Tässä artikkelissa tarkastellaan kuntoutuksen ekosysteemiä ja sen merkitystä kuntoutujan näkökulmasta. Artikkelissa esitellään YAMK-opiskelijoiden tuottamista ekosysteemiin liittyvistä kehittämistehtävistä yhteenvetoa.

Mitä ovat ekosysteemit?

Ekosysteemi on käsite, joka alun perin viittaa luonnontieteisiin ja kuvaa elollisten ja elottomien tekijöiden muodostamaa, jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevaa biologista yhteisöä. Nykyään ekosysteemikäsitettä käytetään laajemmin kuvaamaan ihmisten muodostamia yhteistyöympäristöjä. Näissä yhteistyöympäristöissä työelämän verkostot kohtaavat, asiantuntijat jakavat tietoa ja verkostoituvat. Digitaaliset alustat mahdollistavat eri alojen asiantuntijoiden välisen keskustelun ja tiedonvaihdon, luoden uusia innovaatioita. Ekosysteemien tavoitteena on monialaisen osaamisen lisääminen ja uusien ideoiden syntyminen. (Heiskanen & Thuren 2024.)

Ekosysteemissä toimiminen vaatii systeemiälykkyyttä, eli kykyä ymmärtää kokonaisvaltaisesti ekosysteemin syy- ja seuraussuhteita. Tämä edellyttää käyttäjälähtöistä tietotaitoa, joka välittyy ekosysteemissä sisällön, muodon ja vuorovaikutuskanavien kautta. Kun pyritään todelliseen tiedonjakoon, vuorovaikutukseen ja yhteiskehittämiseen, välineiden merkitys korostuu. Hyvinvointipalveluekosysteemi koostuu useista pienemmistä yhteisöistä. Tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen vaatii yhteistyötä, joka ylittää eri toimijoiden väliset rajat, sekä pysyvissä että tilapäisissä yhteisöissä ja kaikkien on aidosti sitouduttava edistämään niitä. On tärkeää edistää kaikkien osallisten vaikutusmahdollisuuksia, jotta ekosysteemi voi kehittyä sekä suunnitellusti että spontaanisti. (Pohjonen 2017.)

Ekosysteemiajattelun ytimenä on avoimuus ja yhteistyö eri toimijoiden välillä. (Konttinen 2024) Tällä tarkoitetaan palvelujen kehittämistä ja toteuttamista yhteistyössä ja yhteisten tavoitteiden pohjalta. Ekosysteemiajattelun tavoitteena on, että yhteistyö tuottaa enemmän kuin yksittäiset toimijat saisivat aikaan yksin. Ekosysteemi kehittyy jatkuvasti sekä toimijoiden suunnitelmallisten että satunnaisten toimien vaikutuksesta, ja se toimii rinnakkain ympäristönsä kanssa. Yhteistyön ja riippuvuussuhteiden ymmärtäminen on tärkeää ekosysteemin ohjaamisessa ja tavoitteiden asettamisessa. Ekosysteemin visio ja yhteinen tiekartta määrittelevät toimijoiden roolit ja yhteistyön käytännöt. Johtamismalli on yleensä kerroksellinen, ja luottamuksen rakentamisessa keskeistä ovat yhdessä sovitut pelisäännöt tiedon ja tulosten omistajuudesta sekä toimijoiden rooleista. (Valkokari ym. 2020 (a))

Ekosysteemiajattelu kuntoutuksessa

Kuntoutuksessa ekosysteemiajattelu on kokonaisvaltaista, vuorovaikutteista ja toimijoiden välistä yhteistyötä, joka määrittää kuntoutuksen ekosysteemejä. Kyse on tukiverkostosta, joka helpottaa kuntoutujan arkea ja kuntoutusprosessia. Tätä ekosysteemiä ei pidä tarkastella pelkästään kuntoutuksen toimivuuden ja toimijuuden näkökulmasta, vaan ihmisen koko elämänkirjon ja kokonaisuuden näkökulmasta. Parhaimmillaan ekosysteemiajattelu auttaa näkemään sekä ‘metsän että puut’ ja kannustaa tarkastelemaan yhtä aikaa asiakkaiden ja palveluammattilaisten päivittäistä toimintaa, organisaatioiden välisiä suhteita, erilaisia toimintaprosesseja sekä yksilöiden ja organisaatioiden toimintaa ohjaavia institutionaalisia rakenteita (Jalonen ym. 2024). Ekosysteemiajatteluun kuuluvat niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollonkin palvelut, oppilaitokset, yritykset, tutkijat ja kuntoutujan lähipiiriin kuuluvat ihmiset. Lyhyesti sanottuna ihmisen koko elämänpiiri.

Ekosysteemi kuntoutujalle on saumattomia palveluja, yksilöllisiä ratkaisuja ja osallisuutta sekä kuulluksi tulemista, mutta myös läheisillä ja yhteisöillä sekä yhteistyöllä on merkittävä rooli kuntoutujan elämässä. Ekosysteemiajattelu on läpileikkaavana yksilön elämässä ja se korostuu kuntoutusprosessin aikana. Toiminta ei ole vain rakenteita, vaan vuorovaikutteinen ja joustava verkosto, joka mukautuu yksilöllisiin tilanteisiin ja tarjoaa kuntoutujalle tarvittavat mahdollisuudet ja tuen kuntoutumiseen. Tiedon ja palvelujen saavutettavuus korostuu, jotta yhteistyö mahdollistuu eri toimijoiden välillä. Tiedon tulee olla tiivistettyä, mutta informatiivista. Sujuvuus tiedon vaihdossa säästää aikaa ja vähentää kuluja. (Valkokari ym. 2020 (b)). Eräs merkittävä tekijä kuntoutujan ekosysteemissä on kuntoutujan mahdollisuus palata arkeen, työelämään tai opiskeluun sujuvasti. Ekosysteemiajattelun myötä palvelujen saatavuus ja tuki mahdollistetaan siirtymävaiheessa, mutta myös myöhäisemmässä arjessa, jossa varsinainen kuntoutus on päättynyt.

Kuntoutuksen YAMK-opiskelijat ekosysteemiymmärrystä rakentamassa

Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijoiden (YAMK) tehtävänä oli pohtia mitä uutta ekosysteemiajattelu tuo kuntoutukseen. Mitä uutta ekosysteemiajattelu tuo kuntoutukseen? Opiskelijat pohtivat asiaa valitsemastaan näkökulmasta käsin, kuten esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen tai aivoverenkiertohäiriöpotilaan kuntoutumisen näkökulmasta (Kuvio 1.).

Ekosysteemit määriteltiin dynaamisiksi, itseohjautuviksi verkostoiksi, joissa avoimuus, vuorovaikutus ja keskinäisriippuvuus ovat tavanomaista verkostoa vahvempaa. Ekosysteemissä verkostotyö ja yhteistoiminta on tavoitteellista ja suunnitelmallista, jossa voidaan myös tarkemmin huomioida voimavarojen yhdistäminen, resurssien jakautuminen tarkoituksenmukaisesti ja näin parantaa laatua ja tehokkuutta. Tiedon jakaminen ja yhteiskehittäminen ovat merkityksellisessä asemassa, korostaen kuntoutujan aktiivista roolia toiminnassa. Laajan verkoston ja kokonaisvaltaisen näkökulman myötä tavoitteena on tukea kuntoutumisprosessia kokonaisvaltaisesti kehittämällä tehokkaampia ja yksilöllisimpiä ratkaisuja.

Ekosysteemiajattelu kuntoutuksessa korostaa laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Ajattelun nähtiin tuovan pirstaloituneeseen kuntoutuskenttään yhtenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Sen nähtiin ehkäisevät poteroitumista eri toimijoiden ja palvelusektoreiden välillä. Ekosysteemissä eri toimijat löytävät oman roolinsa ja paikkansa palvelujärjestelmässä ja näin pystyvät myös tarjoamaan kuntoutujille entistä parempaa ja laajempaa tukea sekä tarjoamaan myös toisille palveluntuottajille. Tämä tuo myös joustavuutta toimintaan. Toimijoiden yhdessä tuottama arvo kuntoutujalle kasvaa vuorovaikutuksessa. Eri toimijoiden saattaminen yhteiselle pelikentälle mahdollistaa myös uusien palveluiden sekä palvelumallien jatkuvan kehittämisen.

Toimijoiden välinen dynamiikka on ekosysteemin toiminnan kannalta merkityksellistä. Toimijoiden vastavuoroisuus, kohtaamisen ja uusien asioiden jakaminen ja yhdessä oppiminen mahdollistavat sitoutumisen ekosysteemiin. Yhdessä rakentuva ekosysteemin todellisuus mahdollistaa yhteisen ymmärryksen kokonaisuuksista. Ekosysteemiajattelu tuo kuntoutujan ja hänen läheisensä vahvemmin mukaan prosessiin ja lisää näin sitoutumista omakuntoutuksen edistämiseen.

Ekosysteemien kautta mahdollistuu parhaiden käytänteiden sekä tutkimustiedon jakaminen, mikä lisää osaltaan kuntoutuksen vaikuttavuutta. Ekosysteemi lisää myös erilaisten toimijoiden mahdollisuutta hyödyntää jatkuvasti kasvavaa tutkimusmäärää kuntoutuksessa.

Yhteenvetoa ekosysteemin hyödyistä kuntoutuksessa

Ekosysteemiajattelu tarjoaa kuntoutujan näkökulmasta yksinkertaisemman, selkeämmän ja inhimillisemmän kokemuksen. Se vähentää pirstaleisuutta ja koordinaation ongelmia sekä tukee kuntoutujan osallisuutta ja hyvinvointia. Tämä hyvä ajatus ei toteudu, mikäli toiminnan toteutuksessa kuntoutuja itse ei pääse vaikuttamaan siihen, millaisin keinoin ja toiminnoin kuntoutumisen prosessi toteutetaan. Vaikuttaa sille, että kuntoutuksen prosessit yhä rakentuvat organisaation palvelun näkökulmasta ollen jäykkiä ja toistuvia rakenteita, joissa yksilökeskeinen palvelujen joustavuus ei toteudu. Kuntoutuminen on yksilöllinen prosessi. Yksilön mielenmaisemalla, resursseilla ja motivaatiolla on merkittävä osa siinä, millaisiin tuloksiin kuntoutumisessa on mahdollisuus päästä. Järjestelmätaso tuottaa systemaattista palvelua, jossa nämä elementit jäävät vähäisemmälle huomiolle. Palvelut rakentuvat paljolti määritellyn keskimääräisen ihmiskuvan mukaisesti. Kielikuvaa käyttääksemme kaupasta ostettu puku voi sopia päälle, mutta ei ole mittatilauspuvun veroinen. Yleisellä mitalla tehty puku peittää, mutta voi puristaa ja hiertää aina jostain. Huonosti istuvan puvun käyttö jää vähäiseksi ja käytetty raha menee hukkaan.

Ekosysteemiajattelun painopiste on toimijoiden yhteistyössä. Merkittävää on se, miten eri organisaatiot voivat jakaa tietoa ja yhdistää voimavarojaan paremman kuntoutuksen toteuttamiseksi ja tulosten saamiseksi. Nykyisessä valtakunnallisessa tilanteessa on tärkeää hyödyntää kaiken toiminnan mahdollisuudet ja rakentaa ennen kaikkea kuntoutujan kannalta sujuva prosessi, jossa asiakas on keskiössä ja hänen yksilölliset tarpeensa määrittävät palvelujen tarjonnan.

Vähäisessä merkityksessä ei liene myöskään resurssien käytön järkevyys, sillä päällekkäisten toimintojen toteutus on kallista ja resurssien käyttö tehotonta. Joustavalla yhteistyöllä saavutetaan tehokkuutta toimintaan, joka mahdollistaa kuntoutusprosessien ajallisen tiivistymisen. Kuntoutuminen pääsee toteutumaan luontevasti yksilön oman palautumisen tahdissa, ilman että järjestelmä toiminnallaan ja sen ongelmillaan hidastaa tai heikentää mahdollisuuksia siihen.

Kirjottajat

Anu Kinnunen, KT, ft, EO, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Juha Peteri, TtM, ft, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

Heiskanen, K.m Thuren, P. 2024. Kuhisevaa vai kuolevaa ekosysteemiä rakentamassa. https://arena.jamk.fi/fi/arena-public/kuhisevaa-vai-kuolevaa-ekosysteemia-rakentamassa/

Jalonen, H., Kurkela, K., Maijala, S., Tuurnas, S., Rantamäki, A. (2024). Ekosysteemiajattelu auttaa kehittämään palveluita, jotka vastaavat nuorten oikeisiin tarpeisiin. Kelan tutkimusblogi.

Konttinen, K 2024. Ekosysteemiajattelua tietojohtamisessa. Ekosysteemiajattelua tietojohtamisessa – Tietojohtamista ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Viitattu 10.12.2024

Pohjonen, S. 2017. Hyvinvointipalveluiden ekosysteemi ja digitalisaation tarjoamat uudet mahdollisuudet. Teoksessa Kansalainen keskiöön! Näkökulmia sote-uudistukseen (toim. S. Pohjonen & M. Noso). KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Valkokari, K., Hyytinen, K., Kutinlahti. P., Hjelt, M. 2020. Yhdessä kestävää kasvua –ekosysteemiopas. VTT Technical Research Centre of Finland. DOI: 10.32040/2020.Ekosysteemiopas

Valkokari, K., Still, K., Aminoff, A., Apilo, T., Auvinen, H., Koivisto, R., Korhonen, H., Palomäki, K., Suominen, A. Alustat ja ekosysteemit – 10 keskeistä näkökulmaa. VTT_White_paper_public_ekosysteemit_ja_alustat.pdf. Viitattu 10.12.2024.