyvin. Olemme isojen ja tärkeiden asioiden äärellä, sillä jos emme ota aidosti huomioon ihmisiä nyt, voi tämä koitua kalliiksi ja kohtalokkaaksi niin yhteiskunnalle, työnantajille kuin yksilöillekin.

AVEKKI-keskuksen terveisin:

Jukka Aho, Lehtori Savonia AMK oy

Jani Kirjavainen, TKI-asiantuntija Savonia AMK oy

Mimmi Nenonen, TKI-asiantuntija Savonia AMK oy