Kuvituskuva. Sairaalan henkilökunaa, vain ristityt käsivarret näkyvät.

Savonia-artikkeli Pro: Hyvällä osaamisen johtamisella lisää muutosmyönteisyyttä ja motivaatiota työn kehittämiseen

Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

This work is licensed under CC BY-SA 4.0Creative Commons logoCreative Commons Attribution logoCreative Commons Share Alike logo

Sosiaali- ja terveysalalla ammattien sisällä tapahtuu jatkuvasti muutosta, joka vaatii uudenlaista osaamista. Muutosta tapahtuu myös sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä jatkuvasti sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Nämä muutokset edellyttävät johtajilta ja työntekijöiltä kykyä sopeutua muutoksiin ja kehitystyötä omassa osaamisessaan. (Laulainen, Zitting & Niiranen 2020, 154.) Muutokset edellyttävät sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta muutososaamista, oman osaamisen ja työn sekä itsensä johtamisen taitoja, taitoa arvioida omaa paikkaansa ja osaamisensa tasoa työmarkkinoilla sekä yrittäjyyteen liittyvää osaamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019, 27.)

Esihenkilöllä merkittävä rooli osaamisen johtamisen prosessissa

Työntekijän koulutus ja kokemus eivät saisi jäädä vain yksilön omaisuudeksi, vaan organisaation tulisi kannustaa yksilöitä hyödyntämään lisääntynyttä osaamistaan (Ollila 2006, 51). Kaikilla organisaation tasoilla esihenkilöiden merkitys työntekijöiden yksilöllisen sekä kollektiivisen osaamisen tukijana on suuri. Osaamisen kehittyminen edellyttää kuitenkin myös työntekijöiltä ja muilta organisaation jäseniltä oma-aloitteisuutta ja vastuuta. (Viitala 2002, 23–24.)

Esihenkilö on vastuussa myös tiedon hallinnasta ja sen jakamisesta organisaatiossa. Hän joutuu päättämään, mikä tieto on olennaista ja tärkeää kaikille, ja tukemaan työntekijöitä tiedon sisäistämisessä. Esihenkilön tehtävänä on luoda kulttuuri, joka kannustaa avoimuuteen ja uuden tiedon omaksumiseen. Ymmärtäessään työntekijöidensä tilanteen hän voi tukea heitä oikealla tavalla itsearvioinnissa ja kehittymisessä. Esihenkilö toimii siis merkittävänä osana osaamisen johtamisen prosessia. (Juujärvi ym. 2019, 12; Viitala 2006, 341–342.)

Vaikuttamismahdollisuuksien puute syö työntekijän motivaatiota ja muutoshalukkuutta

Valkeapään (2024) opinnäytetyössä kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla hoitohenkilöstön geneeristä osaamista Keski-Suomen hyvinvointialueen diagnostisissa palveluissa. Kyselyssä teemoina olivat muun muassa työn kehittämisosaaminen sekä muutososaaminen. Tulosten mukaan työn kuvattiin olevan rajattua rutiinityötä, jonka vuoksi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön tai sen kehittämiseen ei ole. Todettiin myös, että suurimpaan osaan työtä ei edes voi vaikuttaa, sillä päätökset tehdään muualla. Tämän todettiin vaikuttavan motivaatioon ja halukkuuteen tehdä muutoksia. Haasteita koettiin olevan myös tiedonkulussa.

Myös Lundenin, Kvistin, Teräksen & Häggman-Laitilan (2020, 194) tutkimuksessa hoitajat tunnistivat oman vastuunsa oman osaamisensa kehittäjinä mutta kokivat mahdollisuutensa huonoina johtuen osallistavan toimintakulttuurin puutteesta. Oppimismyönteisen toimintakulttuurin kehittäminen lisäisi henkilöstön halukkuutta tuoda esille omia ajatuksiaan osaamisen kehittämisessä. Strategiaa olisikin kehitettävä paitsi organisaatiotasolla myös työyhteisöjen kehittämiseen sekä työntekijöiden ja työnantajan väliseen yhteistyöhön olisi panostettava.

Kyselyssä kartoitettiin myös tarvetta lisäperehdytykselle geneerisen osaamisen eri osa-alueilla. Kyselyn perusteella eniten tarvetta lisäperehdytykselle oli palveluiden ja työn kehittämiseen liittyvässä osaamisessa.

Työntekijät otettava aidosti mukaan kehittämistyöhön

Oman osaamisen kehittäminen vaatii vahvaa motivaatiota, halua oppia ja kehittyä sekä kykyä tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa. Osaamisen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin yksilön omaa aktiivisuutta ja toimivaa osaamisen johtamista. Hierarkkinen johtaminen ei ole tällaisessa ympäristössä tehokasta, vaan organisaatiossa tarvitaan luottamusta ja siihen perustuvaa valvontaa, joka tukee innovatiivista ja joustavaa toimintaa.

Erityisen tärkeää olisi, että uudistusprosesseissa ei rajoitettaisi liikaa ylhäältä käsin sitä, mihin työntekijät voivat vaikuttaa. Sen sijaan työntekijät pitäisi ottaa aidosti mukaan muutosten suunnitteluun, jotta he eivät olisi vain passiivisia toimijoita, jotka odottavat ohjeita ylhäältä, vaan aktiivisia ja sitoutuneita kehittäjiä. Tämä osallistaminen vähentäisi tunnetta siitä, että muutokset olisivat valmiiksi päätettyjä tai pakotettuja, ja lisäisi työntekijöiden sitoutumista ja motivaatiota. (Ollila ym. 2018, 247.)

Kirjoittajat

Heli Valkeapää, röntgenhoitaja YAMK, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu, hvalkeapaa@gmail.com

Minna Hoffrén, FT, lehtori, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

Juujärvi, Soile, Sinervo, Timo, Laulainen, Sanna, Niiranen, Vuokko, Kujala, Sari, Heponiemi, Tarja & Keskimäki, Ilmo 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päätösten tueksi 3. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa (julkari.fi).

Laulainen, Sanna, Zitting, Joakim & Niiranen, Vuokko 2020. Henkilöstön ja johtajien osaamisvaatimukset integroituvissa palveluissa. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 151–178.

Lunden, Anne, Kvist, Tarja, Teräs, Marianne & Häggman-Laitila, Arja 2020. Readiness and leadership in evidence-based practice and knowledge management: A cross-sectonal survey of nurses’ perceptions. Nordic Journal of Nursing Research 41 (4), 175-232. https://doi.org/10.1177/2057158520980687

Ollila, Seija 2006. Osaamisen strategisen johtamisen hallinta sosiaali- ja terveysalan julkisissa ja yksityisissä palveluorganisaatioissa. Johtamisosaamisen ulottuvuudet työnohjauksellisena näkökulmana. Väitöskirja. Acta Wasaensia No. 156, 270 p. Vaasan yliopisto.

Ollila, Seija, Raisio, Harri, Vartiainen, Pirkko, Lindell, Juha, Pernaa, Hanna-Kaisa & Niemi, Tomi 2018. Organisaatio muutoksen pyörteissä – hajautuksessa asiantuntijoiden osaaminen esiin. Työelämän tutkimus 16 (4), 236–250.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:24. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263–650-8

Valkeapää, Heli 2024. Bioanalyytikoiden, laboratoriohoitajien ja röntgenhoitajien geneerinen osaaminen Keski-Suomen hyvinvointialueen diagnostisissa palveluissa. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111828649

Viitala, Riitta, 2002. Osaamisen johtaminen esimiestyössä. Väitöskirja. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Viitala, Riitta 2006. Johda osaamista! Osaamisen johtaminen teoriasta käytäntöön. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.