Millaista on olla opiskelija nykymaailmassa? Tätä asiaa mietimme usein toimiessamme oppimisen ja opiskelun tukena opiskelijoiden monenlaisissa elämätilanteissa. Yleisesti on tiedossa, että ohjauksen tarve on kasvanut, mutta mitä tämä tarkoittaa, ja miksi näin on?

Itsenäistyvästä nuoresta työelämän asiantuntijoihin

Jokainen opetustyössä toimiva tietää, että opiskeluryhmät ovat nykyään todella heterogeenisiä niin opiskelijoiden oppimisvalmiuksien, työelämätaitojen kuin osaamisen suhteen. Lisäksi opiskelijoilla voi olla hyvin moninainen ajatus siitä, mitä opiskelu on. Yleisesti ottaen opiskelija on aiempaa harvemmin perinteinen passiivinen ja kuunteleva opetuksen kohde. Opiskelussa on siirrytty kohti lisääntyvää itseopiskelua sekä oppimista osana aktiivista ryhmää ja toiminnallisuutta.

Lisäksi meillä on valtava määrä opiskelijoita, jotka jäävät meille verraten vieraiksi, koska he käyvät enimmäkseen vain läsnäolovelvoitteisessa opetuksessa. Verkko- ja monimuotototeutusten lisääntyminen on myös muuttanut opetusta. Näihin liittyen moni opiskelija tekee niin paljon töitä kuin vain opiskelun rinnalla ehtivät. Monisuorittavien opiskelijoiden määrä on suuri, mutta toisaalta meillä on edelleen myös niitä “perinteisiä” opiskelijoita, jotka haluavat tulla oppimaan kampukselle, tarvitsevat opettajia ja ohjaajia kohtamaan heitä sekä tukemaan osaksi ryhmää ja yhteisöä. Ei siis ihme, että opettaja voi kokea kaiken keskellä opettamisen nykyään aika haastavaksikin.

Kohtaamisen ja kuuntelemisen tärkeys

Ohjaustilanteissa opiskelijoilla on usein mielessään hyvin arkisia ruohonjuuritason asioita, joista he haluavat keskustella. Tärkeintä on keskittyä siihen, mitä opiskelija kertoo itsestään ja mihin hän erityisesti haluaa tukea ja apua. Kuulemme usein ohjauskeskustelun jälkeen, miten opiskelija kokee kykenevänsä taas jatkamaan opintoja eteenpäin, koska asiat ovat hänelle nyt huomattavasti selkeämpiä. Ohjaajan näkökulmasta keskusteluissa ei välttämättä ole ollut “mitään erityistä” ohjetta tai näkökulmaa, ja usein opiskelija onkin huomattavasti enemmän äänessä kuin ohjaaja. Ohjauskeskustelun aikana opiskelija saattaa itsekin todeta, että jo asian sanoittaminen ääneen toiselle auttaa hahmottamaan oman tilanteen paremmin.

On tärkeää pysyä kartalla myös siitä, millaisessa elämäntilanteessa opiskelija kyseisellä hetkellä on, minkä hän kokee haastavana ja mikä onnistuu. Usein nämä ovat hyvin arkisia asioita, kuten kiirettä ja aikatauluttamista, jonkun asian jännittämistä, henkilökohtaisen elämän muutoksia ja tunnemylläkkää – elämän moninaisuutta siis. Moni oppimisen tukea kaipaava opiskelija on hyvin perillä jo opiskelun alkuvaiheessa siitä, miten he oppivat parhaiten ja mikä osa opintoja heitä huolettaa. Tällöin tärkein viesti opiskelijalle on, että kaikista haasteista huolimatta opiskelu voi onnistua ja että tukea on saatavilla.

Aikataulutus kaiken lähtökohta

Aikataulutuksen taito nousee lähes jokaisessa ohjaustilanteessa esiin tavalla tai toisella. Haastavassakin tilanteessa ohjaaja voi tehdä opiskelijan kanssa yhteistyössä suunnitelman, joka edistää opintoja, vaikka vain yhden opintojakson verran. Suunnitelman onnistuessa opiskelijan minäpystyvyys ja toiveikkuus lisääntyvät. Tällä taas voi olla valtava merkitys sen suhteen, lähtevätkö opinnot menemään eteenpäin ja valmistuuko opiskelija vai ei.

Aikataulutuksesta tulee usein mieleen täyteen ahdettu kalenteri, mutta tämän voi tehdä opiskelijan tarpeiden perusteella niin, että se tukee opiskelijaa ja oppimista. Opiskelu ja nykyelämä on usein “pomppimista” eri asioiden välillä, ja keskittyminen on haasteellista ihan jokaiselle. Siksi kyky aikatauluttaa asioita itselle sopivaksi palasiksi ja taito olla läsnä tekemisissä on tärkeä taito.

Oppimisvaikeuksista erilaisiin tapoihin oppia

Oppimisvaikeuksista ja oppimisen haasteista puhutaan paljon ja tämä onkin valtavan tärkeää. Oppimisvaikeudet voidaan nähdä perinteisinä erityispedagogisina termeinä, kuten lukivaikeus tai dyskalkulia. On tärkeää ymmärtää, mitä nämä käytännön opiskelussa tarkoittavat, kuinka opiskelijaa voidaan tukea ja miten hän voi löytää niitä keinoja, jotka opinnoissa auttavat häntä. Toinen, yhtä tärkeä näkökulma on, että jokainen meistä oppii tehokkaasti jollakin tavalla, ja siksi erilaiset oppijat on hyvin asiaa kuvaava sanapari. Esimerkkinä tästä voisi toimia vaikkapa lukivaikeuteen usein liittyvä hyvä näkömuisti tai asioiden oppiminen kuuntelemalla.

Monet oppimisstrategiat, joista hyötyvät erityisesti oppimisen haasteiden kanssa opiskelevat, auttavat myös muita opiskelijoita oppimaan paremmin. Asiatiedon oppiminen on tärkeää, mutta rinnalle tarvitaan myös geneerisiä taitoja, työelämätaitoja ja enenevissä määrin myös tunneosaamista. Oppimisen haasteet liitetään usein asiatietoon, mutta kuinka tukea opiskelijaa, jolla on tarve oppia ryhmätyötaitoja tai tunnetaitoja? Usein suurin este oppimiselle voi olla jonkinlainen tunnelukko, esimerkiksi häpeä omasta osaamattomuudesta. Korkeakouluopiskelijatkin vertailevat itseään muihin, ja opiskelija saattaa jäädä jumiin osaamattomuuden ja huonommuuden tunteeseen, joka on rakentunut aikaisemman koulupolun aikana. On siis tärkeää tukea myös opiskelijan kokemusta kyvystä oppia haasteista huolimatta. Monesti asiat voivat nytkähtää eteenpäin jollakin suhteellisen pienellä keinolla tai asialla.

Opiskelun tehtävä on valmistaa opiskelijoita työelämää varten; voimme siis ajatella, että tämän päivän opiskelutaidot ovat tulevaisuuden työelämätaitoja. On hyvä pysähtyä miettimään myös omalta kohdalta, miten itse toimii tai mitä tarvitsee, kun omassa työelämässä kohtaa haasteita. Millaista tukea tarvitsen ja keneltä? Miten toimin, jos jonkin työtehtävän tekeminen tuntuu liian vaikealta? Mitä tehdä, kun työryhmän sisällä on huono ilmapiiri eikä vuorovaikutus toimi? Miten toivoisin minua kohdeltavan, jos henkilökohtaisessa elämässäni tulee vastaan vaikeita aikoja? Jokaisen kohdalla vastaus voi olla hieman erilainen, mutta jokainen toivonee tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi sekä tuetuksi itselle sopivalla tavalla.

Kirjoittaja:

Anna Hatunen, korkeakoulukuraattori, Savonia-ammattikorkeakoulu, anna.hatunen@savonia.fi

Petra Roininen, oppimisen tuen asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu petra.roininen@savonia.fi