Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen haasteina koetaan, ettei eri hoitomuotoja ole riittävän helposti saatavilla. Eri yhteistyökumppaneiden välisen kommunikoinnin koetaan myös heikkona. Tämä johtaa haasteisiin yhdenvertaisen asiakkaiden auttamiseen. (Huikko ym. 2020, 83–86.) Asiakasosallisuus on yksi tärkeä tavoite tänä päivänä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisessä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023, 252). Palvelujen saatavuudessa ja arjen käytännössä koetaan kuitenkin eriarvoisuutta, joka on omiaan heikentämään lasten ja nuorten osallisuutta (Peltola & Moisio 2017, 21). Osallisuutta pyritään kehittämään erilaisilla käytännön toimilla, kuten nuorisovaltuuston ja oppilaskuntatoiminnan avulla sekä erilasten paikallisten hankkeiden turvin (Kiili 2013, 68).

Mitä asiakasosallisuus on?

Yksinkertaisimmillaan asiakasosallisuus on asiakkaiden ja ammattilaisten välistä yhteistyötä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024). Asiakasosallisuuden avulla palvelut saadaan vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja siten niistä saadaan laadukkaampia sekä yhdenvertaisempia (Tambuyzer, Pieters & Van Audenhove 2014, 141). Osallisuus auttaa asiakkaita kertomaan mielipiteensä rehellisesti. Näin on mahdollista edistää esimerkiksi toipumisprosessia (Jørgensen & Rendtorff 2018, 498).

Osallisuuden keinoja on useita ja ne ovat lisääntyneet viime vuosina (Laitila 2010, 146–147). Kenoina käytetään muun muassa kyselyihin vastaamista, palautteen antamista sekä kokemusasiantuntijuutta (Jones & Pietilä 2017, 307, 309). Asiakasosallisuuden on huomattu vähentävän eriarvoisuutta, parantavan asiakaslähtöisyyttä sekä lisäävän terveydenhuollon tehokkuutta. Tämä puolestaan johtaa myös kustannustehokkaampaan toimintaan organisaatioiden näkökulmasta. (Jones & Pietilä 2017, 306–307).

Mitä digiosallisuus on?

Asiakkaan osallistumista yhteiskuntaan informaatioteknologian avulla kutsutaan digiosallisuudeksi. Digiosallisuutta tulee kehittää asiakkaiden sekä koko yhteiskunnan näkökulmasta. Digiosallisuus Suomessa – hanke pyrkii saamaan kokonaiskuvan digiosallisuuden tilanteesta. On tärkeää, että palvelujen digitalisoituessa jokaisella on riittävä tuki huolehtia itsestään ja läheisistään. (Hänninen ym. 2021, 8–9.) Asiakasosallisuus on terveydenhuollon digitalisaation kehityksen keskeinen tavoite (Weiste ym. 2022, 305–306). Digitaaliset palvelut voivat edistää asiakkaan itsenäistä tiedonhakua (Vieresjoki ym. 2021, 166–167) sekä osallisuus voi olla helpompaa saavuttaa teknologian avulla (Han ym. 2019).

Burman (2024) kartoitti opinnäytetyössään, kuinka asiakasosallisuutta hyödynnetään sekä miten se toteutuu käytännössä kahdella eri hyvinvointialueella lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehitystyössä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna ja siihen osallistui yhteensä viisi henkilöä. Yhtenä näkökulmana tarkasteltiin myös digiosallisuutta.

Digiosallisuus osana asiakasosallisuutta

Opinnäytetyön tutkimuksen tulokset olivat hyvin yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa. Asiakasosallisuuden keinoja on useita ja asiakasosallisuutta halutaan kehittää entisestään. Yhteistyötahot, kuten koulu ja nuorisovaltuusto oli osallisuuden mahdollistajana merkittäviä tekijöitä lasten ja nuorten palvelujen kehittämisessä. Hyvinvointialueiden heikko taloudellinen tilanne on kuitenkin koettuna yhtenä isona haasteena asiakasosallisuuden edistämisessä.

..ei semmosii perinteisii paperisia oo ollukkaan, ja kaikki meijän toiminta on tosiaankin niin ku siellä chatissa ja alustalla tapahtuvaa..

Digitalisaation rooli oli myös isossa osassa lasten ja nuorten asiakasosallisuuden toteutuksen keinona. Lasten ja nuorten osallisuutta toteutetaan erilaisten digitaalisten välineiden avulla, kuten kyselysovellusten ja palautelinkkien kautta, eikä paperisia osallistamisen välineitä ole enää käytössä niin kuin ennen.

Artikkeli perustuu Jenna Burmanin (2024) opinnäytetyöhön Asiakasosallisuuden toteutuminen lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisessä – Ammattilaisten kokemuksia kahdelta eri hyvinvointialueelta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533339

Kirjoittajat:

Jenna Burman, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Liisa Klemola, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

Elisa Snicker, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

Lähteet:

Han HR, Gleason KT, Sun CA, Miller HN, Kang SJ, Chow S, Anderson R, Nagy P, Bauer T. 2019. Using Patient Portals to Improve Patient Outcomes: Systematic Review. JMIR Hum Factors. 2019;6(4):e15038. https://doi.org/10.2196/15038. Viitattu 7.11.2024.

Huikko, E, Lämsä, R, Santalahti, P, Torniainen-Holm, M, Kovanen, L, Vuori, M & Tuulio-Henriksson, A 2020. Lasten mielenterveyspalvelujärjestelmä terveyskeskuslääkäreiden näkökulmasta. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103308805. Viitattu 6.10.2023.

Hänninen, R, Karhinen, J, Korpela, V, Pajula, L, Pihlajamaa, O, Merisalo, M, Kuusisto, O, Taipale, S, Kääriäinen, J & Wilska, T-A 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet, Digiosallisuus Suomessa- hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163036/VNTEAS_2021_25.pdf?sequence=1. Viitattu 12.11.2024.

Jones, M & Pietilä, I 2017. “The citizen is stepping into a new role”—Policy interpretations of patient and public involvement in Finland. Health Soc Care Community 26, 304–311. https://doi.org/10.1111/hsc.12520. Viitattu 6.11.2023.

Jørgensen, K & Rendtorff, JD 2018. Patient participation in mental health care – perspectives of healthcare professionals: an integrative review. Scandinavian Journal Of Caring Sciences 32 (2): 490–501. https://doi.org/10.1111/scs.12531. Viitattu 6.11.2024.

Kiili, J. (2013). “It’s almost like official” – children’s participation as a relational and spatial question. Qualitative Studies, 4(1): 56–71. https://doi.org/10.7146/qs.v4i1.8130. Viitattu 2.12.2024.

Laitila, M 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Fenomenografinen lähestymistapa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0224-5. Viitattu 14.11.2023.

Peltola, M & Moisio, J 2017. Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palvelukokemuksia koskevaan tietoon. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Verkkojulkaisuja 112. https://doi.org/10.57049/nts.300. Viitattu 2.12.2024.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165288/STM_2023_32.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 7.11.2024.

Tambuyzer, E, Pieters, G & Van Audenhove, C 2014. Patient involvement in mental health care: one sizedoes not fit all. 17, 138–150. https://doi.org/10.1111/j.1369-7625.2011.00743.x. Viitattu 5.10.2023.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/asiakasosallisuuden-johtaminen-sosiaali-ja-terveyspalveluissa. Viitattu 6.11.2023.

Vieresjoki, P, Kämäräinen, L, Laukka, E, Suhonen, M & Kanste, O 2021. Customer value creation in the development of digital health. https://doi.org/10.23996/fjhw.101343. Viitattu 9.10.2023.

Weiste, E., Rydman, V., & Kurki, A.-L. (2022). Involvement or inequality? Perceptions of client involvement in digital services among social and health care professionals and clients. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 14(3), 299–308. https://doi.org/10.23996/fjhw.112893. Viitattu 15.11.2023.