Kiinnostus luonnonkuituja ja perinteistä tekstiiliosaamista kohtaan on viime vuosien aikana kasvanut. Kansalaisopistot järjestävät kehruukursseja ja perinnerukkeja kunnostetaan. Samaan aikaan on havahduttu kasvavaan poistotekstiiliongelmaan, ja Aalto-yliopisto sekä yritykset tekevät kehitystyötä selluloosapohjaisten kuitujen uudelleenkuiduttamiseksi. Millaisia mahdollisuuksia tekstiili-innovaatiot tai kotimaiset luonnonkuidut voisivat tarjota tekstiiliteollisuudellemme?

Synteettisten materiaalien osuus kuitutuotannossa jatkaa kasvuaan, vaikka niiden aiheuttamat ympäristöongelmat koko elinkaaren ajalta tunnistetaan. Ylivoimaisesti eniten, 56 % globaalista kuitutuotannosta, oli vuonna 2020 polyesteria, ja kaiken kaikkiaan kaksi kolmasosaa kuitutuotannosta koostuu synteettisistä tekokuiduista, joita polyesterin lisäksi tutuimpia ovat polyamidi, elastaani ja akryyli. Näiden, usein raakaöljyn tislaustuotteista valmistettujen kuitujen, haittoja ovat valmistusprosessissa käytettävät kemikaalit, maatumattomuus sekä niistä irtoavat mikromuovit. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.) Kierrätyspolyesterin käyttö on lisääntynyt, mutta haitalliset ominaisuudet eivät häviä materiaalia kierrättämällä. Puhumattakaan lisäongelmista: siitä, että kierrätyspolyesterin valmistukseen käytettyjen PET-pullojen keruuseen liittyy vakavia eettisiä epäkohtia, tai siitä, että elintarvikekäyttöön alun perin valmistetut pullot kiertäisivät ekologisimmin takaisin muovipulloiksi, eivät suinkaan tekstiiliksi, jolloin materiaalin elinkaari loppuu usein lyhyeen. (Eetti 2024.) Synteettisten tekokuitumateriaalien edullisuus ja tietyt ominaisuudet, kuten kestävyys ja helppohoitoisuus, tekevät niistä vielä vaikeasti korvattavia esimerkiksi laitoshuoltoa vaativassa työvaatetuksessa. Monomateriaalisuuteen pyrkiminen olisi askel kierrätettävyyden lisäämiseksi, sekä synteettisten kuitujen korvaaminen selluloosapohjaisilla kaikkialla siellä missä se on mahdollista. Myös kuituviljelyn kehittäminen olisi tärkeä askel kohti kotimaista vastuullista tekstiili- ja vaatetusalaa.

Kierrätettävyyden kannalta parhaiten hyödynnettävissä ovat luonnonkuidut, joista ylivoimaisesti eniten, yli 80 %, viljellään puuvillaa. Puuvillan viljelyyn liittyy paljon eettisiä ja ekologisia epäkohtia. Viljelyssä käytettävät kemikaalit saastuttavat ja köyhdyttävät maaperää, ja kasteluveden runsas käyttö heikentää elinolosuhteita jo ennestään kuivilla alueilla. Pakko- ja lapsityövoimaa käytetään edelleen. Vastuullisempia vaihtoehtoja ja sertifikaatteja kehitetään, mutta tuotantoketjut ovat pitkiä ja ongelmat niin syvälle juurtuneita, että täydelliseen läpinäkyvyyteen on vielä matkaa. Ennen kuin tuontipuuvilla ja edulliset tekokuidut valtasivat kuitumarkkinat, viljeltiin Suomessa pellavaa, hamppua ja nokkosta, joista kudottiin kangasta niin vaatteiksi kuin sisustustekstiileiksikin. Nämä kaikki kolme runkokuitua lukeutuvat vastuullisiin tekstiilikuituihin: ne kasvavat vaatimattomissa olosuhteissa vähällä vedellä ja lannoituksella ilman kemiallisia torjunta-aineita. Haasteet liittyvät työlääseen kuidunirrotusprosessiin ja mahdolliseen liotukseen. (Suomen Tekstiili & Muoti 2022.) Runkokuitujen teollinen käsittely- ja kehruuosaaminen on Suomesta lähes kadonnut, mutta osaamista löytyy niinkin läheltä kuin Saksasta, jossa nokkoslankatuotantoa aktiivisesti kehitetään (Knokkon 2024).

Suomessa on lähdetty innolla kehittämään uusia selluloosapohjaisia muuntokuituja. Näiden kuitujen, kuten Infinnan, Spinnovan, Ioncellin ja Kuuran®, kiistattomia etuja ovat biohajoavuus ja kierrätettävyys. Myös niiden valmistusmenetelmiä markkinoidaan puuvillaa ja viskoosia ympäristöystävällisempänä sekä mahdollisina myös poistotekstiilille. (Suomen Tekstiili & Muoti ry.) Kierrätys- ja poistotekstiilin käyttö uusiin kuituihin on kuitenkin suhteellisen vähäistä; Suomessa toimii tällä hetkellä vain kaksi yritystä, jotka hyödyntävät tekstiileitä niiden elinkaaren loppupäässä hajottamalla ne mekaanisesti uudeksi kuiduksi. Uudet kuituinnovaatiot tuntuvat myös karkaavan maailmalle, eivätkä valitettavasti näyttäydy vielä todellisena materiaalivaihtoehtona suomalaisten yritysten tekstiilituotannossa.

Tällä hetkellä kotimainen kuitutuotanto ei pysty kilpailemaan polyesterin kanssa. Erilaisiin käyttötarkoituksiin tarvitaan erilaisia kuituominaisuuksia, ja sekä kotimaisten runkokuitujen että kuituinnovaatioiden ominaisuudet voisivat tarjota mahdollisuuksia monille sektoreille. Esteenä ovat kuitenkin ainakin vielä niiden saatavuuden haasteet ja korkea hinta.

Savonian Tekstiilien sivuvirta -hanke (1.4.2023-31.5.2025) rakentaa pohjoissavolaista tekstiiliekosysteemiä ja pyrkii edistämään kymmenen paikallisen yrityksen kiertotalouteen siirtymistä fyysisin ja digitaalisin demonstraatioin sekä kiertotalouden liiketoimintamalleja kehittämällä. Yksi hankeyrityksissä esille nousseista haasteista on ekologisten materiaalien saatavuus ja niiden ominaisuuksien kehittyminen tarpeita vastaavaksi. Ympäristöongelmien tiedostamisen ja teknologian kehittymisen myötä voidaan yhä paremmin huomioida koko elinkaaren aikaiset vaikutukset ja mahdollisuudet. Tarvitaan tutkimusta, kehitystä ja innovointia, jotta synteettisten tuontikuitujen rinnalle vähitellen kasvaa tekstiili-innovaatioiden ja uudelleen elpyvän viljelyn kautta valikoima kotimaisia vastuullisia vaihtoehtoja.

Kirjoittaja:

Mirka Tuovinen, projektiasiantuntija, Savonia AMK, mirka.tuovinen(at)savonia.fi

Lähteet:

Eetti 2024. Kierrätyspolyesteri: mainettaan huonompi valinta. https://eetti.fi/sisallot/kierratyspolyesteri-mainettaan-huonompi-valinta/

Knokkon 2024. Knokkonin nokkoset. https://www.knokkon.fi/knokkonin-nokkoset/

Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilikuituopas. https://www.stjm.fi/palvelut-ja-tietoa-yrityksille/tekstiilikuituopas/

Tekstiilien sivuvirta -hanke 2024. Savonia AMK. https://tekstiiliensivuvirta.fi/tekstiilien-sivuvirta-hanke/

Tämä teksti julkaistaan osana Markus Aspegrenin High Trashion -kuvasarjaa